Tulevaisuustaidot ovat kognitiivisia ja sosiaalisia valmiuksia, joiden avulla kykenemme paremmin ymmärtämään, ennakoimaan ja muotoilemaan tulevaisuutta. Ne eivät ole kristallipallon katsomista, vaan kykyä sietää epävarmuutta, ratkaista monimutkaisia ongelmia ja rakentaa toivottuja kehityssuuntia. Tulevaisuustaidoissa korostuvat kyky kuvitella erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ymmärtää, miten nykyiset teot ja oletukset vaikuttavat huomiseen.
Voidaan puhua myös tulevaisuusresilienssistä eli muutosjoustavuudesta. Tämä tarkoittaa kykyä selvitä eteen tulevista kriiseistä ja suuntautua kohti tulevaisuutta. Hyvinvointialueella tämä on erittäin ajankohtaista, sillä valtion taholta tuleva rahoitus muuttuu koko ajan ja epävarmuus tulevasta on jatkuva olotila. Tästä huolimatta Pohjois-Karjalan hyvinvointialue haluaa säilyä itsenäisenä myös tulevaisuudessa.
Skenaarioilla irti tulipalojen sammuttamisesta
Tulevaisuustaitoja kehitetään muun muassa skenaario- ja ennakointityöskentelyllä. Skenaarioiden avulla on mahdollista nähdä erilaisia tulevaisuuksia. Päätöksentekijöiden tehtävänä on tuuppia myönteisiä skenaarioita eteenpäin ja toimia niin, etteivät kielteiset skenaariot toteudu – tai ainakin niin, että niihin on varauduttu riskienhallintasuunnitelmien avulla. Näin voidaan varmistaa toimintojen jatkuvuus myös kriisien kohdatessa.
Tällä hetkellä yhteiskunnan monella sektorilla ajaudutaan kriisistä toiseen, ja siksi toiminta on usein vain ”tulipalojen sammuttamista”. Tämä ei nykyisessä epävakaassa maailmassa ole järkevää – eikä edes turvallista.
Tulevaisuustaitoja kehittämällä lisääntyy tulevaisuusviisaus, joka voidaan määritellä kyvyksi hahmottaa, ennakoida ja arvioida mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuden kehityskulkuja, mutta myös riskejä. Se yhdistää tiedon, systeemisen ajattelun ja arvovalinnat, jotta nykyhetkessä voidaan tehdä päätöksiä, jotka luovat kestävää ja hyvää huomista.
Tulevaisuusviisauden ulottuvuudet päätöksenteossa
Tulevaisuusviisaus rakentuu useista eri ulottuvuuksista:
- Aikakäsitys: Tämä tarkoittaa menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden keskinäisiä suhteita. Monilla alkuperäiskansoilla (muun muassa irokeeseilla) on käytössä niin sanottu seitsemän sukupolven periaate. Päätöksiä tehtäessä tulee kyetä ajattelemaan, miten päätös vaikuttaa seitsemän sukupolven päähän – ja toisaalta, mitä asiasta olisi ajateltu seitsemän sukupolvea sitten. Tällainen aikaperspektiivi tuo päätöksentekoon vastuullisuutta. Seitsemän sukupolvea on pitkä aika, mutta toisaalta budjettivuosi kerrallaan eläminen voi johtaa lyhytnäköiseen päätöksentekoon. Juuri nyt hyvinvointialueella pitäisi olla kykyä pohtia sitä, onko parempi korjata talouden alijäämää rakenteita ja toimintatapoja pysyvästi muuttamalla kuin juustohöyläämällä kansalaisten tarvitsemista palveluista nopealla aikataululla.
- Toimijuus: Uskommeko voivamme vaikuttaa tuleviin tapahtumiin, ja toisaalta mihin voidaan vaikuttaa ja millä tavoin? Onko tulevaisuus siis ennalta määrätty vai avoin? Toimijuuteen kuuluu myös avoimuus vaihtoehdoille. On pystyttävä näkemään erilaisia tulevaisuuksia ja myös muutoksen tuomia mahdollisuuksia. Tämä edellyttää luovuutta ja kykyä sietää epävarmuutta.
- Optimismi: Optimismi vahvistaa uskoa omaan toimijuuteen ja kykyyn tavoitella toivottua tulevaisuutta. Tämä kyky katoaa helposti niukkuuden aikana. Niukkuutta voi olla rahasta, muista resursseista, voimavaroista, tiedosta tai osaamisesta. Niukkuus voi johtaa niukkuusharhaan ja putkinäköisyyteen, jotka heikentävät kykyä nähdä vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia.
- Systeemisyys: Tämä tarkoittaa ymmärrystä siitä, miten eri asiat, ilmiöt ja jopa globaalit haasteet vaikuttavat toisiinsa ja muodostavat laajoja kokonaisuuksia. Tehdyillä päätöksillä ja teoilla on vaikutusta laajempaan systeemiin ja luontoon. Systeemisyys auttaa näkemään päätösten seuraukset eli vaikutusketjut ja verkostot laajemmin. Se tuo päätöksentekoon vastuullisuutta eli pyrkimystä kohti sellaista maailmaa, joka on parempi kaikille. Myös hyvinvointialueen päätöksissä tulee huomioida kestävä sosiaalinen, ekologinen, taloudellinen ja kulttuurinen kestävyys.
Ennakkovaikutusten arviointi laadun takeena
Tulevaisuusnäkökulman tuominen päätöksentekoon onnistuu esimerkiksi päätöksenteon ennakkovaikutusten arviointien avulla. Parhaaseen mahdolliseen tutkimusnäyttöön ja ennakointitietoon perustuvat ennakkovaikutusten arvioinnit ovat edellytys laadukkaalle ja eettiselle päätöksenteolle. Päättäjän oikeus ja velvollisuus on vaatia ne käyttöönsä ennen päätöksentekoa.
Taloudellisten vaikutusten lisäksi tulisi arvioida aina myös ympäristö- ja ihmisvaikutukset. Ihmisvaikutuksista tärkeimpiä ovat esimerkiksi terveys- ja hyvinvointivaikutukset, lapsivaikutukset sekä vammaisvaikutukset. Taloudellisissa vaikutuksissa on syytä laskea myös vaihtoehtoiskustannukset eli se, mitä muita kustannuksia aiheutuu esimerkiksi jonkin toiminnan lopettamisesta.
Lopuksi on muistettava, että tulevaisuustaidot edellyttävät yhteistyötaitoja ja tunneälyä. Empatia ja kyky toimia monenlaisissa tiimeissä ja verkostoissa luovat edellytyksiä uusien mahdollisuuksien löytymiselle. Siksi esimerkiksi oppiva vuorovaikutus hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen kanssa on hyödyllistä kaikille osapuolille tulevaisuuden rakentamiseksi. Myös hyvinvointialueiden välisessä yhteistyössä tulisi pyrkiä kilpailusta kumppanuuteen.
Yhteenvetona: Tulevaisuus ei vain tapahdu meille, me olemme sitä itse tekemässä. Yhdessä tehden myös tulevaisuusviisaus lisääntyy.