Kielellinen erityisvaikeus (ent. dysfasia) on kielen kehityksen häiriö, jossa lapsen puheen ja/tai kielen kehitys on poikkeavaa ja viiveistä. Kielellistä erityisvaikeutta voidaan epäillä silloin, jos lapsen ei-kielellinen kehitys on normaalia, eikä kielellisille vaikeuksille löydy muuta selittävää syytä, kuten kehitysvammaisuutta.

Kielellinen erityisvaikeus on pojilla yleisempää kuin tytöillä ja sen esiintyvyys koko väestöstä on noin 7 %. Kielellinen erityisvaikeus voidaan todeta aikaisintaan 3-4 vuoden iässä, koska varhaisvaiheessa puhe ja kieli kehittyvät hyvin yksilöllisesti.  Diagnoosi tehdään aina moniammatillisesti.

Miten kielellinen erityisvaikeus ilmenee?

Kielellisen erityisvaikeuden ilmenemisessä on suurta yksilöllistä vaihtelua, minkä vuoksi sen arviointiin tarvitaan ammattilaisten apua. Kehityksellinen kielihäiriö voi ilmetä esimerkiksi

• sananlöytämisen vaikeuksina

• ääntämisen vaikeuksina ja epäselvänä puheena

• vaikeutena muodostaa lauseita

• vaikeutena ymmärtää puhetta, esimerkiksi pidempiä ohjeita

• heikkona käsitteiden ja sanavaraston hallintana

• vaikeuksina kerronnassa

• vuorovaikutustaitojen ongelmina, esimerkiksi aloitteiden tekemisen tai vuorottelun vaikeuksina

Kaikilla lapsilla, joilla on kielellinen erityisvaikeus, ei ole vaikeuksia kaikilla edellä mainituilla osa-alueilla. Vaikeudet voivat painottua yhteen tai useampaan osa-alueeseen. Kielelliseen erityisvaikeuteen voi liittyä myös käytöshäiriöitä tai levottomuutta.

Jos epäillään, että lapsesi kielellinen kehitys on viivästynyt tai hänellä on kielellinen erityisvaikeus, on kehityksen tukeminen tärkeää aloittaa heti. Kieli kehittyy koko ajan arjen luonnollisissa tilanteissa, ja niiden avulla voidaan kartuttaa kielellisiä taitoja säännöllisesti.

Katso vinkkejä kielen kehityksen tukemiseen: Puheen ja kielen kehityksen tukeminen arjessa.