Sokri on valmiina ympäri vuoro­kauden

Kun puhelin soi sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­sessä, ei voi tietää, mitä on vastassa. Voi olla kyse yksit­täi­sestä hädästä, perheen kriisistä tai koko aluetta kosket­ta­vasta tilan­teesta. Yksi asia on kuitenkin varma: apua tarvitaan heti.
Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lueen – Siun soten sosiaali- ja krii­si­päi­vystys, tutta­val­li­semmin Sokri, toimii juuri näitä tilan­teita varten. Johtava sosi­aa­li­työn­te­kijä Piritta Sinkkonen kuvaa yksikköä osuvasti.
”Me ollaan vähän niin kuin sosi­aa­li­puolen nopean toiminnan joukot.”

Haemme 19.7.2026 mennessä sosi­aa­li­työn­te­kijää sosiaali- ja krii­si­päi­vys­tyk­seen!

LUe hakuil­moitus ja hae: Sosi­aa­li­työn­te­kijä, sosiaali- ja krii­si­päi­vystys

Katso myös muut avoimet työpaik­kamme sosi­aa­li­työn­te­ki­jöille: Sosi­aa­li­työn­te­kijä, POhjois-Karjala

Työtä, jossa jokainen hetki on erilainen

Sokrin tehtävä on järjestää vält­tä­mät­tömät ja kiireel­liset sosi­aa­li­pal­velut kaikissa sosi­aa­li­sissa hätä- ja krii­si­ti­lan­teissa vuoro­kauden ympäri, vuoden jokaisena päivänä.
”Me autetaan kaiken ikäisiä ihmisiä koko Pohjois-Karjalan alueella. Tilanteet ovat sellaisia, jotka vaativat välitöntä puut­tu­mista. Ne eivät voi jäädä odot­ta­maan huomista tai arki­päivää”, Sinkkonen kertoo.
Työ on äärim­mäisen vaih­te­levaa. Yhdessä tehtä­vässä saatetaan kohdata lasten­suo­jelun kiireel­linen tilanne, toisessa ikäih­misen äkillinen avuntarve tai vakava krii­si­ti­lanne, jossa tarvitaan psyko­so­si­aa­lista tukea. Sokrin asiak­kaana voi olla kuka hyvänsä pohjois­kar­ja­lainen tai maakun­nassa oles­ke­leva.
”Kun tulet vuoroon, et voi tietää mitä tapahtuu. Ja juuri se tekee tästä työstä niin ainut­laa­tuista. Meidän pitää tietää kaikesta edes vähän ja monesta asiasta aika paljon.”
Vaih­te­le­vuus näkyy myös työryt­missä. Välillä on rauhal­li­sempaa, välillä taas kiire on kova. Työvuorot ovat 12 tunnin mittaisia.
”Pitää osata prio­ri­soida. Ja ennen kaikkea tunnistaa, mikä kuuluu Sokrin tehtäviin juuri sillä hetkellä ja mikä voi odottaa seuraa­vaan arki­päi­vään ja normaalin sosi­aa­li­työn paneu­tu­mista asiaan.”
Sokri tekee tiivistä yhteis­työtä useiden eri toimi­joiden kanssa kuten poliisin, ensi­hoidon, pelas­tus­lai­toksen, ikäih­misten palve­lujen, koulujen ja varhais­kas­va­tuksen.
”Meille tulee paljon konsul­taa­tio­pu­he­luja. Ja menemme mukaan tilan­tei­siin eri viran­omaisten kanssa, joissa tarvitaan meidän osaa­mis­tamme.”

Vahva osaaminen syntyy koke­muk­sesta

Piritta Sinkkonen ei ole Sokrissa uusi kasvo. Hän oli mukana perus­ta­massa sosi­aa­li­päi­vys­tystä Pohjois-Karjalaan jo vuonna 2007. Sittemmin mukaan on kertynyt lähes 20 vuoden kokemus. Nyt hän on ollut esihen­ki­lönä eli johtavana sosi­aa­li­työn­te­ki­jänä vuoden.
”Uskallan sanoa, että minulla on vahva subs­tans­sio­saa­minen tästä työstä. Tiedän, mitä tämä käytän­nössä on.
Vaikka työ on vuosien varrella kehit­tynyt, yksi asia on säilynyt.
”Sokri on ollut aina minun lempi­lapsi. Ja tämä työ sopii minun sypäkälle luon­teel­leni. Olen unelmieni työssä.”
Sokrin esihen­ki­lö­työssä Piritta Sinkkosen kohdalla korostuu läsnäolo. Sinkkonen ei johda etäältä, vaan toimii tiiviisti arjen keskellä.
”Tykkään olla mukana arjessa, jotta tiedän mitä johdan. Käyn monta kertaa päivässä kysymässä tiimiltä, miten menee. Myös minun ovelleni on helppo tulla.”
Viime aikoina esihen­ki­lö­työtä on vahvis­tettu myös raken­teel­li­sesti. Sokriin on otettu käyttöön esihen­ki­lö­päi­vystys, jolloin työn­te­ki­jöillä on aina mahdol­li­suus saada esihen­kilön tukea myös haas­ta­vissa tilan­teissa.
”Se tuo turvaa. Vaikka täällä ei muuten­kaan olla yksin, niin aina esihen­kilö saata­villa.”

Rautaisia ammat­ti­laisia

Piritta Sinkkosen tiimi koostuu sosi­aa­li­työn­te­ki­jöistä, sosi­aa­lioh­jaa­jista ja krii­si­työn­te­ki­jöistä. Yksi asia yhdistää heitä kaikkia: ammat­ti­taito.
”Meillä on aivan valtavan osaava porukka. Esihen­ki­lönä minun ei tarvitse ohjata arkea kädestä pitäen. Tiedän, että homma toimii.”
Tiimissä arvos­te­taan avoi­muutta, huumoria ja sitä, että jokainen saa olla oma itsensä.
”Meillä on rempseä ja aika ’raju’ porukka, hyvällä tavalla.”
Sokrissa työs­ken­te­le­mi­sessä kokemus sosi­aa­lia­lalta on tärkeää, mutta kaikkea ei tarvitse osata valmiiksi. Uudet työn­te­kijät imaistaan mukaan porukkaan ja toimin­taan nopeasti.
”Pereh­dytys tapahtuu työtä tekemällä ja sitä pääsee tekemään heti. Meillä oppii ja meillä saa apua. Kriisityö on meillä osa työko­ko­nai­suutta. Jos siitä ei ole kokemusta, sen oppii. Se ei ole mitään sala­tie­dettä. Meidän krii­si­työn­te­ki­jämme ovat todella kokeneita ja alaan vihkiy­ty­neitä ja heiltä oppii valta­vasti”
Millainen työn­te­kijä Sokriin sitten sopii?
”Pitää pystyä tekemään päätöksiä sosi­aa­li­työn­te­kijän näkö­kul­masta itse­näi­sesti ja nopeasti, mutta harkiten. Lisäksi pitää olla halu tehdä töitä ihmisten kanssa.”

Harras­tukset ja luonto palaut­tavat

Piritta Sinkkonen myöntää, että työ Sokrissa on henki­sesti kuor­mit­tavaa, mutta siihen on myös tuki­ra­ken­teita. Lisäksi 12 tunnin työvuoron jälkeen on vapaata, jonka aikana ehtii palautua.
”Voi olla, että tehtä­vällä mennään rikoksen uhrin tai omaisten luo tai tehdään kiireel­linen sijoitus lapselle. Ne ovat tilan­teita, joissa emme vält­tä­mättä ole toivottu viran­omainen. Saatamme kohdata vastus­tusta. Puramme hankalia tilan­teita yhdessä meidän omassa tiimissä. Keskus­tel­laan, käydään läpi tapauksia ja tehtäviä sekä tarvit­taessa käytetään tarvit­taessa amma­til­lista tukea. Kuitenkin mieles­täni kuormitus jää työpai­kalle, eikä työ seuraa kotiin. Se on hyvä asia.”
Vaativa työ vaatii vasta­painoa. Sink­ko­selle se löytyy liikun­nasta ja luonnosta.
”Harrastan hevosia, ratsas­tusta, hyroxia ja cross­fitia. Aika äärim­mäisiä harras­tuksia, mutta ne toimivat hyvin vasta­pai­nona työlle.”
Sinkkosen mielestä myös Pohjois-Karjalan luonto tukee palau­tu­mista.
”Täällä ei tarvitse erikseen lähteä metsään, riittää että avaat oven. Luonnosta tuleva rauha on iso osa arkeani. Asun Höytiäisen rannalla Kontio­lah­della, mutta mieles­täni myös Joensuu on kaupun­kina kaunis paikka. Nautis­kelen Pielis­joen siltojen ylit­tä­mi­sestä, koska joki on niin ihana. Se näyttää ihan erilai­selta eri vuoden ja vuoro­kauden aikoina.”