Lähi­suh­de­vä­ki­valta

Oikeus turval­li­seen arkeen ja väki­val­lat­to­maan elämään on jokai­selle kuuluva perus­oi­keus.

Läheisten suhteiden turval­li­suus luo perustan sekä yksilön, että koko perheen hyvin­voin­nille. Arjen turval­li­suus koostuu fyysi­sestä ja psyyk­ki­sestä turval­li­suu­desta.

Psyyk­ki­sellä turval­li­suu­della tarkoi­te­taan esimer­kiksi terveitä ihmis­suh­teita ja turval­li­suuden tunnetta, eli luot­ta­musta siihen, että omassa kodissaan, perhees­sään ja pari­suh­tees­saan voi olla hyväk­sytty, rakas­tettu ja tasa­ver­tainen. Pelko, ahdistus, kipu ja väkivalta eivät kuulu turval­li­siin ihmis­suh­tei­siin.

Arjen turval­li­suuden näkö­kul­masta keskeisiä hyvin­voin­tiin vaikut­tavia ihmis­suh­teita ovat suhde puolisoon/kumppaniin, omaan tai puolison lapseen, vanhem­paan, suku­lai­seen tai muuhun läheiseen ihmiseen.

Elämän­vai­heet asettavat meidät erilai­siin rooleihin suhteessa omaisiin ja lähei­siimme. On merki­tyk­sel­listä huomioida, että vapaus ilmaista itseään ja oikeus tulla kuulluksi säilyy jokai­sella läpi elämän.

Erilaiset arkea kuor­mit­tavat tekijät, kuten uupuminen lapsi­per­hear­jessa tai työelä­mässä, talou­del­liset haasteet, ero tai sairas­tu­minen, voivat pitkit­tyes­sään kohottaa riskiä väki­val­tai­selle tai kont­rol­loi­valle käyt­täy­ty­mi­selle lähi­suh­teissa. Toisaalta saatamme toteuttaa lapsuu­dessa opittuja toimin­ta­ta­poja pari­suh­teessa tai lasten kasva­tuk­sessa, tiedos­ta­matta toimin­ta­mal­lien haital­li­suutta.

Voimme kohdata erilaisia elämän­vai­heita tai tilan­teita, joihin liittyy epätie­toi­suutta tai kysy­myksiä koskien turval­lisia ihmis­suh­teita. Esimer­kiksi väkivalta eri muodois­saan voi hiipiä lähi­suh­tei­siin pikku­hiljaa, huomaa­matta.

Lähi­suh­de­vä­ki­valta jää usein piiloon

Väkivalta ei jätä aina jälkiä, ja lähi­suh­de­vä­ki­vallan tunnis­ta­minen voi olla haastavaa. Toisinaan lähi­suh­de­vä­ki­val­lasta on voinut tulla koki­jal­leen ikään kuin normaali osa arkea, jolloin avun hakeminen usein viivästyy, ja turval­li­suutta ja hyvin­vointia heiken­tävä väki­vallan kierre voi päästä syntymään. Minkään­lainen kont­rollin tai väki­vallan käyttö ei ole koskaan hyväk­syt­tävää tai perus­tel­ta­vissa.

Lähi­suh­de­vä­ki­valta voi koskettaa ketä tahansa iästä, suku­puo­lesta, talou­del­li­sesta asemasta tai kult­tuu­rista riip­pu­matta. Väki­val­ta­ko­ke­muk­sista tai omasta väki­val­tai­sesta käyt­täy­ty­mi­sestä puhuminen on usein vaikeaa, eri syistä. Tavoit­tee­namme on madaltaa pohjois­kar­ja­laisten kynnystä löytää tietoa ja hakea apua sekä hakeutua avun piiriin, tilan­teissa joissa

  • huomaat pohtivasi esimer­kiksi kysy­myksiä; kuuluuko tämä osaksi normaalia suhdetta, voinko toimin­nal­lani vahin­goittaa läheis­täni,
  • herää huoli joko omasta tai läheisen hyvin­voin­nista ja turval­li­suus­ti­lan­teesta,
  • koet pelkoa tai väki­vallan uhkaa lähi­suh­teissa,
  • etsit apua tai haluat auttaa läheistä, kun kodin ilmapiiri on kiris­tynyt, väki­vallan uhka tai lähi­suh­de­vä­ki­valta on tunnis­tettu,
  • etsit tukea väki­val­ta­ko­ke­musten käsit­te­lyyn.

Otathan matalalla kynnyk­sellä yhteyttä, jos tunnistat kuor­mi­tusta lähi­suh­teissa tai olet huolis­sasi omasta tai läheisesi kont­rol­loi­vasta tai aggres­sii­vi­sesta käyt­täy­ty­mi­sestä.

Ihmis­suh­teiden turval­li­suutta on mahdol­lista vahvistaa ja lähi­suh­de­vä­ki­vallan kierre on mahdol­lista katkaista missä kohtaa tahansa. Hae ja ota apua vastaan, älä jää yksin!

Tunnista lähi­suh­de­vä­ki­valta ja hae apua

Henkinen väkivalta on yleisin lähi­suh­de­vä­ki­vallan muoto ja on läsnä tai kietou­tu­neena osana kaikissa lähi­suh­de­vä­ki­vallan muodoissa. Henkistä väki­valtaa on esimer­kiksi nimittely, arvostelu, alis­ta­minen, kont­rol­lointi, kiris­tä­minen, valehtelu, sosi­aa­linen eris­tä­minen, vaat­teiden tai tava­roiden rikko­minen, voimakas musta­suk­kai­suus, väki­val­lalla tai itse­mur­halla uhkailu. Lähi­suh­de­vä­ki­valta ei useim­miten näy ulospäin, mutta vaiku­tukset ovat jopa pysyviä.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä hoito­koor­di­naat­to­rei­himme, sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme tai aikuisp­sy­kiat­rian tehos­tet­tuun avohoi­toon. Voit myös keskus­tella huoles­tasi digi­taa­listen palve­lu­jemme Apua arjen asioihin ‑chatissa.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi myös asioi­des­sasi missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhe­lin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Henkiseen väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Fyysinen väkivalta on esimer­kiksi ravis­telua, potki­mista, tukis­ta­mista, tönimistä tai lyömistä joko erilaisin apuvä­li­nein tai käsin. Myös hereillä pitäminen, polt­ta­minen tupakalla, kahlit­se­minen, sylke­minen, kuris­ta­minen, pureminen, lukit­se­minen huonee­seen ovat fyysistä väki­valtaa. Kaltoin­koh­telu tai laimin­lyönti voi tarkoittaa esimer­kiksi lapsen, vanhuksen tai vammaisen henkilön jättä­mistä vaille hoitoa, apua tai huolen­pitoa tilan­teissa, joissa hän on niistä riip­pu­vainen. Kaltoin­koh­telua on myös toisen ihmisen vahin­goit­ta­minen lääk­keillä, päih­teillä, kemi­kaa­leilla tai liuot­ti­milla. Usein fyysistä väki­valtaa edeltää henkinen väkivalta.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi myös asioi­des­sasi missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhe­lin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Seksu­aa­li­vä­ki­vallan tunnus­merkki on, ettei väki­valtaa käyttävä kunnioita toisen ruumiil­lista ja seksu­aa­lista itse­mää­rää­mi­soi­keutta. Raja väki­vallan kohdalla rikkoutuu yleensä silloin, kun väki­valtaa kokeva osapuoli tuntee, ettei tilanne ole enää hänen hallit­ta­vis­saan.

Seksu­aa­li­vä­ki­valtaa ovat esimer­kiksi ahdistava kosket­telu tai ei-toivottu seksu­aa­linen huomio, raiskaus, seksiin pakot­ta­minen ja painos­ta­minen, pakot­ta­minen nöyryyt­tä­viin seksu­aa­li­siin tekoihin, kuvaa­minen ilman lupaa, nukkuvan tai sammuneen hyväk­si­käyttö sekä seksu­aa­linen ahdistelu. Seksu­aa­li­vä­ki­valta on sekä fyysistä että henkistä väki­valtaa.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Seri-tuki­kes­kuk­seen, Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa (jos tapah­tu­masta on yli kuukausi) voit hakea apua oman alueen terveys­a­se­malta, perhe­neu­vo­lasta tai opis­ke­lu­ter­vey­den­huol­losta.

Alai­käisiä koske­vissa tilan­teissa tulee aina tehdä lasten­suo­je­luil­moitus. Tilan­teissa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi myös oman työn­te­ki­jäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhe­lin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005. Saat tukea ja apua myös valta­kun­nal­li­sesta Rais­kaus­krii­si­keskus Tuki­nai­sesta.

Seksu­aa­li­vä­ki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Talou­del­linen väkivalta voi ilmetä rahaan liit­ty­vänä kont­rol­loin­tina, yhteisten raha-asioiden yksin päät­tä­mi­senä, tietojen salaa­mi­sena, talou­del­li­sena hyväk­si­käyt­tönä, varas­ta­mi­sena, kiris­tä­mi­senä tai eron jälkei­senä talou­del­li­sena väki­val­tana.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme esimer­kiksi työi­käisten sosi­aa­li­pal­ve­luihin.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi oman työn­te­ki­jäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Hanki asian­tun­ti­ja­neu­voja rahasta. Soita Talous- ja velka­neu­von­taan
Riko­sil­moitus ja neuvonta Itä-Suomen poliisi.

Talou­del­li­seen väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Kult­tuu­rista tai uskontoon liittyvä väki­valtaa ovat esimer­kiksi uskon­nol­li­seen vakau­muk­seen pakot­ta­minen, suku­puo­lie­linten silpo­minen, väki­val­lalla uhkaa­minen tai sen käyttö uskontoon tai kult­tuu­riin viit­taa­malla. Ns. kunniaan liittyvä väkivalta on kult­tuu­ri­siin käytän­töihin tai perin­tei­siin vedoten toteu­tettua väki­valtaa, jota perus­tel­laan häpeän tuot­ta­mi­sella. Kunniaan liittyvä väkivalta on yhtei­söl­listä väki­valtaa, jossa perhe, suku tai muu yhteisö kont­rolloi yksilöä väki­val­tai­sesti syyttäen normien vastai­sesta käytök­sestä.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi oman työn­te­ki­jäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhe­lin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Digi­taa­li­sella väki­val­lalla tarkoi­te­taan väki­valtaa, jossa jotakuta häiritään, kont­rol­loi­daan, tark­kail­laan tai seurataan hyödyn­täen tekno­lo­giaa (esim. älypu­he­limia, tieto­ko­neita, sosi­aa­lisen median alustoja ja pika­vies­ti­pal­ve­luita, sähkö­postia, paikan­nus­lait­teita tai nettiin kytkey­tyvää kodi­ne­lekt­ro­niikkaa).

Väkivalta voi ilmetä myös pyrki­myk­senä rajoittaa toisen henkilön tekno­lo­gian käyttöä tai lait­teiden (esimer­kiksi puhelimen) luvat­to­mana käyttönä. Digi­taa­linen väkivalta voi olla myös epäsuoraa, jolloin tekijä voi hyödyntää teoissaan esimer­kiksi toisia henki­löitä, kuten yhteisiä lapsia.

Hae apua ja tukea

Akuutissa tilan­teessa soita 112 tai ole yhtey­dessä Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen tai turva­ko­tiin.

Kiireet­tö­mässä tilan­teessa, joissa sinulle on herännyt huoli omasta tai läheisesi turval­li­suu­desta, voit olla yhtey­dessä sosi­aa­li­pal­ve­lui­himme esimer­kiksi työi­käisten sosi­aa­li­pal­ve­luihin.

Voit aina ottaa koke­muk­sesi puheeksi oman työn­te­ki­jäsi kanssa missä tahansa Siun soten palve­luissa.

Neuvoa ja keskus­telua

Valta­kun­nal­li­sesta Nolla­linja-puhe­lin­pal­ve­lusta saat saat neuvoa ja tukea matalalla kynnyk­sellä ympäri vuoro­kauden numerosta 080 005 005.

Väki­val­taan liit­ty­vissä kysy­myk­sissä auttavat myös Pohjois-Karja­lassa toimivat tahot.

Kun huoli omasta tai läheisen hyvin­voin­nista ja turval­li­suu­desta herää

Lähi­suh­de­vä­ki­valta voi koskettaa ketä tahansa, eikä mikään oikeuta väki­val­taista käyt­täy­ty­mistä. Lähi­suh­de­vä­ki­valta on moni­syinen ongelma, ja useim­miten väki­val­ta­kier­teen katkai­se­mi­seen tarvitaan apua. Ihmis­suh­teiden turval­li­suuden vahvis­ta­minen on kuitenkin mahdol­lista, ja siksi koke­muk­sista puhuminen kannattaa aina.

Ensim­mäinen askel voi olla kertoa huolesta tai pelosta jolle­kulle lähei­selle tai tutulle. Kun sinulla on huoli läheisen turval­li­suu­desta, ota asia puheeksi hieno­tun­tei­sesti mutta suoraan. Lähi­suh­de­vä­ki­vallan tunnis­ta­minen on toisinaan haastavaa itse uhrille sekä tekijälle, jolloin asiasta keskus­telu vaatii useita kertoja. Myös oman väki­val­tainen käyt­täy­ty­minen on tärkeätä tunnistaa ja ottaa puheeksi. 

Puheeksi ottamista voi vaikeuttaa ja estää:

  • pelko tai häpeän tunteet: mitä puheeksi otta­mi­sesta seuraa, miten minulle tai lähei­sel­leni olisi voinut käydä näin, jäänkö yksin?
  • asenteet: lähi­suh­teissa tapahtuva väkivalta on kahden ihmisen välinen asia tai kuuluu kodin seinien sisälle, koetan vielä pärjätä yksin, pystyn kyllä ratkai­se­maan tilanteen, kyllä kaikki vielä muuttuu
  • ennak­ko­luulot: Minä olen ainoa, joka on havainnut tai kokenut väki­valtaa lähei­sissä suhteissa. Minua syytetään tapah­tu­neista tai ehkä olen itse aiheut­tanut tilanteen. Apua ei kuiten­kaan ole saata­villa, kukaan ei voi auttaa minua.

Jatkuva pelossa eläminen voi johtaa monen­lai­siin fyysisiin ja psyyk­ki­siin oireisiin. Kenenkään ei tarvitse kokea tai seurata vierestä toistuvia louk­kauksia tai väki­vallan tekoja. Myös oma käyt­täy­ty­minen läheisiä kohtaan voi huoles­tuttaa ja kuor­mittaa mieltä.

Haluamme Siun soten palve­luissa mahdol­listaa oikea-aikaisen avun ja tuen yksi­löl­liset tarpeet huomioiden lähi­suh­teiden turval­li­suu­teen liit­ty­vissä kysy­myk­sissä. Pyrimme aktii­vi­sesti kartoit­ta­maan ja ottamaan puheeksi lähi­suh­teiden turval­li­suuden myös osana palve­lui­tamme. Voi ottaa huolen puheeksi asioi­des­sasi Siun soten palve­luissa.

Ota turvat­to­muuden ja pelon koke­mukset puheeksi ammat­ti­laisen kanssa. Lähi­suh­de­vä­ki­vallan ehkäi­sy­työn tavoit­teena on auttaa katkai­se­maan syntynyt väki­vallan kierre, auttaa uhria selviy­ty­mään väki­vallan seurauk­sista ja tekijöitä katkai­se­maan väki­val­taisen käyt­täy­ty­misen toimin­ta­malli.

Esimer­kiksi turva­suun­ni­telman laati­minen on yksi konkreet­tinen väline arjen turval­li­suuden ja oman turval­li­suuden tunteen vahvis­ta­mi­sessa. Turva­suun­ni­telman teke­mi­seen voi pyytää apua ammat­ti­lai­selta.

Tutki­musten mukaan lähi­suh­de­vä­ki­vallan vakavien seurausten riski kasvaa ajan myötä, mikäli väki­vallan kierrettä ei katkaista. Väki­vallan ennal­taeh­käi­syyn kannattaa kiin­nittää huomiota, ja ottaa huolet puheeksi matalalla kynnyk­sellä. Mikäli väki­val­ta­ti­lan­teet ovat vakavia ja/tai väkivalta on toistuvaa (vaikkakin pitkäl­läkin aika­vä­lillä) kannattaa pyytää oman tilanteen arviointia ammat­ti­lai­selta.

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella toimii MARAK-työryhmä. MARAK on vakavan pari­suh­de­vä­ki­vallan riski­nar­vioinnin ja uhrin autta­misen moniam­ma­til­linen menetelmä, joka kattaa koko Pohjois-Karjalan alueen. Pari­suh­teessa ilmenevää väki­valtaa voidaan kartoittaa yhdessä uhrin ja ammat­ti­laisen kanssa vastaa­no­tolla. Kysy lisää MARAK-toimin­nasta asioi­des­sasi Siun soten palve­luissa tai sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­sestä.

Ajan­koh­taista tietoa lähi­suh­teiden turval­li­suu­desta

Lapsuuden kasvu­ym­pä­ris­töllä, keskeisten ihmis­suh­teiden turval­li­suu­della ja vaikkapa kodin ilma­pii­rillä on vaiku­tuksia läpi koko elämän. Lapsuuden koke­mukset voivat toimia toisaalta suojaa­vina tekijöinä, mutta lapsuusajan haital­liset koke­mukset (ACE-tekijät) voivat vahin­goittaa lapsen kehitystä ja ovat tutki­musten mukaan suurin yksit­täinen aikuisiän hyvin­vointia ja terveyttä ennustava tekijä. Tällaisia tekijöitä ovat esimer­kiksi lapsen laimin­lyönti, väki­vallan kokeminen tai näkeminen, mielen­ter­veys­häi­riöt perheessä, vanhem­pien ero, ero vanhem­masta tai seksu­aa­lisen väki­vallan kokeminen.

Pidäthän huolta läheis­tesi hyvin­voin­nista ja turval­li­sesta arjesta kiin­nit­tä­mällä huomiota sinua kuor­mit­ta­vien teki­jöiden ehkäi­se­mi­seen. Omaa hyvin­vointia voi edistää ilmai­se­malla omia ajatuksia ja tunteita väki­val­lat­to­milla keinoilla, hakemalla apua tarvit­taessa hyvissä ajoin, vahvis­ta­malla asioita, jotka tuovat sinulle ja lähei­sil­lesi hyvää.

Tunnis­tathan vanhem­pana tai huolta pitävänä aikuisena turval­lisen kasva­tuksen ja kasva­tuk­sel­lisen väki­vallan eli kuri­tus­vä­ki­vallan rajat. Kasva­tuk­sel­li­sessa väki­val­lassa on kyse lapseen kohdis­tu­vasta fyysi­sestä ja/tai henki­sestä väki­vallan käytöstä, jossa aikuinen pyrkii kipua aiheut­ta­malla rankai­se­maan tai sääte­le­mään lapsen käyt­täy­ty­mistä. Kasvatus- eli kuri­tus­vä­ki­valta voi olla esimer­kiksi lapseen kohdis­tuvaa:

  • alis­ta­mista, huuta­mista ja mitä­töintiä
  • tukis­ta­mista tai luunap­pien antamista
  • pilk­kaa­mista, pelot­telua ja tahal­lista huomiotta jättä­mistä
  • tönimistä tai retuut­ta­mista, kova­kou­raista toimintaa

Kasva­tuk­sel­linen eli kuri­tus­vä­ki­valta vahin­goittaa lapsen kasvua ja kehitystä ja luot­ta­mus­suh­detta omaan vanhem­paansa ja voi esimer­kiksi lisätä lapsen omaa aggres­sii­vista käyt­täy­ty­mistä. Turval­linen kasvatus luo väki­val­lat­toman ympä­ristön ja mm vahvistaa lapsen minäkuvaa ja tukee posi­tii­vista kasvua ja kehitystä.

Huolehdi omasta hyvin­voin­nista. Pohjois-Karjalan hyvin­vointia tukevat toiminnat ja palvelut on koottu Miunhyvinvointi.fi-sivustolle.

Tukea ja apua vanhem­muuden kysy­myk­siin saat neuvo­la­pal­ve­luis­tamme ja perhe­neu­vo­las­tamme.

Jokai­sella meistä on oikeus turval­li­suu­teen kotona, kave­ri­suh­teissa, seurus­tel­lessa, koulussa ja harras­tuk­sissa. Toisen tahal­linen satut­ta­minen on aina väärin, se on väki­valtaa.

Väkivalta voi olla monen­laista, esimer­kiksi henkistä, fyysistä tai seksu­aa­lista, ja sen tunnis­ta­minen ja siihen liit­ty­vistä koke­muk­sista puhuminen on tärkeää.

Ensi- ja turva­ko­tien liiton Netti­tur­va­kodin ja Onks OK chat­teissa saat matalalla kynnyk­sellä tietoa ja tukea, kun kotona tai seurus­te­lusuh­teissa on vaikeaa. Myös Punainen risti tarjoaa keskus­te­luapua verkossa 12–29-vuotiaille nuorille ja heidän lähei­sil­leen verkossa.

Vanhem­pien erosta johtu­vissa kysy­myk­sissä ja huolissa löydät lisä­tietoa Tuki­keskus Varjosta. Maksu­tonta tukea 15–28 vuotiaille nuorille naisille tunteiden, itse­hil­linnän ja väki­vallan kysy­myk­siin saat puoles­taan Keijun Varjo ‑sivus­tolta.

Tutustu palve­luihin alla olevien painik­keiden kautta.

Väkivalta on vallan­käyttöä, jonka avulla väki­valtaa käyttävä osapuoli pyrkii hallit­se­maan ja kont­rol­loi­maan toista. Pari­suh­teessa väkivalta voi etenkin aluksi olla niin hieno­va­raista, että sitä on vaikea tunnistaa. Sillä on myös taipumus voimistua ajan myötä.

Sekä naiset että miehet voivat kokea elämänsä aikana lähi­suh­de­vä­ki­valtaa, tai käyttää väki­valtaa lähi­suh­tees­saan. Pari­suh­teessa väki­val­lalle ominaista on sen jaksoit­tai­suus. Hyvät ja väki­val­taiset vaiheet vaih­te­levat, mikä vaikeuttaa väki­vallan tunnis­ta­mista. Jatkuva varuil­laan olo voi esimer­kiksi olla häly­tys­merkki. Väkivalta voi jatkua myös eron jälkeen.

Tutustu alla oleviin sivus­toihin, jos olet kokenut väki­valtaa lähi­suh­teissa.

Jos olet huolis­sasi omasta käyt­täy­ty­mi­ses­täsi läheisiä kohtaan, voit tutustua alla oleviin sivus­toihin.

Väkivalta voi alkaa tai jatkua myös eron jälkeen. Tällai­sessa tilan­teessa saat tietoa ja tukea alla olevien sivus­tojen kautta.

Ikään­ty­viin kohdis­tu­valla väki­val­lalla tai kaltoin­koh­te­lulla tarkoi­te­taan luot­ta­muk­sel­li­sessa suhteessa tapah­tuvaa tekoa tai tekemättä jättä­mistä, joka vaarantaa ikään­ty­neen hyvin­voinnin, turval­li­suuden tai terveyden.

Ikään­ty­vien kaltoin­koh­telu voi ilmetä oikeuk­sien rajoit­ta­mi­sena, louk­kaa­mi­sena ja ikään­ty­neen ihmi­sarvoa alentavaa kohteluna.

Saat neuvotaa ja keskus­te­luapua esimer­kiksi Suvanto ry:n puhe­lin­pal­ve­lusta numerosta 0800 06776.

Palvelu on suunnattu ikään­ty­neille sekä ikään­ty­neiden hyvin­voin­nista huoles­tu­neille. Voit tutustua tarkemmin palveluun alla olevan linkin kautta.

Toimintaa hyvin­voinnin tueksi

Miunhyvinvointi.fi-sivustolta löydät hyvin­vointia edistävää toimintaa ja vertai­syh­tei­söjä Pohjois-Karja­lassa.

Piirroskuva: kaksi henkilöä miettii asioita jotka liittyvät elämäntapoihin.