”Tämä on selvästi se työ, mitä haluan tehdä”

Kun Sirpa Laurimo puhuu työstään henki­lö­koh­tai­sena avus­ta­jana, hänen äänestään kuuluu kokemus, sitou­tu­minen ja aito välit­tä­minen. Hän on ollut mukana lähes koko Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lueen – Siun soten Avus­ta­ja­kes­kuksen matkan ajan ja nähnyt läheltä, kuinka toiminta on vuosien aikana kasvanut pienestä paikal­li­sesta kokei­lusta tärkeäksi osaksi pohjois­kar­ja­laista palve­lu­ver­kostoa.

Avus­ta­ja­kes­kuksen juuret ulottuvat aikaan ennen hyvin­voin­tia­lueita. Toiminta käyn­nistyi Joensuun kaupungin omana kokeiluna, jonka tavoit­teena oli keskittää henki­lö­koh­taisen avun palve­luita yhden toimijan alle.

”Olin yksi ensim­mäisiä työn­te­ki­jöitä Avus­ta­ja­kes­kuk­sessa. Silloin toimintaa vasta raken­net­tiin, ja moni kävi tutus­tu­massa siihen, miten tällainen keski­tetty malli toimii,” Sirpa muistelee.

Kokeilu osoit­tautui onnis­tu­neeksi. Toiminta kasvoi vuosi vuodelta, ja vuonna 2017 siitä tuli osa Siun soten palveluja. Samalla työn­te­ki­jöiden määrä lisääntyi, toimin­ta­mallit kehit­tyivät ja palvelu laajeni kattamaan laajoja alueita ympäri Pohjois-Karjalaa. Sirpalle muutos on ollut mielen­kiin­toinen seurata.

”Kymme­nessä vuodessa on muuttunut oikeas­taan kaikki. Ennen kirjoi­tet­tiin työlistat käsin ja tiedot kulkivat paperilla. Nyt kaikki löytyy tieto­tur­val­li­sesti puhe­li­mesta. Toiminta on kasvanut valta­vasti.”

Ihmisten autta­mista koko työura

Sirpan tie henki­lö­koh­tai­seksi avus­ta­jaksi ei ollut täysin suora­vii­vainen. Sosi­aa­lialan työko­ke­musta hänelle on kertynyt jo yli kolme vuosi­kym­mentä. Kodin­hoi­ta­jaksi valmis­tut­tuaan hän aloitti työnsä Joensuun kaupun­gilla vuonna 1991. Vuosien aikana työteh­tävät ja työnan­ta­jien nimet ovat vaih­tu­neet, mutta ihmisten autta­minen on pysynyt mukana koko työuran ajan. Avus­ta­ja­kes­kuk­seen Sirpa päätyi työter­veyden ohjauk­sesta tilan­teessa, jossa hän etsi itselleen uuden­laista työnkuvaa.

”Menin haas­tat­te­luun Avus­ta­ja­kes­kuk­seen ja pääsin töihin. Silloin en vielä tiennyt, että löydän tästä työstä oman paikkani pitkäksi aikaa. Olen käynyt kokei­le­massa muitakin töitä, mutta palasin nopeasti takaisin. Tämä on selvästi se työ, mitä haluan tehdä.”

Yksin työssä, mutta ei koskaan yksin

Henki­lö­koh­taisen avustajan työ on itse­näistä. Työpäivä alkaa usein työpu­he­limen avaa­mi­sella ja päivän asiak­kai­siin tutus­tu­mi­sella. Jokainen päivä on erilainen. Aika­taulut voivat muuttua nopeasti, asiak­kaiden tarpeet vaih­te­levat ja joskus tilanteet vaativat nopeaa reagointia. Taustalla toimii kuitenkin vahva tuki­ver­kosto.

”Vaikka työ on itse­näistä ja se tehdään yksin, apua saa aina. Avus­ta­ja­kes­kuksen koor­di­naat­to­reille voi aina soittaa tai lähettää viestin. Jos tulee jokin haastava tilanne, tuki on lähellä.”

Turval­li­suu­desta huoleh­di­taan monin tavoin. Työn­te­ki­jöillä on käytös­sään toimivat yhtey­den­pi­to­vä­li­neet, selkeät toimin­ta­mallit ja tarvit­tavat sovel­lukset mahdol­listen hätä­ti­lan­teiden varalle.

”Tietää, ettei tarvitse koskaan jäädä yksin pohtimaan vaikeita tilan­teita.”

Arkea ja elämän suuria hetkiä

Henki­lö­koh­taisen avustajan työ perustuu asiakkaan yksi­löl­li­siin tarpei­siin. Sosi­aa­li­työn­te­kijä määrit­telee palvelun sisällön ja tavoit­teet, mutta käytännön työ rakentuu aina ihmisen arjen ympärille. Asiakkaat voivat olla esimer­kiksi näkö­vam­maisia, liiken­neon­net­to­muu­dessa vammau­tu­neita, aivo­hal­vauksen seurauk­sista kuntou­tuvia tai kehi­tys­vam­maisia henki­löitä.

Moni yllättyy kuul­les­saan, kuinka moni­puo­lista henki­lö­koh­taisen avustajan työ voi olla. Avustaja voi lähteä asiakkaan kanssa kauppaan, apteek­kiin, lääkäriin, harras­tuk­siin tai mahdol­lis­te­taan osal­lis­tu­minen tapah­tu­maan, johon asiakas on pitkään halunnut päästä. Työpäivä saattaa siis sisältää käynnin Ilosaa­ri­roc­kissa, keik­ka­matkan, uinti­reissun, keilausta, pesä­palloa tai luon­to­po­lulla liik­ku­mista. Joskus mukana ollaan myös asiakkaan elämän suurissa kään­ne­koh­dissa.

”Olen ollut jopa kihla­sor­muksia ostamassa,” Sirpa naurahtaa.

Vaikka tapah­tumat voivat näyttää ulko­puo­lisen silmissä vapaa-ajalta, kyseessä on aina vastuul­linen työ.

”Festa­reil­lakin ollaan töissä joka sekunti. Koko ajan seurataan asiakkaan vointia ja ympä­ristöä. Olemme vastuussa koko ajan.”

Työssä tarvitaan ennen kaikkea ihmis­tun­te­musta, havain­noin­ti­kykyä ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä.

”Sosi­aa­linen pitää olla. Hoksot­ti­mien pitää olla kunnossa, puhelinta pitää osata käyttää ja tilan­teita pitää osata lukea. Meidän tehtä­vämme on auttaa ihmistä elämään oman näköis­tään elämää.”

Osal­li­suutta ja kohtaa­misia

Viime vuosina Avus­ta­ja­kes­kuksen toimin­taan on tullut uusia palve­lu­muo­toja, joista yksi on erityisen tuen osal­li­suuden malli.Sen tavoit­teena on vahvistaa sellaisten ihmisten osal­li­suutta, jotka eivät vält­tä­mättä pysty ilmai­se­maan itseään puheen avulla.

”Joskus asiakkaan toiveiden selvit­tä­minen vaatii paljon aikaa ja erilaisia kommu­ni­koin­ti­kei­noja. Tärkeintä on, että asiakkaan oma ääni tulee kuulluksi.”

Sirpan mukaan juuri tällaiset tilanteet muis­tut­tavat työn merki­tyk­sel­li­syy­destä.

”Asiakas otetaan aidosti huomioon. Ei oleteta tai päätetä tai anneta päättää hänen puoles­taan, vaan pyritään selvit­tä­mään, mitä hän itse haluaa.”

Pitkät asia­kas­suh­teet tekevät työstä erityisen

Yksi henki­lö­koh­taisen avustajan työn suurim­mista rikkauk­sista on mahdol­li­suus rakentaa pitkä­ai­kaisia asia­kas­suh­teita. Kun yhteistyö jatkuu vuosien ajan, syntyy luot­ta­musta ja yhteistä historiaa. Sirpa kertoo tilan­teesta, joka on jäänyt erityi­sesti mieleen.

”Yksi asiakas puhui ensim­mäisen kerran tänä vuonna, vaikka olen tuntenut hänet jo kymmenen vuotta.”

Tällaiset hetket muis­tut­tavat siitä, että pienil­täkin tuntuvat asiat voivat olla valtavan merki­tyk­sel­lisiä.

”Pitkät asia­kas­suh­teet ovat todella tärkeitä.”

Sirpan mukaan yksi työn parhaista puolista on mahdol­li­suus vaikuttaa omaan työn­ku­vaan.

”Jos tuntuu, että kaipaa vaihtelua, siitä voi keskus­tella. Koen, että työtä pyritään järjes­te­le­mään työn­te­kijän vahvuudet ja elämän­ti­lanne huomioiden. Jos itse joustaa, työnan­ta­jakin joustaa.”

Tämä näkyy Sirpan mukaan arjen suju­vuu­tena ja hyvänä työil­ma­pii­rinä.

Pohjois-Karja­lassa on hyvä tehdä merki­tyk­sel­listä työtä

Sirpa uskoo, että henki­lö­koh­taisen avustajan työ kiin­nostaa tule­vai­suu­des­sakin niin häntä itseään kuin muitakin.

”Avus­ta­ja­kes­kuk­seen oli kesä­töihin todella paljon hakijoita. On hienoa nähdä, että tämä työ kiin­nostaa ihmisiä.”

Hänen mieles­tään henki­lö­koh­taisen avustajan työ tarjoaa jotakin sellaista, mitä harvassa ammatissa pääsee kokemaan. Jokainen päivä on erilainen. Työssä saa liikkua ihmisten arjessa, nähdä heidän onnis­tu­mi­siaan ja olla mahdol­lis­ta­massa asioita, jotka muuten saat­tai­sivat jäädä kokematta. Samalla Pohjois-Karjala tarjoaa antoisan työym­pä­ristön.

”Täällä on turval­lista, luonto on lähellä ja ihmiset ovat aidosti läsnä toisil­leen.”

AVUSTAJAKESKUS

Henki­lö­koh­tainen apu on vammais­pal­ve­lu­lain mukainen palvelu. Henki­lö­koh­taista apua voi saada henkilö, joka tarvitsee vamman tai sairauden aiheut­taman pitkän fyysisen, kogni­tii­visen, psyyk­kisen, sosi­aa­lisen tai aisteihin liittyvän toimin­ta­ra­joit­teen johdosta vält­tä­mättä tukea tavan­omai­sessa elämässä. Vammais­pal­ve­lu­lain perus­teella järjes­te­tään palve­luita, jos ensi­si­jaiset palvelut eivät ole riittäviä.

Henki­lö­koh­tainen avustaja auttaa

  • päivit­täi­sissä toimissa kotona ja kodin ulko­puo­lella,
  • työssä, ja opis­ke­lussa,
  • harras­tuk­sissa,
  • yhteis­kun­nal­li­sessa osal­lis­tu­mi­sessa sekä
  • sosi­aa­lisen vuoro­vai­ku­tuksen yllä­pi­tä­mi­sessä.