Lapsi omaksuu puhutun kielen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa neurologisen kypsymisen ja oppimisen yhteistuloksena. Vuorovaikutuksessa lapsi oppii, kuinka erilaiset viestit koostuvat puheen lisäksi muun muassa ilmeistä, eleistä ja äänensävyistä. Kun aikuinen luo läsnäolollaan mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, havainnoi lapsen toimintaa ja vastaa tämän aloitteisiin, lapsen ja vanhemman välille muodostuu turvallinen ja lämmin suhde. Tämä luo pohjan myöhemmälle puheen ja kielen kehittymiselle.

Puheen ja kielen avulla lapsi tutustuu ympäristöönsä ja luo vuorovaikutussuhteita. Vähitellen kielestä muodostuu väline ajattelulle sekä tunteiden ja ajatusten ilmaisemiselle. Leikkitaidot kehittyvät käsi kädessä puheen ja kielen kehityksen kanssa. Leikin lomassa lapsi oppii tärkeitä sosiaalisen vuorovaikutuksen, puheen ymmärtämisen ja tuottamisen taitoja.

Puhe ja kieli kehittyvät yksilöllisesti. Kehitys etenee kaikilla lapsilla pääasiassa samassa järjestyksessä, mutta kehitysnopeus on yksilöllinen. On myös normaalia, etteivät puhe ja kieli kehity tasaisesti, vaan kehityksessä on havaittavissa nopeita pyrähdyksiä sekä tasannevaiheita. Taidot ovat luonteeltaan kasautuvia; varhaisvaiheissa opitut taidot ja saadut kokemukset vaikuttavat myöhempään kehitykseen.

Puheen ja kielen kehitykseen vaikuttavat niin perinnölliset kuin ympäristötekijätkin. Vaikka perinnölliset tekijät voivat altistaa erilaisille puheen ja kielen kehityksen häiriöille, voidaan niiden ilmenemiseen vaikuttaa lapsen kehitystä tukemalla ja ympäristöä muokkaamalla. Puheen ja kielen taidot vaikuttavat laajasti lapsen kykyyn toimia arjessa ihmisten kanssa ja ovat yhteydessä myös lapsen kokonaiskehitykseen, minkä vuoksi ennaltaehkäisevien ja kehitystä tukevien toimien aloittaminen ajoissa on tärkeää.