Vertais­tu­ki­ryhmä antaa vanhem­mille työkaluja rakentaa luot­ta­musta haas­teel­li­sesti käyt­täy­tyvän nuoren kanssa

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella – Siun sotessa alkoi maalis­kuussa ensim­mäistä kertaa NVR-vertais­ryhmä vanhem­mille, jotka kaipaavat tukea lapsensa haastavan käyt­täy­ty­misen kohtaa­mi­seen. NVR on lyhenne sanoista Non Violent Resis­tance. Suomessa lähes­ty­mis­ta­vasta puhutaan usein väki­val­lat­to­mana vasta­rin­tana. Tavoit­teena on juur­ruttaa vertais­ryh­mä­toi­minta osaksi lasten­suo­jelun palve­lu­tar­jontaa hyvin­voin­tia­lueen eri alueilla.

Toiminta on melko uutta Suomessa ja aivan uutta meillä Pohjois-Karja­lassa. Haluamme antaa vanhem­mille mahdol­li­suuden käsitellä kotona olevia haasteita yhdessä toisten vastaa­vissa tilan­teissa olevien vanhem­pien kanssa. Toiminta on suunnattu vanhem­mille, jotka kaipaavat tukea teini-ikäisen nuoren käytös­haas­tei­siin, kuten aggres­sii­vi­suu­teen, päih­teiden käyttöön tai haas­ta­viin nepsy-oireisiin, sosi­aa­lioh­jaaja Minna Kettunen kertoo.

Pyrimme tarjoa­maan vanhem­mille keinoja, joiden avulla he pysyvät haas­ta­vissa tilan­teissa nuoren kanssa rauhal­li­sina ja välttävät eska­laa­tioita. NVR:n avulla vanhemmat pystyvät raken­ta­maan uuden­laista yhteyttä ja luot­ta­musta nuoreen, sosi­aa­lioh­jaaja Joni Alastalo sanoo.

Siun soten vertais­tu­ki­ryh­mään haettiin osal­lis­tujia lasten­suo­jelun asiak­kaista. Kysyntää ryhmää kohtaan oli paljon. Ryhmän ohjaajina toimivat kaksi lasten­suo­jelun avohuollon sosi­aa­lioh­jaajaa sekä helmi­kuussa koke­mus­osaa­ja­kou­lu­tuk­sesta valmis­tunut Anni Miettinen. Ryhmä­ta­paa­misia järjes­te­tään kevään aikana yhteensä 12, ja syksyllä pidetään vielä yksi seuran­ta­ta­paa­minen.

Ryhmään on muodos­tunut rento, avoin ja luot­ta­muk­sel­linen ilmapiiri. Mukana olevat vanhemmat lähtivät heti alusta asti kertomaan hyvin avoimesti koke­muk­sis­taan ja haas­teis­taan. Vanhem­pien tilan­teissa on paljon yhdis­täviä tekijöitä, mutta jokainen tilanne ja perhe on kuitenkin myös erilainen, Kettunen kertoo.

Suurin osa tapaa­mi­sa­jasta on annettu vertais­tuelle, jolla on havaittu olevan suuri voima.

Jo se, että huomaa, ettei ole yksin, helpottaa oloa. Moni vanhempi kantaa vaikeat ajatukset ja tunteet itsekseen, eikä nuoren haas­teista uskalleta puhua ääneen. Tavoit­teena on rakentaa mahdol­li­simman hyvä tuki­ver­kosto vanhem­malle. Haas­teista ääneen kerto­minen ryhmässä on monelle ensim­mäinen askel siihen, että asioista uskaltaa kertoa myös lähei­sille, ja se on iso apu, toteaa Miettinen.

Teoriaa toiminnan tueksi

Koke­musten jakamisen lisäksi tapaa­mi­sissa käydään läpi NVR-lähes­ty­mis­tavan teoriaa, jota sovel­le­taan vanhem­pien arkea tukeviksi toimiksi. Teoriao­suu­dessa käsi­tel­lään erilaisia teemoja, kuten läsnäoloa, itse­sää­telyä ja tuki­ver­kos­tojen merki­tystä. Teoria antaa pohjaa omien tunteiden, toiminnan ja ajatusten tarkas­te­lulle.

Lisäksi NVR:ään sisältyy konkreet­tisia toimen­pi­teitä, joiden avulla vanhempi voi asettua rauhal­li­sesti vastus­ta­maan lapsensa vahin­gol­lista toimintaa, Alastalo toteaa.

NVR-teoriassa puhutaan muun muassa vanhem­muuden pois­pyyh­kiy­ty­mi­sestä. Tämä kuvaa vanhemman syvää ja kipeää kokemusta siitä, että hänen merki­tyk­sensä lapselle sekä hänen toimi­juu­tensa vanhem­pana vähenee tai katoaa. Lähes­ty­mis­tavan avulla pyrimme auttamaan vanhempia löytämään jälleen merki­tyk­sel­li­syyden ja oman paikkansa lapsen elämässä, Alastalo jatkaa.

Koke­mus­osaaja auttaa yhdis­tä­mään teorian vanhem­pien arjen tilan­tei­siin.

Läpi­käy­dystä teoriasta on aina löytynyt yhtä­läi­syyksiä omiin koke­muk­siini, joita jakamalla olemme pysyneet konkre­tian äärellä. Lisäksi olen pyrkinyt koke­muksia jakamalla lisäämään näiden vanhem­pien toiveik­kuutta siitä, että tästäkin haas­ta­vasta elämän­vai­heesta voi selvitä. Toivon luominen ja yllä­pi­tä­minen on erityisen tärkeää, kertoo Miettinen.

Teoriaa harjoi­tel­laan koti­teh­tä­vien kautta

Vanhemmat ovat toivoneet tapaa­mi­silta konkreet­tisia työkaluja nuoren kohtaa­mi­seen ja omien tunteiden hallit­se­mi­seen. Tapaa­mi­sissa läpikäyty teoria viedäänkin arjen tilan­tei­siin koti­teh­tä­vien kautta. Koti­teh­tävät myös puretaan yhtei­sesti, jotta vanhemmat voivat jakaa ajatuk­siaan siitä, mikä on toiminut ja mikä mahdol­li­sesti ei ole sopinut omaan arkeen.

Alussa koti­teh­tävät ovat olleet enim­mäk­seen pohdin­ta­teh­täviä. Vanhem­pien tehtävänä on ollut pysähtyä miet­ti­mään omia ajatuk­siaan, tuntei­taan ja toimin­taansa. Tavoit­teena on ollut oppia pysäh­ty­mään ennen reagointia.

Usein haas­ta­vassa tilan­teessa nopea, kiihtynyt reagointi vain pahentaa tilan­netta, ja tästä voi muodostua perhee­seen erään­lainen noidan­kehä. Pohdin­ta­teh­tä­vien jälkeen on hiljal­leen siirrytty kohti toimintaa, kun vanhemmat ovat lähteneet koti­teh­tä­vien avulla muun muassa akti­voi­maan omaa tuki­ver­kos­toaan ja pienin askelin vastus­ta­maan lapsen haital­lista käytöstä. Toimin­taan siir­ty­minen on jännit­tävä vaihe, ja tässäkin vertais­tuki sekä koke­mus­osaa­jamme jakamat koke­mukset ovat osoit­tau­tu­neet todella tärkeiksi, Alastalo kertoo.

NVR-lähes­ty­mis­ta­vassa on useita muis­ti­lauseita, jotka auttavat vanhempia arjen tilan­teissa.

Yksi lauseista on ”Tao, kun rauta on kylmää.” Tunteiden on tärkeää antaa viilentyä ennen reagointia, jotta suhde ja luottamus voivat rakentua. Toinen lause muis­tuttaa, että ”Et voi hallita lastasi, vain itseäsi”. Jokainen vastaa omasta käytök­ses­tään, eikä toista voi kont­rol­loida, sanoo Kettunen.

Vanhemmat ovat tapaa­mi­silla kertoneet, kuinka muis­ti­lauseet ovat auttaneet konkreet­ti­sesti pysäh­ty­mään ja pohtimaan omaa reagointia haas­ta­vissa tilan­teissa, lisää Miettinen.

Vertais­tu­ki­ryh­mään osal­lis­tuvat vanhemmat ovat antaneet kiitet­tävää palau­tetta tapaa­mi­sista. Vanhemmat ovat kokeneet, että keskus­telu toisten vanhem­pien kanssa ja teoria­tiedon saaminen ovat keven­tä­neet taakkaa ainakin hetkel­li­sesti.

Olen saanut konkreet­tisia esimerk­kejä, miten toimia, kun tilanne uhkaa eska­loitua teinin kanssa. On ollut helpot­tavaa jakaa koke­muksia muiden vanhem­pien kanssa ja huomata, ettei ole näiden asioiden kanssa yksin. Myös koke­mus­asian­tun­tijan mukanaolo ryhmässä on ollut tosi hyödyl­listä. Ryhmän vetäjät ovat rautaisia ammat­ti­laisia, jotka uskovat meihin vanhem­piin. Toivon, että tämän ryhmän toiminta saisi jatkoa ja mahdol­li­simman moni perhe saisi apua tätä kautta, eräs ryhmään osal­lis­tunut vanhempi sanoo.

Ryhmässä tunsin oloni turval­li­seksi. Pystyin avoimesti keskus­te­le­maan haas­teista niin ryhmän vetäjien kuin muiden ryhmä­läisten kanssa, kertoo toinen ryhmään osal­lis­tunut vanhempi.

Lähes­ty­mis­tapaa hyödyn­ne­tään lasten­suo­je­lussa

Vertais­tu­ki­ryhmän lisäksi Siun sote on koulut­tanut noin sata lasten­suo­jelun työn­te­kijää NVR-lähes­ty­mis­ta­paan. Vuoden kestävän koulu­tuksen tavoit­teena oli saada väki­val­lat­toman vasta­rinnan peri­aat­teet laajasti käyttöön maakun­nassa.

Monesti lasten­suo­je­lussa tilanteet ovat kuor­mit­tavia sekä vanhem­malle että nuorelle. Jos nuori asuu vanhemman luona, voi vanhempi tarvita tukea ja neuvoja nuoren kohtaa­mi­seen ja luot­ta­muksen raken­ta­mi­seen. Jos taas nuori on sijoi­tet­tuna, voi lähes­ty­mis­ta­vasta saada keinoja valmis­tautua nuoreen paluuseen. On hyvä, että ammat­ti­lai­sil­lamme on antaa tukea ja neuvoja lähes­ty­mis­ta­vasta arjen työssä, sanoo Kettunen.

Lisäksi meidän ammat­ti­laisten on hyvä ymmärtää, että nämä samat NVR-peri­aat­teet pätevät yhtä lailla myös meihin, ja olisi tärkeää pysähtyä sään­nöl­li­sesti pohtimaan, minkä varaan meidän aukto­ri­teet­timme rakentuu, jatkaa Alastalo.

NVR-lähes­ty­mis­tapa ja lasten­suo­jelun koke­mus­osaa­ja­toi­minta on otettu Siun sotessa käyttöön Turva­verk­koja Pohjois-Karjalan nuorten tule­vai­suu­teen ‑hank­keessa, joka on Euroopan sosi­aa­li­ra­haston osara­hoit­tama.