Lähi­hoi­taja Minna Lötjönen: ”Saan toteuttaa itseäni työssä”

Kesä­lahden rauhal­li­sissa maise­missa tehdään hoito­työtä, jossa pienillä teoilla on suuri merkitys. Kesä­lah­ti­ta­lossa työs­ken­te­levä lähi­hoi­taja Minna Lötjönen tietää tämän koke­muk­sesta. Hänen työssään yhdis­tyvät vahva ammat­ti­taito, lämmin kohtaa­minen ja arjen kekse­liäi­syys sekä ripaus multaa.

Minna Lötjösen tie hoitoa­lalle ei ollut ennalta suun­ni­teltu. Yläasteen jälkeen hän suuntasi emän­tä­koulun kautta keit­tiö­alalle. Elämä kuitenkin johdatti toiseen suuntaan, kun hän päätyi töihin hoiva­ko­tiin ilman varsi­naista hoitoalan koulu­tusta. Silloisen työnan­tajan kannustus muutti suunnan lopul­li­sesti.
”Minulle mahdol­lis­tet­tiin lähi­hoi­ta­jao­pinnot työn ohessa. Olin aamu­vuo­rossa töissä ja illat koulussa. Valmis­tuin vuonna 2001 ja siitä lähtien olen ollut hoitoa­lalla.”

Vuosien varrella Minna on kartut­tanut kokemusta moni­puo­li­sesti hoito­työstä: mielen­ter­veys- ja päih­de­puo­lella, kehi­tys­vam­ma­puo­lella, koti­hoi­dosta tehos­tet­tuun palve­lua­su­mi­seen oman hyvin­voin­tia­lu­eella sekä oman hyvin­voin­tia­lueen ulko­puo­lelta. Nyt, kahden vuoden ajan, hänen työpaik­kansa on ollut Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lueen – Siun soten Kesä­lah­ti­talo.

Työ koti­seu­dulla

Työpaikka omalla koti­seu­dulla on ollut merki­tyk­sel­linen Minnalle.
”Olen ihan alku­pe­räinen kesä­lah­te­lainen. Kun tulin omalle kylälle töihin, mummot heti tunnis­tivat minut tyttö­ni­mel­läni. Siinä syntyy yhteys.”

Työmatka on lyhyt, vain pari kilo­metriä, mutta merkitys on sitäkin suurempi.
”On ihanaa, että saa olla omalla koti­seu­dulla töissä. Täällä on lämmin ja kotoinen olo.”

Kesä­lah­ti­ta­lossa vastaan­otto oli alusta asti sydä­mel­linen.
”Henki­lö­kunta otti minut hyvin vastaan. Meillä on hyvä ilmapiiri ja aivan ihana esihen­kilö. Se tekee paljon.”

Pieniä arjen kohtaa­misia

Minna kuvaa työar­keaan vaih­te­le­vaksi, joskus kiirei­sek­sikin, mutta ennen kaikkea inhi­mil­li­seksi. Kesä­lah­ti­ta­lossa asukkaat ovat pääosin muis­ti­sai­raita ikäih­misiä, joiden arjessa läsnäolo on keskeistä.

”Ei siihen aina tarvita suuria asioita. Riittää, että pysähtyy hetkeksi, juttelee tai vaikka laulaa. Sen voi tehdä hoitotyön yhtey­dessä.”

Minna hyödyntää työssään omia vahvuuk­siaan luon­te­vasti. Haitari soi Minnan taita­vissa käsissä, levyraati raikaa pienestä kaiut­ti­mesta ja välillä pistetään tanssiksi vaikka ruoka­kärryn vieressä.
”Jos hyvä kappale tulee, niin voi vähän tans­sah­della. Asukkaat lähtevät siihen helposti mukaan. Ei tarvitse olla kolmen tunnin konsertti, pari minuuttia riittää,” tietää Minna.

Erityiset hetket syntyvät usein pienistä teoista ja pienistä hetkistä.

Työ, jossa ihminen kohdataan ihmisenä

Minnalle hoitotyön ydin on selkeä: kunnioitus ja kohtaa­minen.

”Pitää aina muistaa, että vaikka ihminen olisi vuoteessa, hän ymmärtää ja vähin­täänkin aistii.”

Omakoh­taiset koke­mukset ovat vahvis­ta­neet tätä ajattelua.

Minnan mielestä työssä tärkeintä on saada aikaan hyvä olo vanhuk­selle ja tuntea onnis­tu­neensa työssään.
”Parasta on, kun saan hymyn vanhuksen kasvoille ja tunteen, että vanhus on saanut hyvän hoidon.”

Samalla Minna muis­tuttaa myös tasa­pai­nosta.
”Pitää auttaa, mutta ei saa auttaa avut­to­maksi.”

Viri­ke­toi­mintaa luonnosta ja luon­nos­taan

Minna toimii hoitotyön ohella aktii­vi­sesti Kesä­lah­ti­talon viri­ke­toi­minnan parissa. Keväällä Kesä­lah­ti­ta­lossa odottavat istutusta ikku­na­kurk­kujen taimet ja kesäkukat. Ne Minna esikas­vattaa kotonaan, aivan kuten hän välillä valjastaa myös kotiväen viri­ke­toi­minnan tuki­hen­ki­löiksi raken­ta­maan esimer­kiksi istu­tus­laa­ti­koita.

”Laitetaan asuk­kaille hanskat käteen ja multaa istu­tus­laa­ti­koihin, sitten he pääsevät kylvämään ja istut­ta­maan kukkia. Viime kesänä syötiin iso sato omia ikku­na­kurk­kuja, ja kasva­tet­tiin myös samet­ti­ruusuja, tilliä, persiljaa, salaattia, mansi­koita ja tomaat­teja. Peru­noi­takin kasvoi teras­silla. Niistä tehtiin voipottua.”

Kasvien hoita­minen ei ole vain tekemistä, vaan se tuo merki­tystä ja osal­li­suutta sekä tarjoaa onnis­tu­misia.
”Asukkaat pääsevät mukaan tekemään ja näkemään, mais­ta­maan ja kokemaan työn tulokset. Se on tärkeää. Kasvien hoita­minen on ollut monelle asuk­kaalle tärkeä osa aikai­sempaa elämää.”

Luon­to­vuo­si­hanke näkyy arjessa

Kesä­lah­ti­talo on mukana Ikäins­ti­tuutin luon­to­vuo­si­hank­keessa, jossa luonto tuodaan osaksi hoito­työtä. Tavoit­teena on, että luonto ei ole erillinen toiminto, vaan luon­nol­linen osa arkea.

”Vaikka asukas ei pääsisi ulos, luonto voidaan tuoda sisälle. Tuodaan keväällä mm. koivun­lehtiä tuok­su­tel­ta­vaksi tai syksyllä musti­kan­var­puja, joista voi poimia marjoja suuhun,” kuvailee Minna.

Piha­piiriä ja ympä­ristöä hyödyn­ne­tään aktii­vi­sesti.
”Kesällä juodaan päivä­kahvit ulkona, katsel­laan omena­puita ja seurataan linnun­pönt­töjen elämää. Linnun­pönt­töjä tehtiin omais­ten­päi­vässä.”

Hank­keessa on luotu myös vuode­nai­kojen mukaan etenevä toimin­ta­malli.
”Meillä on vuosi­kello, jossa huomioi­daan kevät, kesä, syksy ja talvi. Hyödyn­ne­tään ympä­ristöä, yhteisöä ja ihmisten omia vahvuuksia.”

Minna kokee, että toiminta ei vaadi suuria resurs­seja.
”Tämä ei ole isoista rahoista kiinni, vaan asen­teesta ja kekse­liäi­syy­destä.”

Työyh­teisö kantaa arjessa

Kesä­lah­ti­talon työyh­teisö saa Minnalta kiitosta.
”Aina voi kysyä neuvoa ja apua saa. Ja meillä on huumo­rin­ta­juinen porukka. Huumori on iso voimavara.”

Kesä­lah­ti­ta­lossa työn­te­ki­jöitä kannus­te­taan hyödyn­tä­mään omia vahvuuk­siaan.
”Olen saanut toteuttaa itseäni työssä. Se tuntuu usko­mat­to­malta. Kaikki omat taidot voi tuoda osaksi työtä.”

Se näkyy arjessa, haitarin sävelissä, multai­sissa käsissä, yhtei­sissä laulu­het­kissä ja kiireen keskel­läkin löyty­vissä kohtaa­mi­sissa.

Kesä­lah­ti­ta­lossa hoitotyö ei ole vain tehtävien suorit­ta­mista. Se on elämää, jossa jokainen hetki on mahdol­li­suus kohdata, kuulla ja olla läsnä.

Rauhaa, luontoa ja koti­seu­tu­yl­peyttä

Kesälahti tarjoaa elinym­pä­ristön, jossa luonto on aina läsnä.
”Täällä on rauhal­lista ja turval­lista.”

Vaikka palvelut ovat pienellä paik­ka­kun­nalla vähen­ty­neet, niin arki toimii.
”Kitee on lähellä ja sieltä saa palve­luita ja netistä voi tilata kaikkea mitä tarvitsee. Ei täällä tarvitse olla kaikkea samaa kuin isoissa kaupun­geissa.”

Minnalle Kesälahti ja Pohjois-Karjala ovat henkinen koti.
”Täällä ihmiset ovat reiluja ja ystä­väl­lisiä. Minulla on vahva koti­seu­tu­yl­peys.”

Infoa luon­to­vuo­si­hank­keesta

Luon­to­vuosi-hank­keessa (8/2025–8/2026) Ikäins­ti­tuutti kehittää Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue Siun soten ammat­ti­laisten ja ikään­ty­neiden palve­luiden asiak­kaiden kanssa ikään­ty­neiden ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­seen palve­lua­su­mi­seen toimin­ta­mallin, jolla luonnon terveys­hyödyt tuodaan osaksi asiak­kaiden ja henki­lö­kunnan arkea ympä­ri­vuo­ti­sesti.

Malli kehi­te­tään ja pilo­toi­daan neljässä yksikössä, jonka jälkeen se vakiin­nu­te­taan osaksi hyvin­voin­tia­lueen asumis­pal­ve­luiden toimintaa. Toimin­ta­mallin voivat sen jälkeen ottaa käyttöön muutkin hyvin­voin­tia­lueet.

Hanketta rahoittaa Sitra. Sitra valmis­telee parhail­laan kansal­lista luon­to­ter­veys­oh­jelmaa yhdessä kump­pa­neiden kanssa. Luon­to­vuosi on yksi hank­keista, jonka tuloksia hyödyn­ne­tään vuoden 2026 alussa käyn­nis­ty­neessä kansal­li­sessa luon­to­ter­veys­oh­jel­massa, joka tuo luonnon terveys­hyödyt kiin­teäksi osaksi suoma­laisten arkea ja tervey­den­huoltoa.