Enon kotihoito: Amma­til­li­suutta, huumoria ja pohjois­kar­ja­lainen sydän

Kun sairaan­hoi­taja Kirsi Latva puhuu Enon koti­hoi­dosta, sävyssä kuuluu tuttuuden lisäksi kiintymys. Vaikka hänen nykyinen työsuh­teensa alkoi vasta tammi­kuussa, paikka oli hänelle jo entuu­des­taan tuttu. Pitkä työura lähi­hoi­ta­jana, opiskelu sairaan­hoi­ta­jaksi ja koke­mukset niin yksi­tyi­seltä sekto­rilta kuin Etelä-Suomen koti­hoi­dos­takin ovat antaneet Latvalle vahvan vertai­lu­pohjan. Silti tie vei takaisin Pohjois-Karjalaan.

”Koti on koti. Minä kaipasin takaisin Pohjois-Karjalaan ja kotiini Ilomant­siin. Täällä on luontoa, läheisiä ja sopiva elämän­tapaa. Kävin etelässä asuessani Nuuk­siossa retkei­le­mässä, mutta ei se ole sama asia kuin nämä meidän maisemat täällä,” Kirsi toteaa.

Pohjois-Karjala merkitsee Latvalle ennen kaikkea luontoa ja vapautta. Vapaa-ajalla hän viihtyy kalassa, marjassa ja retkei­le­mässä. Lempi­pai­koiksi nousevat oma koti, Koli ja kansal­lis­mai­semat, upea Ruunaan­koski sekä ihana Ilomantsin Petkel­järvi.

Iloiset äänet kertovat ihmisten voivan hyvin

Enon koti­hoi­dossa sairaan­hoi­taja Kirsi Latvaa puhut­telee erityi­sesti työyh­teisön ilmapiiri. Hänen mukaansa työ tehdään ammat­ti­tai­dolla ja vastuul­li­sesti, mutta samalla työpäi­viin mahtuu naurua, huumoria ja rentoutta.

”Meillä on rento meininki, mutta työ tehdään tosissaan. Pitää olla huumoria, muuten ei ehkä jaksaisi tätä työtä.”

Erityis­kii­tosta hän antaa esihen­kilö Miia Sorjo­selle, jonka johta­mis­tyyli saa Kirsin lisäksi muilta työn­te­ki­jöiltä lämpimiä sanoja.

”Hän on yksi parhaista esihen­ki­löistä, mitä minulla on ollut. Helposti lähes­tyt­tävä, mutta samalla jämäkkä silloin kun pitää olla. Se tuo turval­li­suuden tunnetta,” kuvailee Kirsi.

Myös palve­lue­si­hen­kilö Miia Sorjonen itse näkee työyh­teisön hyvän ilma­piirin tärkeänä osana arkea.

”On ihana kuulla naurua ja jutus­telua toimiston käytä­villä. Se kertoo siitä, että ihmiset voivat hyvin. Henki­lös­tön­ky­selyn mukaan meidän yksi­kös­sämme 97 prosenttia työn­te­ki­jöistä kokee pysty­vänsä kehit­ty­mään ja kehit­tä­mään omaa osaa­mis­taan omassa työssään. Se on hienoa!, Miia pohtii.

Latvan mukaan Enon koti­hoi­dossa saa olla oma itsensä.

”Meillä on tosi hyvä porukka. Rentous on parasta tässä työyh­tei­sössä.”

Vaih­te­levaa työtä, jossa jokainen päivä on erilainen

Koti­hoidon työ vaatii itse­näistä päätök­sen­tekoa, ongel­man­rat­kai­su­kykyä ja kykyä kohdata erilaisia tilan­teita nopeasti. Juuri se tekee työstä Kirsi Latvan mielestä kiin­nos­tavaa.

”Mikään päivä ei ole saman­lainen. Yllät­täviä tilan­teita tulee paljon, ja välillä päivät voivat olla kiireisiä. Mutta samalla tämä työ on todella vaih­te­levaa ja mielen­kiin­toista.”

Pitkä tausta koti­hoi­dossa ja lähi­hoi­tajan ura auttaa Kirsiä toimimaan muut­tu­vissa tilan­teissa rauhal­li­sesti.

”Tässä joutuu jatku­vasti pohtimaan, että mitäs nyt tehdään. Mutta vaikka työ on itse­näistä, työka­verit ovat aina tukena.”

Enon koti­hoi­dossa osaamista pidetään yllä aktii­vi­sesti. Koti­sai­raalan kautta järjes­tet­tävät viikoit­taiset koulu­tukset ja neuvonta tuovat arkeen jatkuvaa oppimista.

”Niistä saa aina lisää tietoa ja voi kerrata vanhoja tuttuja asioita. Se tukee omaa amma­til­lista kehit­ty­mistä tosi hyvin.”

”Haluan jatkaa töitä Enossa”

Latva on opis­kellut paljon. Esimer­kiksi sairaan­hoi­ta­ja­tut­kin­nossa hänellä kertyi lähes 300 opin­to­pis­tettä eli paljon enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Nyt hän haluaa ennen kaikkea tehdä työtä, jossa viihtyy.

”Olen ehkä opis­kellut itseäni vähän yli äyräiden. Nyt on hyvä hetki tehdä tätä työtä ja nauttia siitä.”

Vaikka soteala elää jatku­vassa muutok­sessa ja tule­vai­suus voi välillä mieti­tyttää, yksi asia on Latvalle selvä: hän viihtyy Enon koti­hoi­dossa.

”Totta kai jatkaisin täällä, jos mahdol­li­suus tulee. Olisin hyvin tyyty­väinen, jos työt jatkui­sivat nykyisen määrä­ai­kaisen sopi­muksen jälkeenkin.”

Vara­suun­ni­tel­ma­nakin hänellä on norjan opiskelu ja mahdol­linen työura ulko­mailla, mutta sydän on edelleen vahvasti Pohjois-Karja­lassa.

Asiak­kaiden kohtaa­minen on työn tärkein osa

Kaikista tärkeim­mäksi asiaksi työssään Latva nostaa asiakkaat. Hänelle koti­hoi­dossa olen­naista ei ole vain hoito­toi­men­pi­teiden tekeminen, vaan ihmisen kohtaa­minen.

”Minusta on tärkeää pysähtyä asiak­kaiden kanssa jutte­le­maan eikä vain käydä nopeasti ottamassa vaikka verinäyte. Vaikka joskus olisi kiire, pitää ihmiselle jäädä turval­linen ja hyvä olo.”

Pitkät asia­kas­suh­teet näkyvät arjessa lämpiminä kohtaa­mi­sina.

”Joskus asiakkaat odottavat kahvit valmiina. He muistavat, että minä kalastan, ja kyselevät kalan­saa­liista. Se sopii minulle, koska olen puhelias.”

Latvan puheesta välittyy vahva ihmis­lä­hei­syys ja arvostus ikäih­misten arkea kohtaan. Kotihoito ei ole hänelle vain työpaikka, vaan paikka, jossa syntyy aitoja kohtaa­misia.

Työ ja vapaa-aika tasa­pai­nossa

Yksi Enon koti­hoidon suurim­mista eduista on Kirsi Latvan mukaan työn rytmi. Sairaan­hoi­ta­jien työvuorot sijoit­tuvat arki­päi­vien aamuihin, mikä mahdol­listaa palau­tu­misen ja oman elämän tasa­painon.

”Enon koti­hoi­dossa meillä sairaan­hoi­ta­jilla ei ole viikon­lop­pu­töitä, ja se tukee omaa jaksa­mista todella paljon. Tässä on hyvän työelämän palaset olemassa.”

Viikon­loput Kirsillä kuluvat luonnossa, kalas­taessa tai puutar­ha­töissä kotona Ilomant­sissa.