Aikuisten ADHD:n tutki­misen kriteerit ovat muut­tu­neet Siun sotessa vastaa­maan valta­kun­nal­lista päivi­tettyä ohjetta

Kattava koko­nais­ti­lan­teen arviointi on tärkeää, sillä liian varhainen ADHD-oireisiin kohden­tunut arviointi voi altistaa ADHD:n ylidiag­no­soin­nille. Vaarana on myös, että muut vaikeuksia selit­tävät syyt tai saman­ai­kaiset häiriöt jäävät tunnis­ta­matta, mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­lujen ylilää­käri Johanna Suvanto huomauttaa.

Kartoi­tusta varten Siun sotessa on luotu viiden A:n muis­ti­sääntö ja kritee­ristö:

1. oireiden Alka­mi­sikä
2. oireiden ja niiden aiheut­taman haitan vaikeus­Aste
3. Arki, elämän­tavat ja päihteet
4. Aiemmat diag­noosit
5. mahdol­lisen diag­noosin Anti jatkon kannalta.

Kartoitus lisää myös tutki­muk­siin hakeu­tu­vien ymmär­rystä keskit­ty­mi­seen liit­ty­vistä haas­teista ja motivoi työs­tä­mään niitä. Ennen mahdol­lisia tutki­muksia on tärkeä arvioida, mitä mahdol­linen diagnoosi konkreet­ti­sesti muuttaa ihmisen hoidossa ja arjessa. Jos ei mitään, tutki­muk­siin ei ole aihetta.

Psyko­lo­ginen tutki­mus­osaa­minen on parhaiten poti­laiden käytössä, kun eniten haittaa tuot­ta­vien ongelmien lähdettä voidaan arvioida avoimesti ilman ennakko-oletuksia. Tällöin kysymys ei ole siitä, onko henki­löllä ADHD vaan se, mikä tuottaa ongelmia, psykiat­rian vastaava psykologi Anna Rotko kertoo.

Palve­lu­ketjun kehit­tä­mi­sessä on pyritty kohden­ta­maan voima­ravat mahdol­li­simman tarkoi­tuk­sen­mu­kai­sesti siten, että tark­kaa­vuuden ja keskit­ty­misen haasteita pyritään ensin lievit­tä­mään omahoi­dol­lisin keinoin ja vasta tarpeen mukaan edetään laajem­piin selvit­te­lyihin. Tällä tavoin pyrimme tarjoa­maan apua mahdol­li­simman monelle ja samalla huoleh­ti­maan siitä, että myös kaikkein vaikeim­massa tilan­teessa olevat saavat riittävän avun, palve­lu­joh­taja Antti Liuska kertoo.

ADHD on synnyn­näinen toimin­ta­kykyä heiken­tävä neuro­ke­hi­tyk­sel­linen oireyh­tymä, jonka oireita ovat pitkä­kes­toiset aktii­vi­suuden ja tark­kaa­vuuden vaikeudet sekä impul­sii­vi­suus. ADHD-oireet eivät ala aikuisena. Häiriössä oireista on selvästi haittaa usealla elämän osa-alueella, minkä lisäksi keskit­ty­misen ja aktii­vi­suuden pulmat ovat muista sama­ni­käi­sistä ja kult­tuu­ri­sista odotuk­sista poik­keavia.

Aikuiset ylitun­nis­tavat itsellään ADHD:ta, koska aihe on yhteis­kun­nassa vahvasti esillä. Aikuisten keskit­ty­misen pulmien taustalla on kuitenkin usein muita tekijöitä, kuten psyyk­kiset häiriöt sekä persoo­nal­li­suus- ja tempe­ra­ment­ti­piir­teet. Lisäksi moti­vaatio, arvot ja prio­ri­teetit ohjaavat sitä, mihin keski­ty­tään, mihin ei. Opitut toimin­ta­tavat ja selviy­ty­mis­keinot, kuten välttely, koros­tunut vaativuus ja tunteiden sääte­ly­pulmat voivat muis­tuttaa ADHD:ta, Anna Rotko avaa.

Lisäksi ihmisen elintavat, kuten uni, ravit­semus ja liikunta vaikut­tavat toimin­ta­ky­kyyn. Liial­linen lait­teiden käyttö, riip­pu­vuudet ja piristeet tuottavat lyhyt­jän­nit­tei­syyttä. Koko­nai­suuden arviointi on tärkeää, jotta keskit­ty­misen vaikeuk­siin liittyvät juurisyyt voidaan tunnistaa ja tarjota niihin apua.

Kaikille ADHD-tutki­muk­siin hakeu­tu­ville ja keskit­ty­misen vaikeuk­sista kärsi­ville tarjotaan Siun sotessa ensin keskit­ty­mis­vai­keuk­sien omahoitoa ja ryhmä­hoitoa, joka pohjautuu Mielenterveystalo.fi-sivuston aikuisten keskit­ty­mis­vai­keuk­sien omahoito-ohjelmaan. Vasta sen jälkeen tehdään tarvit­taessa tarkempia tutki­muksia.