Kinestetiikka on voimavaralähtöinen toimintamalli, joka perustuu ihmisen luonnollisten liikemallien ja aistitoimintojen ymmärtämiseen sekä ihmisen kunnioittavaan kohtaamiseen. Se tukee ihmistä hänen perustoiminnoissaan siten, että tämä kokee toimintansa mielekkäänä ja kykenee aktiivisesti osallistumaan toimintoihinsa huolimatta sairaudestaan tai vammaisuudestaan. 

Kinestetiikka mahdollista:

• avustettavan ja avustajan voimavarojen ihanteellisen hyödyntämisen 
• yksilöllisyyden huomioimisen liikkumisen ja toimintojen avustamisessa 
• avustettavan aktiivisen osallistumisen ja oppimisen 
• avustettavan toimintakyvyn ylläpitämisen ja kuntoutumisen  
• luovuuden lisääntymisen vaikeissa avustustilanteissa 
• työn mielekkyyden ja jaksamisen lisääntymisen 

Kinestetiikan avulla sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ja omaishoitajat voivat edistää tuen tarpeessa olevan henkilön omien voimavarojen ylläpitämistä ja edistämistä sekä oman tuki- ja liikuntaelimistönsä terveyttä. Kinestetiikan hyödyistä on sekä kokemuksellista että tutkimusnäyttöä.  

Tässä kirjoituksessa pohdin, miksi hyvistä kokemuksista huolimatta kinestetiikka on niin hitaasti siirtynyt käytäntöön ja mitä asialle voisi tehdä.

Kysyin asiasta myös kahdelta Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella – Siun sotessa työskentelevältä kinestetiikan asiantuntijalta sekä toisen heistä esihenkilöltä. 

Säästöt väärässä paikassa tulevat kalliiksi 

Sosiaali- ja terveydenhuollon säästöpaineiden keskellä organisaatiot helposti sortuvat säästämään vääristä asioista. Lyhytnäköinen säästäminen voi pitkällä tähtäyksellä tulla kalliiksi.  

Vaikuttavuusperusteisuus on ainoa eettisesti kestävä tapa tehdä päätöksiä sosiaali- ja terveystoimessa. On epäeettistä käyttää rahaa toimintaan, jolla ei ole vaikuttavuutta. Vaikuttaviin toimintatapoihin kannattaa panostaa ja niitä resurssoida. Vaikuttavuus tarkoittaa sen arvioimista ja mittaamista, miten toiminnalle asetetut tavoitteet saavutetaan. Kustannusvaikuttavuus taas tarkoittaa resurssien optimointia tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kustannusvaikuttavuuteen kuuluu myös vaihtoehtoiskustannusten laskeminen eli mitä maksaa, jos laiminlyödään esimerkiksi ennaltaehkäisy tai vaikuttavien toimintatapojen hyödyntäminen hoidossa? Toisaalta mitä säästetään, jos niihin panostetaan?  

Halvin toimintatapa ei välttämättä ole pitkällä tähtäimellä kustannusvaikuttavin eikä edes yhteiskunnalle edullisin. Jos ikäihmisen toimintakyky heikkenee sen takia, ettei resursseja ohjata kuntouttavaan toimintaan tai työntekijät eivät osaa toimia ihmisen omia voimavaroja tukien ja edistäen, niin se on sekä epäinhimillistä että pidemmällä tähtäimellä kallista. Henkilökunnan määrä ei yksin takaa vaikuttavaa toimintaa, jos henkilökunnalla ei ole riittävää osaamista. 

Kinestetiikka on inhimillinen ja kustannusvaikuttava tapa toimia 

Kinestetiikan vaikuttavuudesta osana hoito- ja hoivatyötä on näyttöä. Sen avulla voidaan saavuttaa monia tärkeitä tavoitteita: mahdollistetaan kuntoutuminen ja asiakkaan omien voimavarojen hyödyntäminen sekä myös työntekijöiden jaksaminen ja työhyvinvointi. Kinestetiikan käyttöönotto edellyttää kuitenkin koulutusta ja optimaalisessa tilanteessa koko henkilökunta saa ainakin perustason koulutuksen.  

Parhaimmillaan kinestetiikan käyttöönotto muuttaa koko työyhteisön kulttuurin ja lisää samalla alan veto- ja pitovoimaa. Erityisesti ikäihmisten ja vammaisten hoito- ja hoivatyössä on tällä hetkellä valtava työvoimapula ja asian korjaamiseksi tarvitaan monenlaisia toimenpiteitä. Monilla hyvinvointialueilla joudutaan työntekijäpulan takia pitämään ikäihmisten hoito- ja hoivapaikkoja tyhjillään, vaikka asumispaikkaa odottavia ikäihmisiä on paljon.  

Kinestetiikka tekee hoito- ja hoivatyöstä tavoitteellista, merkityksellistä ja mielenkiintoista. Alan vetovoiman kannalta näillä asioilla on suuri merkitys! 

Miten kinestetiikka hyödynnetään Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella? 

Tein Kinestetiikka-yhdistyksen kummina pientä kyselyä siitä, minkä verran kinestetiikkaa käytetään Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella hoito- ja hoivatyössä. Siun soten Ilomantsin ikäihmisten asumispalveluista ja Lieksan kotihoidosta löysin pari kinestetiikkaa pitkälle opiskellutta asiantuntijaa eli lähihoitajat Sinikka Hyttinen ja Soile Kaukola. 

Soile Kaukola on tutustunut kinestetiikkaan jo vuonna 2011 ja käynyt syventävän kurssin vuonna 2020. Tällä hetkellä hän on kinestetiikan tutorkoulutuksessa. Soile on maksanut kaikki koulutuksensa itse. Myös Sinikka on käynyt omakustanteisesti useita täydennyskoulutuksia ja toimii Ilomantsissa tutorina. 

Soile Kaukola kertoo omana kokemuksenaan, että haasteena hoitotyössä on suuri työmäärä (”kiire”) sekä eri ikäisten työntekijöiden erilaiset tuki- ja liikuntaelinvaivat. Kinestetiikan keinoin fyysinen kuormitus vähenee, ja sen seurauksena tuki- ja liikuntaelinten vaivat ja samalla sairauslomat vähenevät.

Myös Sinikka Hyttisen kokemuksen mukaan hoito- ja hoivatyö on keventynyt kinestetiikan käyttöönoton myötä.

Kinestetiikassa hoitaja oppii avustamaan luonnollisia liikemalleja tukien, kehonosa kerrallaan ja ihmisen normaalia liikkumista avustaen. Kinestetiikka auttaa myös hoitajaa toimimaan paremmin yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Soile tuo esille myös sen, että työssä kiire helpottuu, sillä kiireisissä kohtaamisissa (mikrohetkissä), hoitajan aito läsnäolo tuo asiakkaalle kohdatuksi tulemisen tunteen. Asiakas tulee ymmärretyksi, syntyy luottamus, haasteelliset kohtaamiset vähenevät ja hoitaja saa onnistumisen kokemuksen, joka lisää työn mielekkyyttä.  

Ikäihmisen kotona pärjääminen edellyttää toimintakykyä, sitä pientäkin mikä on vielä jäljellä. Ihmisellä on oikeus käyttää omaa kehoaan liikkumiseen ja hänellä on oikeus tulla kohdatuksi ja kuulluksi elämän loppuun saakka. Koti ympäristönä ei ole aina ergonomian näkökulmasta paras mahdollinen hoitotyöntekijälle, mutta kinestetiikka mahdollistaa luovuuden, yhdessä tekemisen ja läsnäolon vaikeissakin avustustilanteissa.  

Sinikka Hyttinen korostaa, että kinestetiikan jalkautuminen arjen työhön edellyttää, että kaikki työntekijät käyvät peruskurssin ja että työyhteisöissä olisi myös jatkokurssin käyneitä henkilöitä. Koulutuksen lisäksi esihenkilöstön tuki on ehdoton edellytys asian jalkautumiselle ja esihenkilöiden tulee myös ymmärtää kinestetiikan perusperiaatteet. 

Lieksan kotihoidon esihenkilönä toimiva Suvi Vepsäläinen korostaa, että kinestetiikan peruskoulutus olisi tarpeen koko henkilöstölle, jolloin toimintatapa juurtuisi paremmin ja asiakkaan voimavaralähtöisyyden tukeminen olisi kaikkien mielessä kirkkaana. Yhteinen ymmärrys kinestetiikan hyödyistä tarkoittaa toimintakulttuurin muutosta ja se syntyy vasta, kun koko työyhteisö on koulutettu ja sitoutunut uudenlaiseen toimintatapaan. 

Yhteenveto  

Olen toiminut Kinestetiikka-yhdistyksen kummina useiden vuosien ajan ja kiertänyt eri puolilla Suomea tutustuen toimintaan ja puhuen asian tärkeydestä. Kinestetiikka on mielestäni juuri sitä, mitä myös Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen strategia ja esimerkiksi tämän vuoden kotihoidon toimintasuunnitelma edellyttävät eli asiakkaan omannäköisen elämän tukemista, osallisuuden lisäämistä, kuntoutumispotentiaalin hyödyntämistä ja merkityksellisen arjen mahdollistamista.  

Näen erittäin tärkeänä kinestetiikkaan panostamisen koko hyvinvointialueella ja myös erikoissairaanhoidon yksiköissä. Kinestetiikan avulla vähennetään sairaalassa olevien potilaiden passiivista hoitamista, joka erityisesti ikäihmisten kohdalla romahduttaa nopeasti yleiskunnan ja toimintakyvyn. Kinestetiikka sopii erinomaisesti akuuttihoitotyöhön. Kotihoito on merkittävässä asemassa siksi, että siellä pitäisi pystyä tukemaan kaikin keinoin asiakkaan arkea ja kotona asumista. Kun kotona asuminen ei enää ole turvallista ja inhimillistä, kinestetiikan ideoilla tulisi jatkaa asiakkaan kanssa toimimista myös yhteisöllisessä ja ympärivuorokautisessa asumisessa. 

Ja lopuksi - kuten esihenkilönä toimiva Suvi Vepsäläinen toteaa:

”Eikä sovi unohtaa työhyvinvointinäkökulmaa. Kinestetiikan käyttäminen tuo hyvää mieltä, helpottaa ihan fyysisestikin hoitajan työtä sekä luo keskustelevaa ja asiakaslähtöistä kulttuuria. Onnistumiset ja positiivisuus ovat tärkeitä työhyvinvoinnin kannalta, resurssipulan ja muutosten kovassa kyydissä.”

Myös Soile Kaukola korosti kinestetiikan tuovan työmotivaatiota ja työniloa:

”Jos minulta kysytään mikä motivoi hoitotyössä, niin parasta antia on juuri tuo onnistumisen ilo ja tyytyväiset asiakkaat. Kyllä työhyvinvointia tuo myös osaaminen ja sen jakaminen työyhteisöön, yhdessä pohdiskelu, kannustaminen ja työssä osaamisen arvostaminen.” 

Toivon, että hyvinvointialueella laajasti panostetaan kinestetiikan käyttöönottoon, sillä se on inhimillistä ja kustannusvaikuttavaa toimintaa.