Ensimmäinen rollaattorimarssi marssittiin jo vuonna 2007. Nyt marssi on laajentunut valtakunnalliseksi toukokuun alkupuolella järjestettäväksi tapahtumaksi, jossa halutaan tuoda esille ikääntymisen moninaisuus myönteisellä tavalla sekä muistuttaa arvokkaan vanhuuden ja osallisuuden tärkeydestä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Joensuussa.
Rollaattori on apuväline, mutta se voidaan ymmärtää myös vapauden symboliksi. Se on väline, joka mahdollistaa itsenäisen liikkumisen, kauppareissut ja ystävien tapaamiset. Se ei ole merkki luovuttamisesta, pikemminkin se on merkki siitä, että haluaa olla edelleen menossa mukana.
Nimestään huolimatta rollaattorimarssi ei ole vain kävelyä tai liikkumista. Rollaattorimarssin tarkoitus on myös ilmaista mieltä ikäihmisten oikeuksien, osallisuuden ja arvostuksen puolesta. Tarvitsemme yhteiskunnassa asennemuutosta: Ikääntyvä väestö ei ole ongelma, joka pitää ratkaista. Ikääntyminen kuuluu jossain vaiheessa kaikkien meidän elämäämme – ellemme sitten satu kuolemaan nuorina. Jokaista elämänvaihetta ja ikää on kunnioitettava. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin on, rollaattorin kanssa tai ilman.
Jotta itsenäinen elämä ja osallisuus ovat mahdollisia, tarvitaan esteettömiä katuja ja tiloja sekä saavutettavia palveluja. Usein hankalin esteettömyyden muoto on asenne-esteellisyys, joka johtaa esimerkiksi kuvittelemaan, että kaikki ikäihmiset ovat samanlaisia ja tarvitsevat samoja asioita. Näin ei tietenkään ole; jokainen meistä on erilainen, yksilöllinen ja oman elämäntarinansa muovaama persoona. Koska elämäntilanteet ovat erilaisia tarvitaan myös erilaisia palveluja. Tarvitaan palveluita, joissa kohdataan ihminen yksilöllisenä ihmisenä, ei vain numerona tai tietyn ikäkauden edustajana. Erityisesti tarvitaan hetkiä, joissa eri sukupolvet kohtaavat ja voivat oppia toinen tosiltaan.
Ikäystävällinen hyvinvointialue
Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuustolla oli huhtikuussa valtuustoseminaari, jossa pohdittiin uutta hyvinvointialuestrategiaa. Valtuutetut nostivat voimallisesti esille ajatuksen siitä, että Pohjois-Karjalan hyvinvointialueesta on tehtävä ikäystävällinen hyvinvointialue – kenties jopa Suomen ikäystävällisin. Ikääntynyt väestö on nähtävä vahvuutena ja voimavarana.
Ikäystävällisyys tarkoittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan muun muassa seuraavia asioita:
- Fyysinen ympäristö mahdollistaa itsenäisen asumisen, liikkumisen ja harrastamisen
- Sosiaalinen ja psyykkinen ympäristö mahdollistavat osallisuuden ja yhdenvertaisuuden. Ikäihmiset ovat aktiivisesti mukana yhteisössä, yhteiskunnassa ja päätöksenteossa. Ikääntyminen nähdään voimavarana, ei taakkana.
- Palvelut ja tuki ovat tarpeen mukaisia ja niitä toteutetaan monimuotoisesti. Myös kasvokkain toteutettavia palveluja on oltava riittävästi. Palveluissa korostuu terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisy ja osallisuus
Siun sotessa on paljon ikäystävällisiä asioita. Seniorineuvonta Ankkuri on paikka, josta saa tietoa kotona asumista tukevista palveluista, asumisvaihtoehdoista ja sosiaalietuuksista. Ikäneuvolatoiminta on laajentunut ja siellä toteutettavissa terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa kartoitetaan muun muassa toimintakykyä, muistia ja mielialaa. Kotiin vietävissä palveluissa toteutetaan kotikuntoutusta.
Siun sote on mukana myös Voimaa vanhuuteen ‑ohjelmassa, jossa edistetään ikäihmisten liikkumiskykyä ja jaetaan tietoa arjen voimavaroista. Myös järjestöjen kanssa tehdään aktiivista yhteistyötä. Ikäihmisiltä itseltään kysytään säännöllisesti palautetta palveluista eri tapaamisissa ja kyselyinä. Vanhusneuvoston jäsenet ovat puhe- ja läsnäolo-oikeudella mukana lautakuntien työskentelyssä.
‘Hei ikäihminen, mitä siulle kuuluu?” – toimintamallilla edistetään ikääntyneiden asukkaiden hyvinvointia ja tavoitetaan apua tarvitsevat ajoissa. Kyseessä on neuvontapalvelu, joka jalkautuu säännöllisesti kaikkiin kuntiin ja erilaisiin tapahtumiin ja jossa ammattilaiset auttavat esimerkiksi liikkumiseen, ravitsemukseen, harrastuksiin tai palveluiden hakemiseen liittyvissä asioissa. Ihminen kohdataan kokonaisvaltaisesti ennen kuin varsinaisia palvelua edes tarvitaan.
Haasteena meillä on edelleen erilaisten ja monimuotoisten asumispaikkojen järjestyminen siinä vaiheessa, kun omassa kodissa asuminen ei ole enää turvallista ja inhimillistä. Silloinkin jokaisella on oltava mahdollisuus jatkaa oman näköistä elämää arvostavassa ja yksilöllisyyttä ja itsemääräämisoikeutta kunnioittavassa ympäristössä.
Rollaattori on apuväline, mutta se voidaan ymmärtää myös vapauden symboliksi.
Usein hankalin esteettömyyden muoto on asenne-esteellisyys.
Merja Mäkisalo-Ropponen
Sh, TtT Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen valtuuston pj.
Kirjoittajalle sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset sekä työyhteisöjen kehittäminen ovat olleet aina lähellä sydäntä. Blogikirjoitusten aiheet ponnistavat kirjoittajan omasta sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus- ja tutkimustaustasta sekä eduskuntatyössä karttuneesta näkemyksestä alan toimintaympäristöstä. Tutkittua tietoa, alan yhteiskunnallisia trendejä – Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle peilaten.