Harri viihtyy työssään henki­lö­koh­tai­sena avus­ta­jana

Henki­lö­koh­taisen avustajan työ Siun soten avus­ta­ja­kes­kuk­sessa on moni­puo­lista, liikkuvaa ja ennen kaikkea merki­tyk­sel­listä.

Kun Harri Tikka aikanaan näki ilmoi­tuksen henki­lö­koh­taisen avustajan koulu­tuk­sesta, jokin siinä pysäytti. Takana oli monen­laisia työvai­heita auto­maa­tio­asen­ta­jasta levy­sep­pä­hit­saa­jaksi sekä myynnistä ja puhe­lin­pal­ve­luun, mutta mikään ei ollut tuntunut täysin omalta.

”Jotenkin minulla syttyi lamppu, että henki­lö­koh­tainen avustaja voisi olla semmoinen homma, missä minulla voisi olla annet­tavaa,” Harri muistelee.

Päätös osoit­tautui oikeaksi. Nyt takana on jo seitsemän vuotta Siun soten avus­ta­ja­kes­kuk­sessa henki­lö­koh­tai­sena avus­ta­jana.

”Tämä on pitkä­ai­kaisin työpaikka, missä olen ollut, ja olen viihtynyt.”

Työ ei ole vuosien aikana muuttunut yksi­toik­koi­seksi. Päin­vas­toin.

”Työ on moni­puo­lis­tunut koko ajan ja tullut uusia mahdol­li­suuksia, kuten nepsy-valmennus ja erityisen tuen palvelut, niin ei ole ollut mitään välitöntä tarvetta lähteä mihinkään muualle. Tässä pystyy myös kehit­tä­mään itseään jatku­vasti.”

Jokainen päivä on erilainen

Henki­lö­koh­taisen avustajan työ on paljon muuta kuin moni ensiksi ajattelee. Harri kertoo, että työ ei ole varsi­nai­sesti hoidol­lista työtä, vaan avus­ta­mista ihmisen omassa arjessa ja elämässä. Työpäivät voivat näyttää hyvin erilai­silta riippuen asiak­kaista ja tilan­teista.

”Voi olla, että aamulla avus­te­taan kotona arjen asioissa, sitten käydään yhdessä kaupassa tai aptee­kissa. Toisena päivänä lähdetään uima­hal­liin, harras­tuk­siin tai vaikka jääkiekko-otteluun.”

Moni asiak­kaista asuu omassa kodissaan, osa asumi­syk­si­köissä. Yhteistä on se, että avustaja mahdol­listaa asiak­kaalle asioita, joita tämä ei yksin voisi tehdä. Työ vie usein myös yllät­tä­viin tilan­tei­siin ja koke­muk­siin.

”Olen ollut esimer­kiksi sirkuk­sessa avus­ta­massa asiakasta. Asiak­kaasta näki, että hän nautti sirkuk­sesta aivan täysillä. Se antaa itselle hyvän fiiliksen. Edellisen kerran olin itse käynyt sirkuk­sessa ehkä alle kymmen­vuo­ti­aana eli olihan se kokemus myös minulle.”

Erityi­sesti Harrille on jäänyt mieleen asiakas, joka pääsi ensim­mäistä kertaa elämäs­sään pizzalle.

”Minä en ole niin onnel­lista ihmistä nähnyt varmaan ikinä. Se oli ihan Naantalin aurinko koko tyyppi. Silloin tajuaa, miten iso merkitys pienil­läkin asioilla voi ihmiselle olla.

“Tässä työssä tarvitaan välillä myös sala­po­liisin taitoja”

Viime vuosina Harrin työnkuva on laajen­tunut myös erityisen osal­li­suuden tuen palve­luihin ja valmen­nuk­seen. Hän on koulut­tau­tunut neurop­sy­kiat­ri­seksi valmen­ta­jaksi työn ohessa.

Valmen­nus­asiak­kailla voi olla esimer­kiksi toimin­na­noh­jauksen haasteita, ja työssä etsitään yhdessä keinoja arjen suju­voit­ta­mi­seen.

”Siinä mietitään asiakkaan kanssa, mikä auttaisi juuri häntä. Kannus­te­taan ja harjoi­tel­laan niitä asioita, jotka tuntuvat vaikeilta.”

Osa asiak­kaista tarvitsee paljon tukea myös omien toivei­densa sanoit­ta­mi­seen kommu­ni­kaa­tio­vai­keuk­sien vuoksi.

”Välillä tämä työ vaatii vähän sala­po­lii­si­työtä. Pitää löytää se, mistä asiakas oikeasti tykkää ja innostuu.”

Harri kertoo, että pitkät asia­kas­suh­teet auttavat ymmär­tä­mään ihmisiä yhä paremmin.

”Seit­se­mässä vuodessa on oppinut lukemaan asiak­kaita ja tilan­teita aika hyvin.”

Työ, jossa voi olla oma itsensä

Avus­ta­ja­kes­kuksen työyh­tei­sössä Harri arvostaa erityi­sesti sitä, että työssä saa käyttää omia vahvuuk­siaan. Hän toimii esimer­kiksi digi­men­to­rina, käy kerto­massa työstä oppi­lai­tok­sissa ja toimii myös yksikön auto­vas­taa­vana.

”Tässä työssä voi tehdä paljon muutakin kuin vain sitä ihan perus­työtä. Jos on kiin­nos­tusta johonkin, niin siihen kyllä kannus­te­taan.”

Työ sopii Harrin mukaan hyvin erilai­sille ihmisille.

”Henki­lö­koh­tai­sena avus­ta­jana tarvitaan ihmis­lä­hei­syyttä, jous­ta­vuutta ja kykyä kohdata erilaisia ihmisiä. Mutta ei tarvitse olla valmis paketti tulles­saan, tämä työ myös opettaa.”

Hän kokee, että henki­lö­koh­taisen avustajan työ tunnetaan edelleen yllät­tävän huonosti.

”Moni ei oikein hahmota, mitä tämä työ oikeasti on. Usein ajatel­laan, että tämä olisi hoito­työtä, vaikka tämä oikeasti on ihmisen arjen mahdol­lis­ta­mista.”

Pohjois-Karja­lassa elämässä on tilaa hengittää

Työ liikuttaa Harria ympäri Joensuuta ja Pohjois-Karjalaa. Maakunta on tuttu hänelle koko elämän ajalta. Kontio­lah­delta kotoisin oleva ja Kiteellä nuoruu­tensa viettänyt Harri arvostaa Pohjois-Karja­lassa erityi­sesti luonnon lähei­syyttä ja ihmisten välit­tö­myyttä.

”Elämä ei ole täällä niin kiireistä kuin vaikka Helsin­gissä. Ja ihmiset ovat puhe­liaita. Täällä syntyy pohjois­kar­ja­laista small talkia helposti, jutellaan säästä tai mistä vaan.”

Työssä luonto näkyy myös konkreet­ti­sesti. Asiak­kaiden kanssa käydään usein ulkoi­le­massa, laavuilla ja makka­ran­pais­tossa.

”Kuhasalo ja Lykyn­lampi ovat hyviä paikkoja. Sinne pääsee myös liikun­ta­ra­joit­teisten asiak­kaiden kanssa hyvin.”

Vapaa-ajalla vasta­painoa työlle tuovat liikunta ja pitkä­ai­kainen auto­har­rastus. Harrin pihasta löytyvät muun muassa vuoden 1973 Dodge Dart ja 90-luvun Ford Mustang.

”Mustan­gilla kun menee johonkin, niin aika nopeasti joku tulee jutte­le­maan autosta. Autojen kautta pääsee helposti keskus­telun alkuun asiak­kaiden ja omais­tenkin kanssa.”

Merki­tyk­sel­linen työ näkyy asiak­kaiden ilossa

Vaikka henki­lö­koh­taisen avustajan työssä kohdataan joskus myös haastavia tilan­teita, väki­vallan uhkaa tai vaikeita elämän­ti­lan­teita, jää pääl­lim­mäi­seksi tunne työn merki­tyk­sel­li­syy­destä.

”Asiak­kaista näkee, että he tykkäävät siitä, että avustaja käy. Ja moni sanoo sen myös ääneen.”

Juuri ne hetket tekevät työstä tärkeää.

”Kun näkee asiakkaan ilon ja onnis­tu­misen, niin kyllä siitä itsekin saa paljon. Se tunne jää mieleen pitkäksi aikaa.”

Ja kun kysytään, voisiko Harri nähdä itsensä tässä työssä myös seuraavat seitsemän vuotta, vastaus tulee nopeasti.

”Miksikäs ei.”

Avus­ta­ja­keskus

Henki­lö­koh­tainen apu on vammais­pal­ve­lu­lain mukainen palvelu. Henki­lö­koh­taista apua voi saada henkilö, joka tarvitsee vamman tai sairauden aiheut­taman pitkän fyysisen, kogni­tii­visen, psyyk­kisen, sosi­aa­lisen tai aisteihin liittyvän toimin­ta­ra­joit­teen johdosta vält­tä­mättä tukea tavan­omai­sessa elämässä. Vammais­pal­ve­lu­lain perus­teella järjes­te­tään palve­luita, jos ensi­si­jaiset palvelut eivät ole riittäviä.

Henki­lö­koh­tainen avustaja auttaa

  • päivit­täi­sissä toimissa kotona ja kodin ulko­puo­lella,
  • työssä, ja opis­ke­lussa,
  • harras­tuk­sissa,
  • yhteis­kun­nal­li­sessa osal­lis­tu­mi­sessa sekä
  • sosi­aa­lisen vuoro­vai­ku­tuksen yllä­pi­tä­mi­sessä.