”Vammais­pal­ve­luiden kesätyö opetti enemmän kuin osasin odottaa”

Kun logo­pe­dian opis­ke­lija Justus Salonen saapui ensim­mäistä kertaa kesä­töihin Honka­lampi-keskuksen Etappi- ja Startti-yksi­köihin, mielessä oli enemmän kysy­myksiä kuin vastauksia. Kokemusta vammais­pal­ve­luista tai hoiva­työstä ei ollut, ja uusi ympäristö tuntui jännit­tä­vältä.

Neljä kesää myöhemmin asiakkaat muistavat tutun työn­te­kijän nimeltä. Tai oikeas­taan lempi­ni­meltä.

”Jussiksi minua töissä kutsutaan. Onhan se mukava huomata, että asiakkaat muistavat ja odottavat, kun tulee takaisin kesällä.”

Justus kannustaa opis­ke­li­joita ja kesä­työn­ha­ki­joita tart­tu­maan ennak­ko­luu­lot­to­masti mahdol­li­suuk­siin myös sellai­silla aloilla, jotka tuntuvat aluksi vierailta.

”Kehi­tys­vam­mais­työtä saatetaan joskus vähän pelätä, koska se ei ole monelle tuttua. Mutta kannattaa ottaa se ensim­mäinen askel.”

Etappi ja Startti tarjoavat ympä­ri­vuo­ro­kau­tista tuettua asumista nuorille vammai­sille henki­löille. Ryhmä­avus­ta­jana työs­ken­te­levä Justus on saanut vuosien aikana nähdä läheltä, kuinka merki­tyk­sel­listä arjen tuki ja ihmisten kohtaa­minen voivat olla. Ehkä juuri siksi hän on palannut kesä toisensa jälkeen samaan paikkaan.

”Arvostan sitä, että pääsee tutus­tu­maan asuk­kai­siin. Kun työs­ken­telee samojen ihmisten kanssa useampana kesänä, syntyy aitoja suhteita. Meillä on myös hieno työyh­teisö. Asiak­kaiden ja työn­te­ki­jöiden kanssa on hyvä porukka, ja täällä on rento meininki.”

Kohtaa­misia, jotka kantavat pitkälle

Justus opiskelee neljättä vuotta logo­pe­diaa eli puhe­te­ra­piaa Itä-Suomen yliopis­tossa. Kielistä kiin­nos­tunut nuori löysi alansa yhdis­tel­mästä kieli­tie­dettä, psyko­lo­giaa ja lääke­tie­dettä. Kesätyöt vammais­pal­ve­luissa ovat kuitenkin opet­ta­neet jotain sellaista, mitä oppi­kir­joista ei löydä.

”Kehi­tys­vam­mais­työssä oppii paljon ihmisen kohtaa­mi­sesta. Se on arvokasta. Näkee, miten erilaisia kommu­ni­kaa­tio­tar­peita ihmisillä on ja miten tärkeää on löytää jokai­selle sopiva tapa tulla ymmär­re­tyksi.”

Juuri kommu­ni­kaatio on logo­pe­dian ytimessä. Sama näkyy myös Etapin ja Startin arjessa. Yksikössä hyödyn­ne­tään esimer­kiksi selko­kieltä, viittomia ja kuva­kom­mu­ni­kaa­tiota asiak­kaiden yksi­löl­listen tarpeiden mukaan.

”Olen huomannut, että moni haastava tilanne voidaan ehkäistä hyvällä kommu­ni­kaa­tiolla. Kun on läsnä, rauhal­linen ja aidosti asukkaan kanssa, syntyy tunne siitä, että kaikki tulevat kuul­luiksi ja ymmär­re­tyiksi. Silloin myös arki sujuu paremmin.”

Justuksen mukaan kesätyö on ollut arvokas lisä myös opin­toihin.

”Olen saanut kokemusta erilai­sista neuro­lo­gi­sista ja harvi­nai­sem­mista tiloista sekä siitä, miten ne näkyvät ihmisen toimin­ta­ky­vyssä. Olen kiin­nos­tunut aikuis­neu­ro­lo­giasta ja puhe­te­ra­piasta erikois­sai­raan­hoidon ympä­ris­töissä, joten mahdol­li­suus tällai­seen toimin­ta­kyvyn havain­noin­tiin arkisissa tilan­teissa on ollut amma­til­lisen koke­muksen kerryt­tä­mi­seksi mieles­täni hyödyl­listä”

Työ, jossa saa olla oma itsensä

Vaikka työ sisältää paljon vastuuta, Justus kuvailee työarkea ennen kaikkea ihmis­lä­hei­seksi. Päivät koostuvat taval­li­sista, mutta tärkeistä asioista: aamu­toi­mista, ruokai­luista, ulkoi­lusta, keskus­te­luista ja yhdessä teke­mi­sestä.

”Myös pyyk­ki­huoltoa, tava­roiden vastaan­ottoa ja muita käytännön tehtäviä kuuluu päivään.”

Juuri taval­li­suus tekee työstä merki­tyk­sel­listä.

”Nämä ovat niitä asioita, joista elämä rakentuu. Samalla huomaa, että monet taidot hyödyt­tävät myös omassa arjessa. Tiski- ja pyyk­ki­ko­neen tyhjennys tulee jo selkä­ran­gasta omassakin arjessa,” Justus nauraa.

Yksi työn parhaista puolista on mahdol­li­suus tuoda oma persoona mukaan teke­mi­seen ja omat taidot sekä vahvuudet hyöty­käyt­töön. Musiikkia harras­tava Justus on huomannut, että kitara kulkee luon­te­vasti mukana myös työssä. Kun Justuk­selta kysyy kesien koho­koh­dista, vastaus ei löydy suurista tapah­tu­mista tai yksit­täi­sistä saavu­tuk­sista. Sen sijaan mieleen nousevat rauhal­liset illat.

”Voi istua iltaisin asuk­kaiden kanssa, soitella kitaraa, vaihtaa kuulu­misia ja viettää aikaa yhdessä. Kun kaikilla on hyvä olla, puhtaat vaatteet päällä ja ruokaa mahassa, tulee tunne, että päivä on ollut onnis­tunut. Siinä nauttii itse ja asiakkaat nauttivat. Se on mukavaa.”

Myös ensim­mäiset Honka­festit kuluvalta kesältä jäivät mieleen. Erityi­sesti hetki, jolloin hän pohti yhdessä asukkaan kanssa, laite­taanko siir­to­ta­tuointi poskeen vai kämmeneen.

”Päädyt­tiin lopulta poskeen. Se oli päivän kohokohta.”

Juuri tällaiset yhteiset hetket tekevät työstä ainut­laa­tuista.

”Ihmisiin tutus­tu­minen on ollut vammais­pal­ve­luissa erityisen palkit­sevaa. Meillä kaikilla on omat kiin­nos­tuk­sen­koh­teemme, ilomme ja haas­teemme.”

Yhteisö, johon on helppo tulla

Yksi asia nousee keskus­te­lussa esiin yhä uudelleen: työyh­teisö. Justus kertoo arvos­ta­vansa erityi­sesti sitä, että työn­te­ki­jöiden toiveita kuun­nel­laan ja työvuo­ro­suun­nit­te­lussa huomioi­daan elämä työn ulko­puo­lella.

”Työn­te­kijät voivat esittää toiveita työvuo­roista ja vapaista, ja niitä pyritään toteut­ta­maan mahdol­li­simman hyvin. Olen arvos­tanut sitä paljon työn ja vapaa-ajan tasa­painon kannalta.”

Lopulta juuri ihmiset ovat syy siihen, miksi kesä toisensa jälkeen paluu Honka­lampi-keskuk­selle on tuntunut luon­te­valta.

”Olen todella kiitol­linen kesä­töistä Honka­lampi-keskuk­sessa. Täällä on saanut oppia, kehittyä ja kohdata ihmisiä. Siksi tätä työtä on helppo suosi­tella muillekin. Suosit­telen Siun sotea myös logo­pe­dian eli puhe­te­ra­pian harjoit­te­lu­paik­kana. Täällä on puhe­te­ra­peu­teille tarvetta.”

Pohjois-Karjala vei sydämen

Alun perin Varkau­desta kotoisin oleva Justus muutti Joen­suuhun lukio-opintojen vuoksi. Sittemmin kaupun­gista on tullut koti.

”Kyllä tässä on pikku­hiljaa ja vuosien mittaan savo­kar­ja­lais­tunut.”

Joensuun vahvuudet löytyvät hänen mukaansa tasa­pai­nosta. Luonto on lähellä, mutta samalla tarjolla on tapah­tumia, kult­tuuria ja opis­ke­li­jae­lämää.

”Täällä on mukavaa seutua. Luonto on lähellä, mutta löytyy myös tekemistä ja tapah­tumia. Viihdyn itse pienem­missä tapah­tu­missa kuten kaupun­gi­nor­kes­terin konser­teissa ja Jazzkerho ‑76:n keikoilla. Minulla on täällä paljon verkos­toja, hyviä työka­ve­reita ja tuttuja ihmisiä vuosien varrelta.”

Myös työelämän näkymät näyttävät lupaa­vilta. Valmis­tu­minen häämöttää jo lähi­tu­le­vai­suu­dessa, ja logo­pe­dian ammat­ti­lai­sille on kysyntää myös Pohjois-Karja­lassa.