Työ, jossa ilo tarttuu niin asiak­kai­siin kuin työn­te­ki­jöi­hinkin

Mikä saa työn­te­kijän viih­ty­mään samassa työpai­kassa yli 30 vuotta? Tai löytämään uuden suunnan työural­leen täysin sattu­malta ja huomaa­maan, ettei haluaisi enää vaihtaa pois?

Honka­lampi-keskuksen päivä­toi­min­nassa työs­ken­te­levät työ- ja päivä­toi­minnan ohjaaja Jaana Tarkkonen ja päivä­toi­minnan ohjaaja Katja Jana­tuinen vastaavat kysy­myk­seen lähes yhdestä suusta: ihmiset. Sekä asiakkaat että työyh­teisö tekevät Honka­lampi-keskuk­sessa työstä sellaisen, jonka pariin on mukava tulla päivä toisensa jälkeen.

”Tykkään asia­kas­työstä. Ihmiset ovat minulle tärkeitä. Lisäksi opiskelu on tuonut matkan varrella aina uutta intoa, mutta viimeis­tään tällaiset yhteiset tapah­tumat kuten joka­ke­säinen Honkafest muis­tut­tavat siitä, miksi täällä olen. Meillä on ihan huikeat työka­verit,” Jaana kertoo.

Katjalle vastaus on yhtä selkeä.

”Työyh­teisö ja asiakkaat. Asiak­kaiden ilo, kun he tulevat päivä­toi­min­taan, antaa valta­vasti itsel­lekin. Me saamme järjestää heidän päiviinsä mukavia asioita, ja se tuntuu merki­tyk­sel­li­seltä.”

Monen­laiset osaajat tekevät yhdessä enemmän

Honka­lammen päivä­toi­min­nassa työyh­teisöä kuvail­laan moni­puo­li­seksi eikä pelkäs­tään ammat­ti­taidon näkö­kul­masta.

Jaanan ja Katjan mukaan työka­ve­reissa on erilaisia persoonia, vahvuuksia ja osaamista, joita jokainen pääsee hyödyn­tä­mään omalla tavallaan. Yksi on käden­tai­taja, toinen rakentaja, kolmas loistaa orga­ni­soin­nissa. Kun erilaiset vahvuudet yhdis­tyvät, syntyy onnis­tu­neita koko­nai­suuksia.

”Meille annetaan mahdol­li­suus käyttää omaa osaamista työssä. Se tekee työstä miele­kästä. Kun tarvitaan monen­laisia taitoja, jokainen voi tuoda oman panok­sensa yhteiseen teke­mi­seen,” Jaana kuvailee.

Katjan mukaan tärkeintä on yhteinen tahtotila.

”Meillä puhal­le­taan yhteen hiileen. Oli asia mikä tahansa, lopulta löytyy yhteinen sävel. Se on hienoa, että työyh­tei­sössä on niin monen­laisia osaajia. Se rikas­tuttaa tekemistä todella paljon.”

Työyh­tei­sössä näkyy myös sosiaali- ja tervey­salan vahva välit­tä­misen kulttuuri.

”Asiak­kaiden lisäksi me huoleh­di­taan myös toisis­tamme. Huomataan, jos työkaveri tarvitsee apua tai tukea. Se on tärkeä osa meidän arkea,” Jaana toteaa.

Asiakkaat tekevät jokai­sesta päivästä erilaisen

Päivä­toi­minnan asiakkaat ovat haas­ta­tel­ta­vien puheessa jatku­vasti keskiössä.

Heidän ilonsa, persoo­nal­li­suu­tensa ja onnis­tu­mi­sensa tekevät työstä antoisaa myös silloin, kun arki välillä haastaa.

”Asiakkaat ovat aivan huippuja. Päivit­täin nauretaan yhdessä heidän kanssaan. He elävät elämää niin täysillä kuin vain voivat,” Jaana kertoo hymyillen.

”Meillä on helppoja ja mukavia päiviä, mutta myös haastavia päiviä. Niistä kuitenkin mennään yhdessä läpi,” Katja sanoo.

Jaana täydentää ajatuksen yksin­ker­tai­sesti:

”Ei niitä jäädä mureh­ti­maan. Mennään eteenpäin ja kohti uusia seik­kai­luja.”

Struk­tuuria ja vaihtelua sopivassa suhteessa

Päivä­toi­minnan arki rakentuu selkeistä rutii­neista, jotka luovat turval­li­suutta asiak­kaille. Samalla jokainen päivä voi tuoda mukanaan uusia tilan­teita ja yllä­tyksiä.

”Arki voi välillä näyttää ulospäin hieman sekavalta, mutta siinä on vahva rakenne. Asiak­kaille on tärkeää, että päivässä on tuttu rytmi. Se on tärkeää myös meille työn­te­ki­jöille,” Jaana kertoo.

Katjan mukaan vaihtelu arkeen syntyy juuri oikeassa suhteessa.

”Ei ohjaa­ja­kaan jaksa, jos joka päivä pitäisi keksiä kaikki uudestaan. Tarvitaan tasaista arkea, mutta myös niitä mukavia uusia juttuja siihen rinnalle.”

Yksi esimerkki yhtei­sestä teke­mi­sestä, joka poikkeaa arjesta, on Honkafest, jonka järjes­tä­mi­seen koko työyh­teisö osal­listuu kuukausien ajan. Honka­festit järjes­tet­tiin 11.6.2026. Honkafest on Honka­lampi-keskuksen asiak­kaiden ja työn­te­ki­jöiden yhdessä suun­nit­te­lema ja järjes­tämä iloinen festi­vaali. Tapahtuma keräsi reilusti yli 200 osal­lis­tujaa. Honkafest järjes­tet­tiin jo neljättä kertaa! Festa­reilla nautit­tiin muun muassa moni­puo­li­sesta live­musii­kista, tanssista, herkuista ja yhdes­sä­olosta.

”Kukaan ei tällaista yksin tekisi. Tämä on koko työyh­teisön yhteinen ponnistus,” Katja kiittelee.

Vammais­pal­velut yllät­tävät posi­tii­vi­sesti

Kumpikaan haas­ta­tel­ta­vista ei alun perin suun­ni­tellut työuraa vammais­pal­ve­luihin. Katja päätyi Honka­lam­melle omien sanojensa mukaan “vahin­gossa”. Taustalla oli moni­puo­linen ura lähi­hoi­ta­jana eri tehtä­vissä.

”Jos ei ole tehnyt vammais­puo­lella töitä, ei oikein voi tietää, millaista tämä on. Kannattaa tulla kokei­le­maan. Minul­la­kaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, mutta tästä löytyi työ, jota voin kuvitella tekeväni pitkään.”

Jaana puoles­taan on alku­pe­räi­seltä koulu­tuk­sel­taan nuori­so­työn­te­kijä. Ensim­mäinen sijaisuus Honka­lam­mella johti myöhemmin vaki­tui­seen työhön.

”Olen saanut koulut­tautua lisää matkan varrella lisää, mutta yksi tärkeim­mistä työvä­li­neistä on oma persoona. Tällä alalla sillä tekee todella paljon.”

Juuri tämä on heidän mieles­tään myös tärkeä viesti opis­ke­li­joille ja työuraa pohti­ville. Moni on esimer­kiksi tullut Honka­lampi-keskuk­seen harjoit­te­luun ajatellen suun­taa­vansa töihin vanhus­pal­ve­luihin, mutta muuttanut mielensä harjoit­telun aikana.

”Moni sanoo jälkeen­päin, ettei tiennyt pitävänsä tästä näin paljon.”

Siksi molempien neuvo on yksin­ker­tainen hoito- ja hoiva-alaa suun­nit­te­le­ville, opis­ke­le­ville ja jo alalla työs­ken­te­le­ville:

”Kannattaa tulla kokei­le­maan. Tämä voi viedä mennes­sään.”

Pohjois-Karjala tuntuu kodilta

Mielen­kiin­toista on, ettei kumpikaan haas­ta­tel­ta­vista ole alun perin pohjois­kar­ja­lainen. Katja muutti alueelle Savosta noin kymmenen vuotta sitten.

”Pohjois-Karjala tuntuu nykyään enemmän kodilta kuin Savo. Täällä on rento ja rempseä meininki. Vaikka tulin tänne tunte­matta juuri ketään, nyt tuttuja on joka puolella.”

Jaana on lähtöisin Hämeestä, mutta kokee nykyisin Pohjois-Karjalan omakseen.

”Pohjois-Karjala on minun kotini kaikilla tavoilla. Henkinen kotini. Tänne voi tulla ihan ulko­puo­li­sena eikä sitä tarvitse jännittää ollenkaan,” hän sanoo vuosi­kym­menten koke­muk­sella.

Merki­tyk­sel­linen työ näkyy arjessa

Vaikka työn arvos­tusta ei aina sanoin ilmaista, molemmat kokevat sen näkyvän asiak­kaiden välit­tö­mässä palaut­teessa, yhteis­työ­kump­pa­neiden luot­ta­muk­sessa ja yhtei­sissä onnis­tu­mi­sissa.

”Asiak­kailta palaute tulee heti siinä hetkessä. Se kertoo paljon,” Katja sanoo.

Jaana kokee arvos­tuksen näkyvän myös yhteis­työssä eri toimi­joiden kanssa.

”Meidän osaamista arvos­te­taan. Sitä huomaa yhteis­työssä yritysten ja muiden yhtei­söjen kanssa.”

Lopuksi haas­ta­tel­tavat haluavat kiittää ennen kaikkea omia työka­ve­rei­taan.

”Kiitos tästäkin päivästä ja kaikista muistakin päivistä,” Jaana sanoo liikut­tu­neena.

Katja nyökkää vieressä.

”Tämä työ onnistuu vain yhdessä. Ei tätä kukaan yksin tekisi.”