Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden integraatiolla tarkoitetaan toimintatapaa, jonka avulla ihmisen tarvitsemat sote-palvelut kootaan yhdeksi kokonaisuudeksi ja hoidetaan moniammatillisesti. Sen vastakohtana voidaan pitää palvelujen siiloutumista, jolloin jokainen palvelutarve hoidetaan erikseen eri ammattilaisten toimesta.

Siiloutuminen johtaa helposti asiakkaan ”poiskäännyttämiseen” palveluista tilanteissa, joissa ihminen hakee palvelua palveluorganisaation näkökulmasta väärästä paikasta. Pahimmillaan voi käydä niin, ettei henkilö enää jaksa hakea uudelleen apua.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi keskeisiä tavoitteita on asiakaskeskeinen palveluintegraatio. Kysymys on sekä asiakkaan laadukkaasta ja kokonaisvaltaisesta hoidosta, mutta myös sote alan veto- ja pitovoimasta. Oikein toteutettuna integraatio mahdollistaa ammattilaisten osaamisen ja ammattitaidon optimaalisen käyttämisen ja mielekkääksi koetun työntekemisen.

Helpommin sanottu kuin tehty

Integraation toteuttaminen ei aina ole helppoa. Sosiaali- ja terveysalalla monin paikoin vallitseva vanhanaikainen ”meillä on aina tehty näin” -kulttuuri ja erilaiset ammattilaisbyrokratiat estävät integraation toteutumisen. Ammattilaisbyrokratiassa asioita katsotaan vain oman profession näkökulmasta.

Aito integraatio edellyttää myös asiakkaan mukaan ottamista palvelujen suunnitteluun ja arviointiin. Aidosti asiakkaan kanssa yhdessä työskentely on edellytys sille, että tavoitteisiin päästään. Asiakkaita kuulemalla saadaan usein parhaiten vastauksia siihen, minkälaista tukea ja apua tilanteessa tarvitaan.

Palveluintegraation perustana on ammattilaisten ja asiakkaan yhdessä laatimat tavoitteet siitä, mihin toiminnassa pyritään. Sen jälkeen kaikkien ammattilaisten osaaminen on saatava palvelemaan näitä tavoitteita. Toisaalta integraation edellytys on usein myös omatyöntekijä malli, jossa joku ammattilaisista ottaa kokonaisvastuun asiakkaan asioista.

Palveluintegraatiota tarvitaan monessa asiassa, mutta tässä muutama esimerkki:

Lasten ja nuorten palvelut

Lasten ja nuorten palvelukokonaisuus on usein pirstaloitunut ja riskitekijöihin reagointi riittämätöntä. Esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria ei tunnisteta ajoissa eikä heitä ohjata oikea-aikaisiin palveluihin.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan viime kaudella tekemän selvityksen mukaan nuorten syrjäytymisen ehkäisyn osalta toimivat palveluketjut ovat vaikuttavia ja kustannustehokkaita – ei niinkään yksittäiset palvelut.

Toisin sanoen palvelujärjestelmän toimivuus kokonaisuudessaan on tärkeintä. Kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös monien muiden toimijoiden, kuten järjestöjen, kanssa yhdessä toimimista. Palveluiden on toimittava yhteen riippumatta siitä, mikä taho palveluja järjestää.

Vastaanottopalvelut

Terveydenhuollon vastaanottotoiminnassa integraation perustana on omasairaanhoitaja–lääkäri-työparityöskentely, jota moniammatillinen tiimityö tukee. Suomalaisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Nyt tarvitaan kuitenkin tehtävänkuvien tarkistamista niin, että jokaisen ammattilaisen ammattitaito tulee tehokkaasti käyttöön.

Työparina työskentelevä lääkäri ja sairaanhoitaja pystyvät sopimaan työtehtävien jakamisesta asiakasta parhaiten palvelevalla tavalla.

Yhdessä työskennellen saadaan mahdollisimman kokonaisvaltainen näkemys potilaan tilanteesta. Toisaalta asiakas tietää aina, kehen hän ensisijaisesti ottaa yhteyttä. Tässä mallissa asioita voidaan hoitaa laadukkaasti myös puhelimitse ja etäyhteyksin. Työparityöskentelyä tukee moniammatillinen tiimi. Tämä tarkoittaa sitä, että työparilla on aina asiakkaan tarpeiden vaatiessa mahdollisuus konsultaatioon tai toisten ammattilaisten vastaanotolle ohjaamiseen.

Mielenterveysasiakkaiden kuntoutuminen ja työllistyminen

Tuetun työllistymisen IPS - Sijoita ja valmenna! -toimintamallilla edistetään mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden henkilöiden työmarkkinoille pääsyä, paluuta ja siellä pysymistä. Lyhenne IPS tulee englannin kielen sanoista Individual Placement and Support.

IPS-työhönvalmennuksessa etsitään työpaikka, joka vastaa asiakkaan osaamista, voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita. Samalla vastataan työnantajien rekrytointitarpeisiin tarjoamalla osaavaa ja motivoitunutta työvoimaa. Tavoitteena on työllistyminen avoimille työmarkkinoille palkkatyösuhteeseen, joka vastaa asiakkaan voimavaroja ja mielenkiinnon kohteita.

Asiakkaan, työhönvalmentajan ja psykiatrisen hoitotahon yhteistyön tuloksena asiakas saa yksilöllistä, tilanteeseensa soveltuvaa tukea, joka jatkuu myös työsuhteen aikana.

Työhönvalmentaja toimii rinnalla kulkijana ja auttaa asiakasta työpaikan löytämisessä ja tukee myös työnantajaa esimerkiksi työnkuvan räätälöinnissä sekä asiakkaan että työnantajan tarpeita vastaaviksi.

Pohjois-Karjalassa yhteistyömallia on luotu psykiatristen palveluiden ja maakunnan kuntien työllisyyspalvelujen ja erityisesti Joensuun alueen Luotsi-hankkeen duuniagenttien ja Sote-keskus-hankkeen toimijoiden kanssa. Hankkeessa on hyödynnetty Luotsi-hankkeen työnantajaverkostoja ja jalkauduttu työpaikoille työpaikkojen löytämiseksi. Tulokset ovat olleet erinomaisia. Ilman palveluintegraatiota tämä kansainväliseenkin tutkimusnäyttöön perustuva malli ei toimisi.

Ikäihmisten palvelut

Monissa ikäihmisten palveluissa vallitsee vanhanaikainen laitoskulttuuri, mikä passivoi ikäihmisiä ja erityisesti muistisairaita. Laitoskulttuurissa esimerkiksi muistisairaaseen suhtaudutaan usein niin, ettei hän kykene, osaa, pysty tekemään asioita tai ilmaisemaan itseään. Laitoskulttuurissa ikäihmisestä tulee potilas, jonka fyysiset perustarpeet tyydytetään, mutta psyykkiset ja sosiaaliset tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Syynä usein sanotaan olevan kiire. Laitoskulttuurissa ei ole sijaa taiteelle, luovuudelle, kulttuurille tai esimerkiksi kauneudenhoidolle.

Mielekkään toiminnan ja harrastusten puute sekä arvostamattomuuden ja kykenemättömyyden kokemukset voivat johtaa apatiaan, ahdistuneisuuteen, levottomuuteen tai aggressiivisuuteen. Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille ja jokaisella on oltava oikeus olla taiteen tuottajana ja kuluttajana iästä, sairaudesta, toimintakyvystä tai elämäntilanteesta riippumatta. Taide ja taidetoiminta tulee nähdä ikään liittymättömänä perustarpeena merkityksellisen elämän ja kokemusten käsittelemiseen.

Jotta nämä asiat voisivat toteutua, tarvitaan ikäihmisten hoidossa ja hoivassa ammattien ”ristipölyttämistä” ja palveluintegraatiota. Ikäihmiset tarvitsevat kulttuuripalveluita ja kauneus- ja hyvinvointialan ammattilaisten palveluita. On esimerkiksi mietittävä, miten ikäihmisten oikeudet säännölliseen ulkona käymiseen ja harrastamiseen saadaan toteutumaan. Voidaanko esimerkiksi järjestöjen palveluita hyödyntää tai käyttää hoiva-avustajia tähän työhön?

Kotihoidossa asialla on erityisen suuri merkitys, sillä tutkimusten mukaan siinä vaiheessa, kun ikäihmisen ulkona liikkuminen loppuu, otetaan pitkä askel kohti ympärivuorokautiseen hoitoon ja hoivaan siirtymistä.

Jos tavoitteena on toimintakyvyn ylläpitäminen, tarvitaan monialaista palveluintegraatiota.

Lopuksi

Keskeinen kysymys palveluiden integraatiossa on se, ovatko kaikki ammattilaiset sisäistäneet hyvinvointialueen perustehtävän; ketä ja mitä varten työtä tehdään?

Toinen kysymys on, mahdollistaako organisaation hallintorakenne ja johtaminen aidon integraation.

Kolmas kysymys on se, onko eri ammattikunnat opetettu tekemään töitä yhdessä yhteisten tavoitteiden eteen. Nämä taidot ovat opittavissa, jos ne halutaan oppia.

Yhdessä tekeminen edellyttää myös asiakkaan mukaan ottamista palvelujen suunnitteluun. Asiakas on aina oman elämänsä paras asiantuntija.