Jo vuosia Sanni Hurskaisen mielessä kytenyt haave johdatti hänet opiskelemaan uutta ammattia, röntgenhoitajaksi. Tänä kesänä röntgenhoitajaopiskelijana hän saa kartuttaa osaamistaan kesätöissä tutussa työyhteisössä Siun soten kuvantamiskeskuksen radiologiayksikössä. Hän toivoo, että tulevaisuudessa tie jatkuisi samassa paikassa myös valmistumisen jälkeen.
Kun Sanni Hurskainen puhuu röntgenhoitajan työstä, äänessä kuuluu innostus. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan pitkästä haaveesta, joka odotti oikeaa hetkeä toteutuakseen.
”Ajatus röntgenhoitajan opinnoista heräsi jo vuonna 2016. Hain silloin opiskelemaan, mutta en tullut valituksi. Elämä vei töihin, olinhan jo sairaanhoitaja, ja haave röntgenhoitajan ammatista jäi hetkeksi odottamaan.”
Vuosia myöhemmin paluu kotikaupunkiin Joensuuhun ja työt Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella – Siun sotessa avasi uuden mahdollisuuden. Savonian ja Siun soten yhteistyössä toteutettava röntgenhoitajien satelliittikoulutus mahdollisti opiskelun omalla kotipaikkakunnalla.
”Se oli minulle todella tärkeää. Opinnot ovat joustavia ja niitä pystyy tekemään etänä. Kun elämä, koti ja läheiset ovat täällä, ei kaikkea tarvitse rakentaa uudelleen opiskelujen vuoksi.”
Etäopinnot ovat vaatineet itseohjautuvuutta ja hyvää ajankäyttöä, mutta ne ovat sopineet Hurskaiselle hyvin.
”Se vaatii järjestelmällisyyttä, mutta samalla olen huomannut, että siihen rytmiin oppii. Kun opiskelulle varaa oman aikansa, siihen pystyy myös keskittymään.”
Harjoittelusta kesätöihin
Kesätyöhön siirtyminen Siun soten kuvantamiskeskukseen tuntui luontevalta jatkumolta, sillä Hurskainen oli ehtinyt tehdä useita harjoittelujaksoja samassa yksikössä.
”Tiesin jo, millaiseen työyhteisöön olen tulossa. Ihmiset olivat tuttuja ja toimintatavatkin olivat tulleet harjoitteluissa tutuiksi.”
Niin harjoittelijana kuin kesätyöntekijänäkin vastaanotto on ollut hänen mukaansa lämmin.
”Olen aina kokenut, että minut on otettu hyvin vastaan. Apua saa kysyä matalalla kynnyksellä eikä tarvitse jäädä yksin pohtimaan asioita. Se luo turvallisen tunteen.”
Hyvä perehdytys ja työyhteisön tuki ovat hänen mielestään merkittävä osa oppimista.
”Jos joku asia on epäselvä, sitä mietitään yhdessä. Ei tarvitse osata kaikkea heti. Se kertoo mielestäni paljon työyhteisöstä.”
Kesätyössä on ollut myös oma erityinen etunsa opiskelijan näkökulmasta.
”Opiskelijana päivät eivät lopu siihen, kun harjoittelu tai opiskelupäivä päättyy, sillä sen jälkeen odottavat vielä opiskelutehtävät. Kesätöissä työpäivän jälkeen saa oikeasti lähteä kotiin. Se tuntuu melkein kesälomalta.”
Röntgenhoitajan työ on laaja kokonaisuus
Hurskaisen mielestä röntgenhoitajan työ tunnetaan edelleen huonommin kuin pitäisi.
”Moni ajattelee, että röntgenhoitaja vain painaa nappia. Todellisuudessa työ on paljon laajempi kokonaisuus.”
Jokainen tutkimus alkaa huolellisella valmistelulla. Lähetteet käydään läpi, tutkimus suunnitellaan ja potilas kohdataan yksilöllisesti. Kuvauksen jälkeen tehdään vielä tarvittavat kirjaukset ennen seuraavaa potilasta.
Kesän aikana Hurskainen työskentelee ultraääni- ja natiivikuvantamisessa. Tulevaisuudessa häntä kiinnostavat erityisesti magneettitutkimukset.
”Magneettikuvantaminen on kiinnostanut minua oikeastaan koko opintojen ajan. Harjoittelu vain vahvisti tunnetta, että juuri sitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa.”
Työssä häntä kiehtoo myös teknologian ja ihmisten kohtaamisen yhdistelmä.
”Olen aina pitänyt tekniikasta ja käsillä tekemisestä. Tässä työssä ne yhdistyvät potilastyöhön todella hienolla tavalla. Nautin ihmisläheisestä työstä.”
Aiempi sairaanhoitajan koulutus näkyy Sannin vahvuutena erityisesti potilaskohtaamisissa.
”Koen, että rauhallisuus tilanteessa kuin tilanteessa tulee pitkälti aiemmasta työkokemuksesta teho-osastolla. Erilaiset tilanteet eivät jännitä ja potilaiden kohtaaminen tuntuu luontevalta. Lisäksi pääsen pitämään yllä kädentaitoja eli esimerkiksi kanyloimaan.”
Potilaita on päivän aikana kymmeniä, ja jokainen kohtaaminen on erilainen.
”Tässä työssä pitää osata lukea ihmisiä nopeasti. Se, miten yhden potilaan kanssa keskustelee, ei välttämättä sovi seuraavalle. Tilanteita täytyy aistia jatkuvasti.”
Työ on samalla vahvasti moniammatillista. Päivittäin tehdään yhteistyötä radiologien, sihteereiden, potilaskuljettajien, osastojen henkilöstön ja monien muiden ammattilaisten kanssa.
Positiiviset kokemukset ansaitsevat näkyä
Moni tuntee Hurskaisen myös aktiivisena LinkedInissä. Hän kertoo avoimesti opiskelustaan, harjoitteluistaan ja työelämän kokemuksistaan. Someaktiivisuudesta syntyi vähitellen oman urapohdinnan myötä.
”Mietin paljon, mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Samalla huomasin kirjoittavani ajatuksiani LinkedIniin, ja siitä se oikeastaan lähti.”
Sosiaalisessa mediassa hän haluaa tuoda esiin näkökulmaa, joka jää usein vähemmälle huomiolle.
”Hyvinvointialueita koskevissa postauksissa on usein ikävä kaiku, ja positiiviset kokemukset jäävät helposti varjoon. Minusta on tärkeää kertoa asioista myös silloin, kun asiat toimivat hyvin.”
Hän korostaa kirjoittavansa aina omista kokemuksistaan.
”En ajattele edustavani ketään muuta kuin itseäni. Kerron vain siitä, mitä itse olen kokenut opiskelijana ja työntekijänä. Ja ihan omalla naamallani rohkeasti olen esillä. Ihan samalla tavalla uskallan puhua samoista asioista missä hyvänsä.”
”Haluan työllistyä Siun sotelle”
Harjoittelujen ja kesätyön aikana Hurskaiselle on muodostunut vahva käsitys siitä, millainen työnantaja Siun sote on.
”Minulla ei ole huonoa sanottavaa. Harjoittelut ovat järjestyneet hyvin, asiat ovat sujuneet myös työntekijänä hyvin ja opiskelijana on ollut helppo tulla mukaan työyhteisöön.”
Hänen mukaansa juuri harjoittelut ovat tärkeä väylä löytää oma tuleva työpaikka. Kun opiskelija pääsee tekemään harjoitteluja samassa organisaatiossa, hän tutustuu työyhteisöön ja työyhteisö opiskelijaan. Siitä voi kasvaa pitkä työura.
Entä jos Sanni itse saisi päättää tulevaisuudestaan?
”Haluaisin ehdottomasti työllistyä Siun sotelle valmistumisen jälkeen. Se olisi minun haaveeni.”
Kotikaupunki Joensuu tukee päätöstä. Sopivan kokoinen kaupunki, luonto, toimivat palvelut ja läheiset tekevät arjesta juuri sellaisen, jossa Hurskainen viihtyy.
Vapaa-ajalla vastapainoa työlle tuovat kaksi kääpiösnautseria, joiden kanssa Sanni ulkoilee säällä kuin säällä. Koirat ovat hänelle paljon enemmän kuin vain lemmikkejä. Ne ovat osa perhettä ja ihan oikeita sankareita. Toinen Sannin koirista on saanut sankarikoiran arvonimen autettuaan löytämään hangessa maanneen ihmisen, ja toinen kunniamaininnan alkavan tulipalon havaitsemisesta.
”Taitaa koko meidän porukka olla vähän auttajaluonteita,” hän naurahtaa.
Sama auttamisen halu näkyy myös hänen omassa uravalinnassaan. Juuri se tekee Sannin mielestä työstä merkityksellistä. Ja juuri siksi hän toivoo voivansa tehdä sitä vielä pitkään omalla kotiseudullaan, tutussa työyhteisössä.