Sami-Petteri Asikainen:

Moi, tervetuloa kuuntelemaan Siun soten Miekö miepä-podcast sarjaa. Mie oon sairaanhoitaja ja mielenterveysvaikuttaja Sami-Petteri Asikainen. Keskustelen podcastissa vaihtuvien vieraiden kanssa mielenkiintosista aiheista mielenterveysaiheiden ympärillä.

Tänään meillä on aiheena riippuvuudet. Ja on ilo saada keskustelemaan tästä aiheesta päihdepalvelukeskuksen sosiaaliohjaaja Lakanen Tiia ja sairaanhoitaja Laakkonen Alisa. Tervetuloa!

Tosiaan aiheena meillä on riippuvuudet. Ja, no ensimmäisenä mulla herää kysymys, että mitä tarkoitetaan riippuvuudella. Osaatteko te siihen vastata jotenkin?

Tiia Lakanen:

Jos lähetään siitä päihderiippuvuus näkökulmasta tässä liikkeelle. Toki tuota riippuvuutta voi sitte kehittyy myös tämmösii toiminnallisia riippuvuuksia esimerkiks rahapelaamiseen, mistä nykypäivänä aika paljon puhutaan ja mikä paljon näkyy. Mut et päihderiippuvuuden kohalla niin tavallaan sitä käyttöä on monen tasosta ja suurin osa suomalaisista esimerkiks niin edustaa sitä niin sanottua kohtuukäyttöö tai satunnaiskäyttöö alkoholin osalta eli siitä käytöstä ei aiheudu mitään suurempaa haittaa. No sit alkoholin kohdalla puhutaan myös suurkuluttajien joukosta, joka on Suomessa noin puoli miljoonaa suomalaista. Ja sitten puhutaan tämmösestä päihteiden ongelmakäytöstä ja sit se jäävuoren huippu ehkä on se riippuvuus. Ja sen ongelmakäytön vois määritellä niin, että et ihmisellä on päihdeongelma silloin kun siitä päihteiden käytöstä aiheutuu jotakin ongelmaa hänelle itselleen tai lähipiirille.

Alisa Laakkonen:

Ja riippuvuus on taas sit se diagnosoitavissa oleva tila, missä on selkeät määritelmät milloin puhutaan riippuvuudesta.

Sami-Petteri Asikainen:

Tota entäs mihin asioihin voi syntyä riippuvuutta? Te toitte esille tämän päihteet ja sitten myöskin toiminnalliset kuten peliongelman. Mut onko, millainen se repertuaari on?

Tiia Lakanen:

Tietysti se rahapeliriippuvuus, minkä tuossa jo mainitsinkin, että et se on koko ajan kasvava ongelma Suomen maassa. Sitte yhä enemmän myös tämmönen digipeliriippuvuus eli siis riippuvuus tämmösiin tietokonepeleihin, erilaisiin pelikonsolipeleihin.

Alisa Laakkonen :

Nettiä, somea. Ne on varmaan kans aika tyypillisiä varsinkin nuoremman väestön keskuudessa tällä hetkellä.

Tiia Lakanen:

Ja sit tietysti, no osittain nettiriippuvuuteen liittyy pornoriippuvuus ja sitte ihan tietysti voi olla tällästä seksiriippuvuutta. Jonkun verran ehkä voidaan puhua myös tämmösestä liikuntariippuvuudesta, joka toki sit menee ehkä ortoreksian kanssa aika lähekkäin.

Alisa Laakkonen:

Mut varmaan noi aiemmin luetellut, ne on ehkä ne mitä me eniten kohdataan tossa meidän työssä.

Sami-Petteri Asikainen:

Mistä tietää tai milloin pitää olla huolissaan siitä tai mistä voi havaita, että asia on ongelma tai riippuvuus?

Alisa Laakkonen:

Mitenköhän mä tän määrittelisin. Varmaan siinä vaiheessa kun itellä herää se ajatus, et hei onkohan tää ihan ok. Se varmaan jo kertoo, et nyt asiaa pitää pikkasen pohtia tarkemmin. On sitten kyse omakohtasesta tai jonkun läheisen puolesta vaikka on huolissaan jostain.

Tiia Lakanen:

Aika useinhan se ensimmäinen huoli herääkin sieltä lähipiiristä. Riippuvuussairauteen liittyy semmonen, se on niin kuin itsensä kieltävä sairaus, eli tuota siinä alkuvaiheessa ihminen pyrkii viimeiseen asti tavallaan kieltämään ja sulkemaan omat silmät ehkä siltä, ja vakuuttelee itselleen ja muille et asia on hallinnassa. Et aika usein se ensimmäinen huoli ehkä herää sit siellä lähipiirissä.

Et sitä kautta yleensä sitten ehkä se asia lähtee liikkeelle. Toki tietysti sitte päihteiden kohdalla niin erilaiset terveyshaitat on sellasii kanssa semmosia merkkejä et jos maksa-arvot alkaa olla koko ajan koholla esimerkiksi alkoholin käytön kohalla.

Alisa Laakkonen:

Vaikka tossa alkoholin käytössä, et jos se on normi, et se kuuluu tiettyihin asioihin aina säännöllisesti. Ei voi ajatella tekevänsä jotain asiaa, viettävänsä jotain päivää ilman vaikka sitä alkoholia tai sitä jotain päihdettä. Ehkä se vois olla kans semmonen herättely, et hei, ehkä tätä asiaa pitää pohtia. Onko täs kehkeytymässä kenties jotain, meneeks tää väärään suuntaan?

Sami-Petteri Asikainen:

Miten voiko esimerkiksi sitten mielenterveyden häiriöt, kuten esimerkiksi masennus tai ahdistuneisuushäiriö, niin johtua esimerkiksi vaikkapa päihderiippuvuudesta?

Tiia Lakanen:

No, nää asiathan on semmosia, jotka kulkee tuota hyvin usein käsi kädessä ja se voi olla kummin päin vaan eli voi olla, että päihteiden käyttö on aiheuttanu sitä masennusta tai sit voi olla et alun perin siel on ollu joku mielenterveyden ongelma esimerkiksi masennus, ahdistus ja sitä on lähetty itse lääkitsemään päihteillä. Et ehkä semmonen aika tyypillinen on niin alkoholinkäyttö masennuksen itse lääkitsemiseen.

Alisa Laakkonen:

Varsinkin, anteeksi , että keskeytin. Et monilla mun potilailla tulee ilmi, että heillä on ahistusta hirveän paljon, et siihen ahistukseen ja pahaan oloon he on ruvennu käyttää jotain tiettyä ainetta.

Sami-Petteri Asikainen:

Tossa sanoittekin jo niitä vähän tekijöitä siitä, että jos on huolissaan siitä omasta esimerkiksi päihteiden käytöstä tai ihan sitten vaikkapa jostain rahankäytöstä peleihin liittyen. Mutta jos, kun mietitään et se on vähän sitä itsensä asian kieltämistä ja sen salailua, niin onko sit jotain muita asioita tavallaan et mistä läheinen voi esimerkiksi vähän ehkä herättää niitä tuntosarvia, että et hei, onko tässä taustalla nyt jotain?

Tiia Lakanen:

No varmaan se semmonen asioitten salailu tai sitte ihan valehtelu, niin ne on yleensä semmosii merkkejä, et jos alkaa olla jotain semmosta vähän epämääräistä. Vaikka sovittujen asioitten peruuntumista ja sit niihin tulee vähän jotain epämääräisiä selityksiä, niin semmonen vois olla ehkä semmonen yksi merkki mikä saattaa sitten läheisellä sen huolen herättää.

Alisa Laakkonen:

Niin, jos se toiminta jotenkin muuttuu erilaiseksi. Tää ei oo enää se mun normaalisti tuntema tyyppi vaan tää nyt käyttäytyy vähän eri tavalla. Silloin kannattaa ruveta miettii et miks ja kysyäkin sitten, että mikä juttu tää on, miks sä toimit näin?

Sami-Petteri Asikainen:

Miten työ koette, että jos läheisenä huomaa toisessa muutoksia niin voik sitä ihan lähtee suoraan kysymään, että hei, et oon pistänyt merkille nää asiat?

Tiia Lakanen:

Kyllä sitä voi ja miun mielestä ehdottomasti kannattaa lähtee suoraan kysymään. Et aika useinhan nää on semmosia asioita, jotka on siellä perheessäkin semmosia tabuja. Et tavallaan, että et se on aika kuvaava sekä Tommy Hellstenin Virtahepo olohuoneessa esimerkki, että et se on asia, jonka kaikki tiedostaa ja näkee mut sit siitä ei puhuta. Et kyl siitä kannattaa tuota ihan avoimesti ottaa se puheeks ja ehkä se tyyli millä se kannattaa ottaa niin. Kun sehän toki on asia, joka myös läheisissä herättää sitten hyvin voimakkaita tunnereaktioita. Niin jotenki, että et ei siinä ehkä siinä suurimmassa raivon tunteessa ottaisi sitä puheeks vaan et jotenki ottaisi siitä näkökulmasta, et hei et on huolissaan, että voitko kertoo et mistä on kyse.

Alisa Laakkonen:

Nimenomaan just sillä, että nyt minusta tuntuu nyt tältä eikä silleen syyttelevästi. Et ei haluta, että se läheinen menee puolustuskannalle.

Tiia Lakanen:

Ja vaikka tuota menis sitte tämä henkilö, jolla sitä mahollista ongelmaa on niin menis puolustuskannalle, mut se voi kuitenkin jättää sitte sinne ehkä sen jonku ajatuksen, et okei, että lähipiiri on huolissaan asiasta.

Sami-Petteri Asikainen:

Miten esimerkiks sitten kun varmasti myös osittain podcastia kuuntelee myös ammattilaiset, et varsinkin ammattilaisilla pitää olla rohkeutta kysyä ja puhua asiasta hyvinkin suoraan. Niin millanen vois olla ammattilaisena hyvä lähestymistapa siihen?

Tiia Lakanen:

Joo. Tuo on tosi tärkeä pointti. Että et kyllähän sitä et jos se siellä perheessä on tabu niin kyllähän se valitettavasti on aika paljon tabu vielä ylipäätään. Et ehkä on ollut suomalaisessa yhteiskunnassa vähän semmonen ajatus pitkään, että se on vähän jokaisen oma asia ja yksityisasia ja et se on jotenkin vähän hankala asia nostaa keskusteluun. Mut ehkä siihenkin mie sanoisin, et se semmonen suoraan kysyminen ja täsmällisesti kysyminen. Että et joskus jos se voi olla ammattilaiselle itselleen hankala aihe, niin sit se saatetaan ohittaa niin et no et onko päihdeongelmaa, ei oo okei mennään seuraavaan asiaan, et vähän tarkemmin kysyä siitä.

Alisa Laakkonen:

Minkä verran sie vaikka käytät alkoholia tai ootsä käyttäny jotain muita päihteitä, mitä päihteitä sä oot käyttäny? Et melko tarkkaan kysyä ihan oikeasti.

Sami-Petteri Asikainen:

Niin ja varmaan pystyy ammattilaisena ainakin käyttämään hyödyksi erilaisia mittareita. Mutta sitten jos miettii ihan ihmistä tuolla niin kun kotonaan, myös Päihdelinkin sivustoilta löytyy erilaiset mittarit, joita voi hyödyntää.

Alisa Laakkonen:

Ja sitten Mielenterveystalon sivuilta löytyy myös nuorille myös mittareita. Et jos on vaikka huolissaan sen oman nuoren kohdalla, et hei onkohan tässä jotain, niin kannattaa käydä kattomassa myös Mielenterveystalon sivuja, ne on hirmu hyvät monessa asiassa.

Sami-Petteri Asikainen:

Se on totta. No, me ollaan nyt siinä tilanteessa, että me ollaan havaittu, että on ongelma olemassa. Mistä voi lähteä hakemaan apua?

Tiia Lakanen:

Toki tietysti täällä Siun sote -alueella, niin mielenterveys- ja päihdepalvelut on täältä terveydenhuollon puolelta se kanava mistä lähtee hakemaan apua.

Alisa Laakkonen:

Ja se on siitä hyvä, kun meillä mielenterveys- ja päihdepalvelut ne on saman numeron alla. Niin siinä, kun sä otat yhteyttä niin ei tartte tietää jo siinä vaiheessa, et hei onks tää alkoholinkäytöstä johtuvaa tää oireilu vai onko tää masennuksesta johtuvaa tää oireilu. Niin kun siviilin itse ei tartte tietää missä mennään. Et siel se ammattilainen tekee sen arvion ja osaa ohjaa.

Sami-Petteri Asikainen:

Mites onks muita paikkoja, kolmannen sektorin paikkoja esimerkiks mistä voi hakea apua?

Tiia Lakanen:

Joo. Toki on sitte tälläsiä mistä, et jos ei tavallaan halua tai ei oo tilanne semmonen, että tarvii ihan terveydenhuollon apua niin sitten on toki kolmannella sektorilla eli järjestöpuolella paljon, ja usein tietysti ne kulkee käsi kädessä sen ihan sen terveydenhuollon palvelun kanssa. Päihteiden käyttöön toki ensimmäiseksi tulee mieleen vertaistukiryhmät eli Joensuussa toimii AA- ja NA-ryhmät eli anonyymit alkoholistit ja anonyymit narkomaanit ryhmät, niin hyvin aktiivisesti. Ja nyt itse asiassa on myös tuota GA-ryhmä, joka on sit rahapelaajille vastaava 12 askeleen ohjelmaan perustuva vertaistukiryhmä.

Alisa Laakkonen:

Ja tällä hetkellä on myös hyvät noi ryhmät. Ne toteutuu myös verkossa. Et jos sä et asu just kantakaupungin alueella, niin sä voit osallistua myös kotoa käsin. Saat palvelua myös sinnekin.

Tiia Lakanen:

Sit tietysti jos on semmonen tarve, että siihen, kun aika usein silloin jos ruvetaan tekemään muutosta siihen omaan päihteiden käyttöön, niin siihen tarvitaan jotakin tilalle. Et ei riitä se, että sen päihteen jättää pois vaan siitä vapautuu yleensä ihmiselle hirveesti esimerkiks aikaa. Niin sitte jos on tuota tarvetta semmoselle, et mitä sillä ajalla tehään, et jollekin toiminnalle niin Siniristillä esimerkiks on paljon tällästä päihteetöntä päivätoimintaa, Soropilla samoin.

Alisa Laakkonen:

Mut varmaan Jelli on sivustona semmonen mitä kannattaa käydä kattoo, et siel on jonkun verran listattu mitä löytyy. Ja toki Päihdelinkin sivuilla on myös jotain, mut ne ei oo ehkä niin silleen tähän meijän paikallisiin.

Sami-Petteri Asikainen:

No, miten esimerkiksi, kun jos mietitään päihdeongelmaa tai päihderiippuvuutta, siihen liittyy aika paljon myös häpeän tunteita. Ja varsinkin jos puhutaan ehkä et alkaa, on semmonen ehkä ongelma havaittu, niin moni haluaa lähtee ratkaisemaan asiaa ite, ilman ammattilaisen apua. Niin onks joku paikka, josta voi löytää ihan vaikka jonkun Omahoito-ohjelman, jota lähtee noudattamaan?

Tiia Lakanen:

Päihdelinkin sivut ehkä tässäkin kohtaa ois se mitä.

Alisa Laakkonen:

Vahva suositus.

Tiia Lakanen:

Joo. Siellä on ihan hirveesti materiaalii eli siel on just niitä, mistä oli puhetta jo niitä mittareita, sit siellä on ihan semmonen kohta ku Oma apu, josta löytyy vinkkejä, neuvoja, toipumistarinoita, monenlaista.

Alisa Laakkonen:

Ja Mielenterveystalon sivuilta löytyy myös omahoitaja oppaita, kannattaa tsekata. Niillä pääsee aika pitkälle. Jos ollaan ihan rehellisiä niin me ammattilaiset kyllä käytetään niitä.

Sami-Petteri Asikainen:

Tunnustan myös, ite ohjaan asiakkaita aika usein sinne, koska se on todella hyvä tuki. Puhutaan vaan niin riippuvuuksista taikka sitten ihan mielenterveyden häiriöistä.

Tiia Lakanen:

Kyllä, kyllä. Ja sit rahapelaamisen osalta niin löytyy kans näitä tämmösiä nettisivustoja, Pelirajaton, Peluuri, ne nyt varmaan ehkä semmoset.

Alisa Laakkonen:

Tunnetuimmat ainakin.

Sami-Petteri Asikainen:

Elikkä varmaan googlettamalla löytyy monenlaista. Tai ainakin minusta tuntuu, että sitä, jos mietitte tämmösiä kolmannen sektorin palveluita ja verkkopalveluita, mistä saapi tietoo niin löytyy aika hyvin. No, entä sitten tilanne, jossa läheisenä on huomannut, että onko se sitten perheenjäsen, ystävä, et hänellä on ehkä ongelma. Niin onko jotain keinoa ohjata häntä sitten jonnekin?

Tiia Lakanen:

Se varmaan se ensimmäinen asia on tosiaan se huolen ilmasu. Ja toki siinä voi olla tukena esimerkiks etsimässä just niitä tahoja ja niitä palveluja mihin vois ohjautuu. Voi olla tukena vaikka soittamassa siihen mielenterveys- ja päihdepalvelujen hoitokoordinaattorin numeroon ja näin. Mut sit ehkä varsinkin riippuvuuden kohdalla niin, toisaalta miun ohje läheisille on myös se, että joskus on hyvä ottaa se askel taaksepäin ja antaa sille päihdeongelmaiselle tai päihderiippuvaiselle ihmiselle itelleen se vastuu siitä avun hakemisesta. Et se on ehkä tässä kohtaa se sanonta, että kannettu vesi ei kaivossa pysy, niin pitää paikkansa.

Alisa Laakkonen:

Alkuun voi auttaa, mut puolesta ei voi tehdä.

Sami-Petteri Asikainen:

Niin toi on tosi tärkeä niin kun havainnollistaa läheisenä. Entäs vertaistuki? Kuitenkin vertaistuella on tutkimusten mukaan hyvä vaikutus esimerkiksi päihdeongelmien ja riippuvuuksien kanssa. Mistä voi löytää vertaistukea?

Tiia Lakanen:

Tuossa edellä mainitut AA- ja NA-ryhmä, niin heillä on siis omat nettisivut, jotka löytyy ihan googlettamalla AA Suomi tai NA Suomi. Siellä on kaupungittain listattu ryhmät eli et missä kokoontuu, minä päivänä, mihin kellon aikaan.

Alisa Laakkonen:

Ja minkälaiselle ryhmälle se on suunnattu? Et onko se naisten ryhmä esimerkiks, onko se englanninkielinen ryhmä? Et siellä on vähän onneksi monenlaista palvelua.

Sami-Petteri Asikainen:

Osaatteko te sanoa, että mikä sit näissä vertaistukiryhmissä auttaa, mikä on se hyöty niissä?

Tiia Lakanen:

Ne ihmiset, jotka on esimerkiks raitistuneet ihan vertaistuen avulla tai sit vertaistuella on ollu suuri merkitys siinä, niin hyö yleensä kuvaa sitä, että se on se ensinnäkin se tunne et en oo yksin, et on muitakin. Ja sitten osittain myös se, että ne ihmiset siellä vaikka esimerkiks nyt siellä vertaistukiryhmässä, niin ne tietää mistä puhun. Et se on aika monella se juttu, että et se kokemus, että on sitä yhteistä samaistumispintaa niin se on semmonen. Ja sit toki vertaistukiryhmissä on vielä se hieno juttu, et kun siel on ihmisiä eri vaiheissa. Et siel voi olla niitä, jotka on ollu vaikka 20 v jo raittiina ja sit siellä on uusia tulokkaita ja sit kaikkea siltä väliltä, niin siellä tavallaan tulee niin monesta näkökulmasta sitä juttua. Et se varmasti on myös se, joka siinä vertaistuessa auttaa.

Ja sit toki se, että aika usein näihin NA- ja AA -ryhmiinkin liittyy tämmönen kummitoiminta eli et sieltä on mahollisuus saada tämmönen pitemmällä toipumisessa oleva vertaistukihenkilö. Niin sit toki se, että et se ei oo mihinkään virka-aikaan sidottu se apu, että et sitä on saatavilla milloin vaan. Ne varmaan on ainakin ne jutut.

Alisa Laakkonen:

Ja just että kun niitä ryhmiä hyvin monesti niitä on monta kertaa viikossa. Niin se, että kun on sitä aikaa, mitä Tiia sano aiemmin, et yhtäkkiä kun et enää käytä päihteitä niin sul on todella paljon kalenterissa enemmän aikaa. Mitä sä teet sillä ajalla? Niin silloin on hyvä käydä siellä ryhmässä, on jotain fiksua tekemistä.

Tiia Lakanen:

Ja toki me nyt niitä ryhmiä tässä aika paljon korostettiin. Toki on vertaistukee saatavilla myös muuten, että et netistä löytyy tälläsiä erilaisia neuvontapuhelimia missä voi olla vertainen siellä sitten vastaamassa.

Sami-Petteri Asikainen:

Miten muuten päihdepalvelukeskuksella, käytättekö te kokemusasiantuntijoita?

Tiia Lakanen:

Kyllä käytetään jonkun verran ja aina vähän tietysti tilanteesta riippuen. Et voidaan käyttää ihan vastaanotollakin ja ryhmätilanteissa.

Alisa Laakkonen:

Toki nyt on taas se korona näkyy jonkun verran myös siel meidän toiminnassa. Et pikkusen on ehkä vähän vähemmän voitu ottaa niitä ulkopuolisia sinne. Mut ehkä se taas tästä kun tilanne normalisoituu. Myös heitä voidaan hyödyntää, koska erittäin, erittäin tärkeä linkki.

Sami-Petteri Asikainen:

Kyllä. Ja varmaan voisi aatella, et kun jos asiakas on päihdepalvelukeskuksessa, niin se tilanne on jollain lailla siinä auki. Ja ehkä myös ehkä herkemmin ottaa vastaan sitä mitä kuulee ja saattaa olla herkemmin just kuulemassa sitä tarinaa, että hei miekin voin tästä selvitä.

Tiia Lakanen:

Kyllä. Niin se on niissä erilaisis tämmösis toipumistarinoissa niin se just ehkä se semmonen toivon luominen ja se, että on mahdollista toipua ja selvitä.

Sami-Petteri Asikainen:

Moniin päihdeongelmiin, riippuvuuksiin myös liittyy se, että se saattaa luoda läheiselle häpeää tilanteesta ja kuormittaa myös läheistä aika paljon. Niin millaisia tuki, millaista tukea läheisille on tarjolla?

Tiia Lakanen:

Meillä päihdepalvelukeskuksella tarjotaan hoitoa myös päihdeongelmaisten läheisille eli ihan tämmösiä keskusteluaikoja. Ja se ei oo siis riippuvainen siitä, että onko se päihdeongelmainen itse meillä hoitokontaktissa. Et meille voi siis hakeutua myös ihan läheisen roolissa sen kuormittavan elämäntilanteen takia.

Sitten Pohjois-Karjalan mielenterveysomaiset FinFami tekee työtä mielenterveysongelmaisten ja päihdeongelmaisten läheisten parissa. Joensuussa siis toimii myös Al-Anon-ryhmä, joka on taas tämmönen 12 askeleen vertaistukiryhmä päihderiippuvaisten läheisille eli toimii sillä samalla 12 askeleen hoito-ohjelmalla kun nää NA- ja AA-ryhmät, mut on sitten läheisille suunnattu ryhmä. Korona on vaikuttanut, ryhmä on ollut tauolla, mutta uskoisin, että on kyllä palaamassa toimintaan ellei oo jo palannut. Se ei ihan viikottain oo tainnu kokoontua, et se on kerran kuukaudessa.

Alisa Laakkonen:

Mutta se, että tarvetta on. Myös ne läheiset ne tarttee tukea, koska se koskettaa aika isosti yllättävän isoa porukkaa se yhden ihmisen päihdeongelma tai varsinkin jos puhutaan riippuvuussairaudesta.

Tiia Lakanen:

Niin, joskus on arvioitu, että se päihderiippuvuus sairastuttaa siitä varsinaisen riippuvaisen ympäriltä niin noin kymmenen ihmistä. Siis ”sairastuttaa” mut et tavallaan, että et miten se vaikuttaa lähipiiriin niin noin kymmeneen ihmiseen jokaisen päihderiippuvaisen tai ongelmaisen kohdalla. Et kyl puhutaan aika isosta joukosta suomalaisia. Ja joskus voi ajatella niin, et vaikka se päihderiippuvaisen tilanne ois sellanen, että hänellä ei ehkä oo välttämättä vielä ittellään heränny sitä halua siihen muutokseen tai ei halua hakeutuu hoitoon, mut et joka tapauksessa aina voidaan sit kuitenkin läheisiä tukea ja auttaa ja sit sillä voi olla vaikutusta sitten myös siihen riippuvaisen ihmisen elämään, että et se on kyllä tärkeä asia.

Sami-Petteri Asikainen:

Sanoit tuossa siitä, et kymmenen ihmistä ympärillä jopa sairastuttaa. Millasia asioita tai millasia oireiluja voi niillä läheisillä olla? Et voiko se mennä ihan vaikka mielenterveyden häiriön tasolle?

Tiia Lakanen:

Voi. Ja mie jopa uskaltaisin väittää, tämä on nyt ihan sitten henkilökohtainen [naurahdus] näkemys, mut et aika monen mielenterveyden häiriön taustalla voi olla tällästä ilmiöö ja varsinki sitte, jos puhutaan tämmösestä ylisukupolvisuudesta. Niin esimerkiks et jos on elänyt lapsuutensa perheessä missä on kärsiny vanhempien päihteiden käytöstä, niin sil voi olla monenlaista vaikutusta sitte sinne pitkälle aikuiselämään. Esimerkiks tällästä ylivastuullisuutta, ylisuorittamista, tunteitten tunnistamisen vaikeutta, tunnesäätelyn vaikeutta, jotka sitten taas toki altistaa masennukselle, työuupumukselle, ahdistuneisuudelle, tän tyyppisille asioille.

Sami-Petteri Asikainen:

Sit toit esille ton ylisukupolvisuuden siirtymisen. Niin tarkottaako se sitä, että se päihdeongelma esimerkiksi siirtyy sukupolvelta toiselle vai muuttuuko se usein niin, et miten sie äskenkin mainitsit, että jos perheen yhdellä henkilöllä on vaikka se alkoholiongelma tai päihdeongelma, niin sitten se muuttuu just esimerkiks, et lapselle tulee niitä erilaisia vaativuuden tai tunnollisuuden, tunteiden säätelyn haasteita?

Tiia Lakanen:

Ylisukupolvisuudesta voidaan puhua varmaan monessa yhteydessä ja tarkottaa monia eri asioita. Mie ajattelisin, et nimenomaan päihderiippuvuuden tai tällaisten riippuvuussairauksien kohdalla niin se ylisukupolvisuus voi olla sitä, että et toki tietysti tiedetään se, että se ihan se itse riippuvuus on geneettisesti periytyvää. Toki siin on myös tämmöstä sosiaalista periytymistä, mallioppimista ym. Mut sitte ehkä se myös se ylisukupolvisuus siinä siitä näkökulmasta, että se tosiaan sitten voi oireilla siellä tulevissa sukupolvissa niin hyvin erityyppisinä asioina. Et tämmösenä just tunnollisuutena tai tuota semmosena epämääräsenä ahdistuksena mistä ei oikein saa kiinni tai tämän tyyppisenä, tyyppisinä asioina.

Alisa Laakkonen:

Sit se, että et ruvetaan toteuttaa niitä vaikka lapsuudessa nähtyjä toimintamalleja. Et silloin kun vanhemmalla huoltajalla oli hankalaa, vaikeeta hän käyttäytyi tällä tavalla. No, sehän on lapsille sitten ihan normaalia, et hän toteuttaa sitä samaa toimintaperiaatetta myös omassa aikuisuudessaan. Et se ei oo ehkä se kaikkein toivotuin muoto mitä meijän lapsille periytetään.

Sami-Petteri Asikainen:

Mut jos me mietitään, et se syntyi siis jopa siinä varhaisessa kiintymyssuhteessa, niin miten tällasen ylisukupolvisuuden voi katkaista?

Tiia Lakanen:

No, varmaan se ensimmäinen askel on se, että et tunnistetaan näitä ilmiöitä. Et nähään niitten taakse, että et jos on sellasta selkeesti semmosta vaikka ylisuorittamista, ylitunnollisuutta, niin vähän lähettäs tarkastelemaan et mistä siinä on kyse. Että et onks siinä kyse siitä, et ihminen oikeasti vaikka nauttii siitä kaikesta suorittamisesta ja tekemisestä vai voiko siinä olla taustalla joku vaikka opittu malli, että näin saan hyväksyntää, näin saan rakkautta, näin saan huomiota. Ja näitten ilmiöitten tunnistaminen on varmaan se ensimmäinen askel. Ja sit toki sitten kun niitä omalla kohdalla esimerkiksi tunnistaa sithän niihin pystyy vaikuttamaan.

Meillä on täällä tuota Joensuussa niin, nyt on kolmas ryhmä menossa tämmönen alun perin A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus, haastava arki -hankkeen kanssa yhteistyössä, niin tämmönen Lasinen lapsuus -ryhmä pienten lasten vanhemmille, jotka on ite siis kärsineet omassa lapsuudessa vanhempien päihteiden käytöstä. Ja sen ryhmän tavoitteena on nimenomaan se, että saatas katkastuu se sukupolvien ketju eli tavallaan, että sit ne semmoset toimintamallit, joista on huomannut, että on ollut haittaa omassa elämässä niin ei sitte siirtyisi sinne omille lapsille.

Alisa Laakkonen:

Toki sitten kun tunnistaa sen, ne tietyt asiat, tietyt haasteet mitä vaikka omassa perhepiirissä, suvussa on. Niistä osaa puhua sille omalle nuorelle lapselle, et lapsikin tiedostaa et hei hällä on vaikka tämmönen alttius ihan jo genetiikan puolelta. Et tiettyjen asioiden kanssa kannattaa ehkä olla vähän varovaisempia vähän ehkä enemmän hereillä, kuin kenties joku toinen kaveri kellä ei sitä samanlaista alttiutta ole. Et se avoimuus myös tässäkin on hirveen tärkee.

Tiia Lakanen:

Niin. Sit miun kokemus on kyl se, että seki on jo sitä ylisukupolvisuuden katkaisemista, et tavallaan että on lupa puhua vaikka niistä omista lapsuuden kokemuksista. Ettei oo sellasta jotenkin ajatusta, että et se on ollutta ja mennyttä ja niistä on selvitty ja nyt vaan porskutetaan eteenpäin, vaan et saa tuoda sen esille, että et siel lapsuudessa on ollu vaikka turvattomuuden tunnetta, niin onhan se aina sekin on sen asian käsittelyä ja hyväksymistä.

Sami-Petteri Asikainen:

Elikkä sanotetaan niitä kokemuksia.

Tiia Lakanen:

Kyllä.

Alisa Laakkonen:

Ja sitä me varmaan tehdä itse kaikki meijän talon työntekijät. Käydään vähän läpi potilaan kanssa, et hei onks perhepiirissä, onko teillä suvussa mitään tämmöstä? Laitetaan heitä pohtimaan. Mitä siellä heidän oman ongelman taustalla kenties vois olla?

Tiia Lakanen:

Ja joskushan on myös niin, että ei välttämättä oo enää mahdollisuutta syystä tai toisesta niin käsitellä sitä asiaa ehkä sen oman vanhemman tai kuka se nyt siellä on ollu siellä lapsuudessa tavallaan et suoraan hänen kanssaan. Mut sit ehkä tärkeintä on se, et jotenki käsittelee itsensä kanssa ja itsessään asiat niin. Mut ehkä avun hakemisesta niin se, että et sekä ihmisiä joilla itsellään on mahollisesti niitä ongelmia päihteiden tai jonkun muun tämmösen haitallisen toimintamallin kanssa ja sit myös heidän läheisiään, niin toki kannustan hakemaan sitä apua ja tukea. Ja sit ehkä se mitä sit taas ammattilaisten näkökulmasta, niin voidaan tavallaan madaltaa sitä kynnystä, että et suhtauduttais näihin asioihin niin kun samanlaisina haasteina tai sairauksina kun mihin tahansa muuhunkin. Että ihminen on paljon muutakin ku vaan se päihderiippuvuutensa tai päihdeongelmansa. Ja sit tietysti sen muistaminen, että se voi tulla kenelle tahansa meistä et se ei oo mikään semmonen asia mistä oltais kukaan suojassa.

Sami-Petteri Asikainen:

Ja monesti mie ainaki ite aattelen sitä, puhutaan riippuvuudesta, niin sehän on just niin se on ollu se paras keino siinä hetkessä hoitaa itseään ja et siinä ei oo välttämättä ollut niitä muita taitoja olemassa. Et toisaalta siihen armollisuutta siihen myös sen ongelman kohtaamiseen. Et kun sie oot nyt havainnu sen, niin sie voit löytää uusia keinoja taas käsitellä sitä alkuperästä ongelmaa.

Alisa Laakkonen:

Sitä se meidän työ oikeestaan aika pitkälti onkin. Et hoidetaan sitä juurisyytä, hoidetaan sitä ahdistusta, masennusta tai jotain muuta haastetta, mikä siellä hyvin usein on. Se on se työ mitä me tehdään aika pitkälti.

Sami-Petteri Asikainen:

Tässä tuli aika paljon nyt monia eri kolmannen sektorin palveluita mihin voi ottaa yhteyttä. Ja tiivistetysti voidaan varmasti sanoa, että et ihan matalalla kynnyksellä saa ottaa apua. Ja ammattilaisena on tärkeää muistaa se, että kohdataan ihminen, ei ongelma. Kyllä nyt varmaan siinä voijaan olla kaikki yhtä mieltä.

Alisa Laakkonen:

Ja varsinkin niin kun meidän asiakkaat, potilaat kokee sen erittäin tärkeenä. Toki kaikki, mut jotenki tää meidän potilasryhmässä se ammattilaisen tavan, millä ammattilainen kohtaa hänet, niin se on todella merkityksellistä. Puhuttiin sitten meidän palveluista tai perusterveydenhuollon muista palveluista, mistä tahansa.

Sami-Petteri Asikainen:

Kiitos paljon, Tiia, ja kiitos paljon Alisa. Oli todella mielenkiintoista keskustella teidän kanssa.

Tiia Lakanen:

Kiitos.

Alisa Laakkonen:

Kiva, kun päästiin tänne.