“Salai­sesti haaveilin koti­hoi­dosta vuosia”

Niini­vaaran koti­hoi­dossa sairaan­hoi­taja saa käyttää kaikkea osaa­mis­taan, tehdä työtä itse­näi­sesti ja nojata vahvaan tiimiin. Katja Myllerin mukaan koti­hoidon arki on täynnä vastuuta, merki­tyk­sel­lisiä kohtaa­misia ja yhdessä onnis­tu­mista.
Kun sairaan­hoi­taja Katja Myller puhuu työstään Niini­vaaran koti­hoi­dossa, yksi asia nousee esiin ylitse muiden: ihmiset. Asiakkaat, työka­verit, omaiset ja yhteis­työ­kump­panit muodos­tavat verkoston, jonka varaan koti­hoidon arki rakentuu. Työ on itse­näistä, mutta kukaan ei jää yksin.
”Minulla on ihan oikeasti parhaat työka­verit. Olemme erilaisia, mutta tiedämme toistemme vahvuudet. Yhteistyö on sujuvaa, voidaan jutella avoimesti ja meillä on myös hauskaa. Olemme ystäviä sekä töissä että töiden ulko­puo­lella,” Katja kertoo.
Niini­vaaran koti­hoi­dossa työs­ken­telee neljä tiimiä. Jokai­sessa tiimissä toimii kaksi sairaan­hoi­tajaa sekä oma lähi­hoi­ta­ja­joukko. Lisäksi arjessa ovat mukana muun muassa sosi­aa­lioh­jaaja, koti­kun­tou­tuksen ammat­ti­laiset ja esihen­kilöt. Yhteistyö näkyy jokai­sessa työpäi­vässä.
”Jos jostakin asiak­kaasta herää huoli, voidaan lähteä yhdessä arvioi­maan tilan­netta. Omasta sairaan­hoi­ta­ja­kol­le­gasta on valtavan suuri tuki. Tiiviissä tiimissä melkein puolesta sanasta ymmärtää jo, mitä toinen tarkoittaa.”

Pitkä hoitotyön ura toi vahvan pohjan koti­hoi­toon

Katjan valmistui sairaan­hoi­ta­jaksi vuonna 1999. Valmis­tu­misen jälkeen hän työs­ken­teli Pohjois-Karjalan sairaan­hoi­to­pii­rissä sisä­tau­tio­sas­tolla, jossa nuori sairaan­hoi­taja sai perus­teel­lisen pereh­dy­tyksen hoito­työhön.
”Siellä opin oikeasti hoitamaan hyvin. Minulle jäi vahva ajatus siitä, että hyvä hoitotyö syntyy huolel­li­suu­desta ja ihmisen kohtaa­mi­sesta.”
Elämän­ti­lan­teiden muut­tuessa työ on vaihtunut sujuvasti saman työnan­tajan palve­luk­sessa. Vuosien varrella hän työs­ken­teli myös polikli­ni­koilla päivä­työssä.
”Olen aina vähän salai­sesti haaveillut koti­hoi­dosta. Oman mummoni luona kävi aikoinaan ’terveys­sisar’ ja ehkä siitä jäi jokin siemen itämään. Kun näin avoimen paikan Niini­vaaran koti­hoi­dossa, päätin hakea.”
Vuodesta 2021 lähtien kotihoito on ollut hänen työpaik­kansa. Ratkaisu on tuntunut oikealta.
”Tämä on juuri se työ, mistä minä tykkään, vaikka minulla on ihania muistoja keskus­sai­raa­las­takin.”
Pitkä kokemus erikois­sai­raan­hoi­dosta näkyy myös nykyi­sessä työssä.
”Koti­hoi­dossa asiakkaat ovat hyvin erilaisia, ja vahvasta, moni­puo­li­sesta klii­ni­sestä osaa­mi­sesta on valtavan paljon hyötyä. Sieltä aiemmista työvuo­sista on tullut vahva pohja tähän työhön.

Kotihoito on paljon enemmän kuin moni ajattelee

Monelle kotihoito näyt­täytyy ehkä käynteinä asiakkaan luona, mutta harva tietää mitä käyn­neillä todel­li­suu­dessa tapahtuu. Koti­hoitoa tekevän sairaan­hoi­tajan työ on laaja koko­nai­suus.
”Tämä ei ole sitä, että vain käydään tekemässä asiakkaan luona koti­käynti. Työ on paljon enemmän. Tässä saa käyttää kaikkea osaa­mis­taan.”
Sairaan­hoi­tajan vastuulla on asiakkaan koko­nais­ti­lan­teen hallinta. Työssä arvioi­daan jatku­vasti, vastaa­vatko palvelut asiakkaan tarpeita, miten toimin­ta­kyky säilyy ja millaisia ratkai­suja asiakkaan tilan­teessa tarvitaan. Työpäi­viin kuuluu muun muassa lääke­hoidon toteut­ta­mista, haava­hoi­toja, veri­näyt­teiden ottamista, asiak­kaiden tervey­den­tilan arviointia sekä tiivistä yhteis­työtä lääkärien ja muiden ammat­ti­laisten kanssa.
”Meidän tehtä­vämme on pitää koko­nai­suus hallin­nassa ja miettiä jatku­vasti, mikä on asiak­kaalle parasta.”
Työssä korostuu myös itse­näi­syys.
”Sairaan­hoi­ta­jana on koti­hoi­dossa paljosta vastuussa. Saamme tehdä ratkai­suja aidosti itse ja yhdessä tiimin kanssa. Se tekee työstä miele­kästä.”
Kun Katja pohtii koti­hoidon tärkeintä tehtävää, vastaus tulee nopeasti.
”Työn ydin on toimin­ta­kyvyn yllä­pi­tä­minen ja kotona pärjää­misen tukeminen.”
Se tarkoittaa terveyden edis­tä­mistä, sairauk­sien hoita­mista, asiakkaan tilanteen seuraa­mista ja ennen kaikkea läsnäoloa silloin, kun sitä tarvitaan. Työ on vaativaa, mutta samalla syvästi merki­tyk­sel­listä. Juuri siksi Katja suosit­telee koti­hoitoa myös muille sairaan­hoi­ta­jille.
”Ehdot­to­masti suosit­telen. Tässä työssä saa tehdä oikeasti vaikut­tavaa työtä ihmisten hyväksi. Ja ennen kaikkea tässä työssä saa olla ihminen ihmiselle.”

Asiakkaan koti työym­pä­ris­tönä

Koti­hoidon erityis­piirre on se, että työ tehdään asiakkaan omassa ympä­ris­tössä. Katjan mukaan juuri se tekee työstä ainut­laa­tuisen.
”Me emme voi verhoutua samalla tavalla hoitajan rooliin kuin sairaa­lassa. Meidän on taivut­tava hoitamaan asiakasta erilai­sissa kodeissa ja hoito­ym­pä­ris­töissä.”
Lisäksi asiak­kaiden elämän­ti­lan­teet ovat moni­naisia. Osa on muis­ti­sai­raita ikäih­misiä, osa tarvitsee apua muiden sairauk­sien tai toimin­ta­kyvyn heik­ke­ne­misen vuoksi. Mukana on myös mielen­ter­veys- ja päih­de­haas­teita. Yksikään asiakas ei kuiten­kaan ole saman­lainen.
”Koti­hoidon asiakkaat eivät ole yksi iso ryhmä. Jokainen ihminen on erilainen.”
Työ vaatii ammat­ti­taidon lisäksi ihmis­tun­te­musta, herk­kyyttä ja tilan­ne­tajua.
”Pitää osata kohdata ihmisiä, mutta myös olla tarvit­taessa napakka. Vaikei­takin asioita pitää pystyä ottamaan puheeksi.”
Usein koti­hoidon työn­te­kijät ovat mukana asiak­kaiden elämän viimei­sissä vuosissa.
”Se on tavallaan myös saat­ta­mista elämän loppu­vai­heessa. Samalla se on yksi työn hienoim­mista puolista. Asiak­kai­siin tutustuu, heidän tari­noi­taan kuuntelee ja syntyy aito hoito­suhde.”

Yhdessä asiakkaan, omaisten ja verkoston kanssa

Katja korostaa, ettei kotihoito toimi yksin. Yhteis­työtä tehdään jatku­vasti omaisten, lääkä­reiden, ensi­hoidon, sosi­aa­lioh­jauksen, kuntou­tuksen ja muiden palve­luiden kanssa.
”Meillä on todella tiivistä yhteis­työtä asiak­kaiden omaisten kanssa. Pyrimme yhdessä löytämään ratkai­suja.”
Oma koti on useim­mille ihmisille tärkeä paikka, josta ei haluta luopua.
”Me mahdol­lis­tamme sen, että asiakas voi asua kotona mahdol­li­simman pitkään, jos se on hänen toiveensa.”
Joskus tilanteet ovat haastavia. Asiakkaan toimin­ta­kyky voi heikentyä, muis­ti­sai­raus edetä tai omaiset asua kaukana. Silti tavoit­teena on aina löytää ratkaisu yhdessä.
”Kyllä niihin yleensä ratkaisut löytyy. Se vaatii keskus­telua, yhteis­työtä ja joskus myös neuvot­te­luja.”
Katjan mukaan parhaat tulokset syntyvät silloin, kun sekä kotihoito että läheiset osal­lis­tuvat asiakkaan tuke­mi­seen.
”Meitä koti­hoidon ammat­ti­laisia tarvitaan, mutta myös omaisia tarvitaan. Yhdessä pystymme tukemaan ihmistä kaikkein parhaiten.”

Työ, jossa oppii jatku­vasti

Kotihoito haastaa ja kehittää amma­til­li­sesti joka päivä. Työssä tarvitaan kliinistä osaamista, päätök­sen­te­ko­kykyä, orga­ni­sointia ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä. Lisäksi tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa.
”Tässä työssä liikutaan paljon. Oli sitten 30 astetta pakkasta tai kaatosade, aina on lähdet­tävä.”
Samalla työ tarjoaa mahdol­li­suuden oppia uutta.
”Meillä on paljon sisäisiä koulu­tuksia. Tässä työssä oppii koko ajan lisää.”
Nuorem­mille kolle­goille Katjalla on yksin­ker­tainen neuvo.
”Kannattaa imeä kaikki oppi talteen jokai­sesta työpai­kasta. Vasta myöhemmin huomaa, kuinka paljon siitä on hyötyä.”

Joustava työnan­taja tukee eri elämän­ti­lan­teissa

Yksi asia, josta Katja puhuu erityisen lämpi­mästi, on työnan­tajan tarjoama jous­ta­vuus.
Pitkän työuran aikana hän on voinut tehdä erilaisia ratkai­suja elämän­ti­lan­teen mukaan, vaihtaa tehtäviä ja järjes­tellä jopa työaikaa tarpeen mukaan.
”Kaikki muutokset ovat sujuneet todella hyvin.
Hänen mukaansa jous­ta­vuus toimii molempiin suuntiin.
”Kun työnan­taja on joustanut minulle, olen kokenut, että myös minun kuuluu joustaa tarvit­taessa takaisin.”
Pohjois­kar­ja­lai­suus näkyy myös työyh­tei­sössä
Useamman suku­polven pohjois­kar­ja­lai­sena Katja ei juuri osaa kuvitella itseään asumaan muualla.
”Juureni ovat täällä niin vahvat. Täällä on hyvä olla.”
Työn vasta­pai­noksi Katja suuntaa Höytiäisen rannalle koti­pai­kalle ja mökille, viettää aikaa perheen kanssa, ulkoilee lapin­koi­rien kanssa ja tarttuu puik­koihin.
”Neulon ihan hupsuna aina kun on joutavaa aikaa,” hän nauraa.
Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on löytynyt.
”Kun lähden töistä, työasiat jäävät. Tämä työ mahdol­listaa sen.”