Hyvinvointialueen valtuuston kesäkuun kokouksessa (22.6.) päätetään tärkeistä asioista; palveluverkosta ja palvelustrategiasta. Näiden hyväksymisen myötä pääsemme vihdoin kehittämään itse palveluita – palveluverkon ja -strategian linjausten mukaisesti. Taloudellisten resurssien niukkuus ja henkilöstövaje vaativat meitä miettimään palvelutuotantoon uusia toimintatapoja.

Päätöksenteossa tarvitaan tulevaisuuden lukutaitoa

Tulevaisuuden lukutaito tarkoittaa kehityskulkujen ja mahdollisuuksien arviointia ja ennakointia valintojen ja päätöksenteon perustaksi. Se tarkoittaa myös kykyä oppia, ratkaista haasteita yhdessä toisten kanssa ja lukea maailmaa ympärillämme, jotta pääsemme sinne, minne haluamme ja saavutamme tavoitteemme. Tärkeää on sekä myönteisten että kielteisten skenaarioiden luominen.

Päättäjien tehtävänä on edistää päätöksillään myönteisten skenaarioiden toteutumista, mutta toimia myös niin etteivät kielteiset skenaariot toteutuisi - tai että niihin oltaisiin varautuneita.

Hyvinvointialueen tavoitteena on turvata maakunnan asukkaille heidän tarpeidensa mukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää nyt rohkeutta irrottautua ”meillä on aina tehty näin” -ajattelusta ja toimintatavoista ja katsoa pidemmälle tulevaisuuteen.

Tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä on osata tehdä oikeanlaisia tulevaisuusinvestointeja väestön terveyden- ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Kansanterveyden kohentumisen myötä on mahdollista hillitä tulevaisuuden sotekustannuksia.

Kansanterveyden edistämisessä hyvinvointialueilla itsellään on kuitenkin melko pieni, joskin merkittävä rooli. Kunnat ja järjestöt ovat tärkeitä tekijöitä kansanterveystyössä ja siksi meidän tulisi saada yhdyspinnat ja kumppanuudet toimimaan hyvin. Osaoptimointia ei saa syntyä ja toivon, että löydämme kuntien, järjestöjen, oppilaitosten ja yritysten kanssa yhteiset tavoitteet, toimintatavat ja työnjaon terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistämisen ja ennaltaehkäisyn laiminlyöminen aiheuttaa yhteiskunnalle sekä välittömiä (esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenoja kasvu) että välillisiä (verotulojen vähentyminen) kustannuksia tulevaisuudessa.

Toinen tärkeä kehittämishaaste on vaikuttavuusperusteisuus sekä toiminnassa että päätöksenteossa. Vaikuttavuusperusteisuus tuo toimintaan tehokkuutta. Sosiaali- ja terveystoimessa tehokkuus ei tarkoita panosten ja tuotosten suhdetta – siis sitä, miten paljon suorittaneita saadaan aikaan (esimerkiksi kuinka monta potilasta lääkäri ottaa tunnissa vastaan tai kuinka monta kotikäyntiä kotihoidossa tehdään päivittäin).

Tehokkuus on panosten ja vaikuttavuuden suhde eli se, miten hyvin saavutetaan toiminnalle asetetut tavoitteet määrällisesti ja laadullisesti. Tehokkuutta voidaan arvioida esimerkiksi siinä, miten hyvin palveluja tarvitsevan tarpeisiin vastataan tai miten ikäihmisen turvallista kotona asumista tuetaan.

Tehokkuutta on oikea hoito, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Oikeanlaisten tavoitteiden ja niiden toteutumista mittaavien vaikuttavuusmittareiden laatiminen on oleellisen tärkeää.

Tutkimusnäyttöön perustuva toiminta ja päätöksenteko tavoitteeksi

Vaikuttavuusajattelua ei ole ilman tutkimustietoa ja tätä korostettiin myös huhtikuun lopulla pidetyssä Hoitotyön tutkimussäätiön, Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Suomen Lääkäriliiton sekä Sairaanhoitajien koulutussäätiön yhteisessä seminaarissa, johon osallistuin. Seminaarissa julkaistiin vetoomus näyttöön perustuvan toiminnan rahoituksen turvaamiseksi.

Lääkäriseura Duodecim tuottaa käypähoitosuosituksia lääketieteen puolelle ja hoitotyön tutkimussäätiö taas hoitotyön suosituksia hoitotyöhön. Suuri haaste tällä hetkellä on näyttöön perustuvan sosiaalityön kehittäminen. Kaiken toiminnan pitäisi perustua mahdollisimman pitkälle tutkittuun tietoon ja sekä käypähoitosuositukset että hoitotyönsuositukset ovat meta-analyyseja isosta määrästä tehtyjä tutkimuksia. Seminaarissa korostettiin sitä, ettei näyttöön perustuvaa toimintaa saa jättää yksittäisten toimijoiden eli esimerkiksi ammattilaisten harteille, vaan vastuu on organisaatiolla.

Organisaatioon on luotava selkeät rakenteet sille, miten näyttö toimii arjessa. Erityisesti korostettiin, että päättäjien pitäisi olla tietoisia näyttöön perustuvasta toiminnasta ja omalla toiminnallaan ja päätöksenteolla tukea näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönottoa. Myös itse päätöksenteon ja johtamisen pitäisi perustua tutkimusnäyttöön.

Vaikuttavuusperusteisuus on ainoa eettisesti kestävä tapa tehdä päätöksiä

Päättäjien velvollisuus on vaatia viranhaltijoilta tutkimustietoon pohjautuvia ja vaikuttavuusperusteisia esityksiä. Kun rahaa on vähän, ei ole eettisesti oikein käyttää sitä ei-vaikuttavaan toimintaan, jos toiminnalle asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa jollakin vaikuttavammalla tavalla. Tästä on kysymys myös palveluverkosta ja palvelustrategiasta päätettäessä.

Perustuslaki takaa sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille, mutta niitä voidaan järjestää monella eri tavalla. Olen itse vakuuttunut, että monessa asiassa joku toinen tapa voi olla parempi ja laadukkaampi kuin nykyinen.

On aivan epärealistista ajatella, että saisimme henkilöstöä lisää niin paljon, että voisimme jatkaa nykyisillä toimintatavoilla ja nykyisellä palveluverkolla. Jotain on tehtävä toisin, jotta palvelut pystytään jatkossakin tarjoamaan niitä tarvitseville. Nuorten ikäluokka pienenee, ja palvelutarpeet kasvavat muun muassa väestön ikääntymisen myötä. Seinät eivät hoida ketään, jos seinien sisällä ei ole työntekijöitä.

Toki veto- ja pitovoimaa on parannettava, työperäistä maahanmuuttoa lisättävä ja eläkkeellä olevien työntekemistä mahdollistettava, työhyvinvointia parannettava ja johtamista kehitettävä. Kaikista näistä toimenpiteistä huolimatta esimerkiksi hoitohenkilöstöpula on sen verran suuri koko Suomessa – ja itse asiassa koko Euroopassa ja myös globaalisti – ettei suuria parannuksia tilanteeseen ole odotettavissa. Maailman terveysjärjestö on ennakoinut, että vuoteen 2030 mennessä maailmassa tarvitaan yhdeksän miljoonaa sairaanhoitajaa ja kätilöä lisää. Suomessa puuttuu tällä hetkellä on 17 000 sairaanhoitajaa, noin 8 800 lähihoitaja ja noin 4 300 sosiaalityöntekijää.

Tulevaisuuslautakunta on tehnyt hyvää työtä

Kesäkuun valtuustossa päätetään siis tulevaisuuslautakunnan valmistelutyön pohjalta palveluverkosta ja -strategiasta. Olipa päätös mikä tahansa, tulevaisuusvaliokunnan ja viranhaltijoiden perusteellinen työ ansaitsee kiitokset. Kolmeen rakennettuun skenaarioon liittyvä ennakkovaikutusten arviointi on tehty erittäin hyvin ja perusteellisesti. Etukäteisvaikutusten arviointia ollaan Suomessa vasta opettelemassa ja tästä työstä on monella eri taholla opiksi otettavaa.