Miepän toimin­ta­te­ra­peu­teilla työpaik­kana on asiakkaan arki

Kun mielen­ter­veyden haasteet kaven­tavat elämän­piiriä, arjen pienistä asioista voi tulla suuria kynnyksiä. Silloin rinnalle tarvitaan ammat­ti­lainen, joka näkee ihmisen koko­nai­suu­tena ei vain oireita tai diag­noo­seja. Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun sotessa mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luissa työs­ken­te­levät toimin­ta­te­ra­peutit Miia Nurmi-Perälä ja Päivi Kuittinen tekevät juuri tätä työtä.

Siun soten länti­sellä alueella työs­ken­te­levä Miia ja keski­sellä alueella työs­ken­te­levä Päivi ovat tällä hetkellä Siun soten miepän ainoat toimin­ta­te­ra­peutit. He työs­ken­te­levät eri puolilla Pohjois-Karjalaa, mutta kehit­tävät työtään tiiviinä työparina. Yhdessä he ovat raken­ta­neet toimin­ta­te­ra­peutin roolia mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luissa alusta asti. Toiveena on, että toimin­ta­te­ra­peut­teja saatai­siin miepään lisää ja että työstä saatai­siin entistä enemmän enna­koivaa.

“Olisi hienoa, jos toimin­ta­te­ra­peutti olisi jokai­sella alueella. Se takaisi tasa­ver­taiset palvelut asiak­kaille. Ja mitä varhai­sem­massa vaiheessa pääsemme asiakkaan tueksi, sitä tehok­kaampaa se on,” Kuittinen sanoo.

Uuden työnkuvan raken­tajia

Nurmi-Perälä ja Kuittinen ovat molemmat koulut­tau­tu­neet toimin­ta­te­ra­peu­teiksi Siun soten järjes­tämän muun­to­kou­lu­tuksen kautta ja valmis­tu­neet vuonna 2020. Taustalla on pitkä kokemus sosiaali- ja tervey­sa­lalta.

Kuittinen työs­ken­teli aiemmin pitkään sairaan­hoi­ta­jana koti­hoi­dossa. Nurmi-Perälä taas on koulu­tuk­sel­taan lähi­hoi­taja ja tehnyt mielen­ter­veys­työtä jo vuodesta 2007.

“Ikäih­misten puolella tuli tavallaan tehtyä pitkä työru­peama, ja toimin­ta­te­ra­pia­kou­lutus tuntui oikealta suunnalta,” Kuittinen kertoo.

Valmis­tu­misen jälkeen molemmat työs­ken­te­livät ensin ikäih­misten kotiin vietä­vissä tera­pia­pal­ve­luissa. Kun mahdol­li­suus siirtyä mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luihin avautui, päätös syntyi nopeasti.

“Se oli sellainen tunne, että tännehän sitä kuulutaan,” Nurmi-Perälä toteaa.

Miepässä heistä tuli uuden ammat­ti­ryhmän edustajia. Valmista työnkuvaa ei ollut.

“Olemme saaneet kehittää omaa työtämme alusta asti, eihän se aina ruusuilla tans­si­mista ole, mutta joku palo meitä vie eteenpäin,” Kuittinen kuvaa.

“Mietimme koko ajan, miten tuomme esiin omaa asian­tun­ti­juut­tamme,” Nurmi-Perälä jatkaa.

Tukea he ovat saaneet erikois­sai­raan­hoidon psykiat­rian toimin­ta­te­ra­peu­teilta, joiden kanssa yhteistyö on sään­nöl­listä.

Moniam­ma­til­lisen tiimin vahvis­tava palanen

Mielen­ter­veys- ja päih­de­pal­ve­luissa toimin­ta­te­ra­peutit työs­ken­te­levät osana moniam­ma­til­lista tiimiä. Työryh­mään kuuluu esimer­kiksi sairaan­hoi­tajia, lähi­hoi­tajia, psyko­lo­geja ja lääkä­reitä.

“Minusta tämän työn parasta antia on juuri se moniam­ma­til­linen työryhmä. Me olemme yksi osa siinä isossa kakussa, jossa kaikki työs­ken­te­levät asiakkaan hyväksi,” Kuittinen sanoo.

Toimin­ta­te­ra­peut­tien erityinen näkökulma liittyy arjen toimin­taan ja toimin­ta­ky­kyyn.

“Tuomme tiimiin oman asian­tun­ti­juu­temme. Katsomme ihmistä koko­nai­suu­tena ja mietimme, miten hän pystyy toimimaan omassa arjessaan,” Nurmi-Perälä kertoo.

Uudet asiakkaat tulevat arvioin­ti­jak­solle, jossa heidän tilan­teensa kartoi­te­taan. Tarvit­taessa toimin­ta­te­ra­peutti tekee toimin­ta­ky­ky­ar­vion tai osal­listuu kuntou­tus­jakson suun­nit­te­luun.

Merki­tyk­sel­linen asia

Miepä-asiak­kaiden tilanteet ovat usein moni­mut­kaisia. Taustalla voi olla pitkä sairaus­his­toria, yksi­näi­syyttä tai arjen toimin­ta­kyvyn merkit­tävää heik­ke­ne­mistä.

“Monet elävät eris­täy­ty­nyttä elämää, sosi­aa­linen verkosto voi olla hyvin vähäinen, ja työ- tai opis­ke­lu­kyky heiken­tynyt,” Kuittinen kertoo.

Toimin­ta­te­ra­peutin työssä lähdetään liik­keelle asiakkaan omista tavoit­teista ja voima­va­roista.

“Meidän tärkein tehtä­vämme on löytää se asiak­kaalle merki­tyk­sel­linen asia, joka motivoi häntä kuntou­tu­maan,” Nurmi-Perälä sanoo.

Se voi olla joskus hyvin pieni asia.

“Asiak­kaalla voi olla tunne, että mikään ei enää onnistu. Silloin meidän tehtä­vämme on kaivaa esiin ne voima­varat, jotka ovat ehkä jääneet piiloon,” jatkaa Kuittinen.

Työym­pä­ris­tönä asiakkaan oma arki

Miepän toimin­ta­te­ra­peutin työym­pä­ris­tönä on asiakkaan oma arki, pysyviä työtiloja ei ole. Tapaa­miset toteu­te­taan koti­käyn­teinä tai etävas­taan­ot­toina.

“Työpaik­kana asiakkaan koti ja ympäristö on paras mahdol­linen. Silloin näemme aidosti, miten ihminen toimii arjessaan. Voimme harjoi­tella asiakkaan kanssa esimer­kiksi linja-autolla kulke­mista tai kaupassa käyntiä,” Nurmi-Perälä kertoo.

Toisinaan tärkeintä on auttaa asiakasta löytämään miele­kästä tekemistä ja uusia yhteisöjä.

“Etsimme asiakkaan kanssa paikkoja, joissa voisi kohdata ihmisiä tai löytää itselle sopivia harras­tuksia.”

Toimin­ta­te­ra­peutin työnkuva

Toimin­ta­te­ra­peutin työ on moni­puo­lista. Toimin­ta­te­ra­peutti arvioi asiakkaan toimin­ta­kykyä haas­tat­te­le­malla, havain­noi­malla toimintaa ja käyt­tä­mällä toimin­ta­te­ra­pian arvioin­ti­me­ne­telmiä. Arvioinnin pohjalta toimin­ta­te­ra­peutti suun­nit­telee asiakkaan ja moniam­ma­til­lisen tiimin kanssa tavoit­teel­lisen, määrä­mit­taisen inter­ven­tio­jakson.

Työ sisältää esimer­kiksi valmiuk­sien kartoit­ta­mista, arjen taitojen harjoit­telua, sosi­aa­lisen elämän tukemista tai ympä­ristön muok­kaa­mista tukemaan kuntou­tu­mista.

Miia ja Päivi toimivat myös nepsy­val­men­ta­jina ja ohjaavat myös erilaisia ryhmiä.

“Olemme aloit­ta­neet esimer­kiksi keskit­ty­mis­vai­keuk­sien ohjatun omahoidon etäryhmän. Se on uusi ryhmä meidän hyvin­voin­tia­lu­eella. Lisäksi suun­nit­te­lemme aisti­mo­du­laa­tio­ryhmää, tarkoi­tuk­sena aloittaa ryhmä syksyllä,” naiset kertovat.

Päivi ohjaa autis­mi­kirjon sosi­aa­listen taitojen ryhmää yhdessä sairaan­hoi­tajan kanssa, Miialla on mielen ja kehon hyvin­voinnin ryhmä lähi­hoi­tajan kanssa. Miia tekee myös kogni­tii­vista lyhyt­te­ra­piaa. OCD, autismi, psykoosi, pakko-oireet, ahdistus, aisti­mo­du­laatio sekä monet muut termit vilah­te­levat Miian ja Päivin puhuessa.

“Tämä asia­kas­ryhmä tarvitsee paljon osaamista. Ei voi ajatella, että olisi valmis ammat­ti­lainen loppuiäk­seen, kun yhden koulu­tuksen saa päätök­seen. Koko ajan täytyy koulut­tautua ja kehittää omaa osaamista,” Kuittinen sanoo.

Työnan­ta­jana Siun sote tukee koulut­tau­tu­mista aktii­vi­sesti.

“Siun sotessa on kuultu meidän toiveita tosi hyvin. Olemme saaneet koulut­tautua ja kehittää ammat­ti­tai­toamme. Osaan koulu­tuk­sista pääsemme työnan­tajan kautta, osa on omaeh­toista koulut­tau­tu­mista,” Nurmi-Perälä mainitsee.

“Lisäksi työnan­taja suhtautuu hyvin jous­ta­vasti, jos tarvit­semme palkat­tomia vapaa­päiviä omaeh­toi­seen koulu­tuk­seen.”

Parhail­laan molemmat naisista suorit­tavat myös ylempää ammat­ti­kor­kea­kou­lu­tut­kintoa omaeh­toi­sesti. Opin­näy­tetyö tulee käsit­te­le­mään toimin­ta­te­ra­peutin roolia moniam­ma­til­li­sessa tiimissä.

Onnis­tu­misen hetket kantavat

Miepän toimin­ta­te­ra­peut­tien työ on vaativaa, mutta onnis­tu­misen hetket tekevät siitä merki­tyk­sel­listä.

“Se on parasta, kun huomaa, että minua ei enää tarvita. Asiakas pärjää omillaan ja pääsee elämään omaa elämäänsä,” Kuittinen sanoo.

Työ on usein määrä­ai­kaista rinnalla kulke­mista.

“Olemme tavallaan tsemp­pa­reita sen hetken aikaa, minkä olemme mukana asiakkaan elämässä,” Nurmi-Perälä kuvaa.

Kollegan tuki on korvaa­ma­tonta

Koska toimin­ta­te­ra­peut­teja on miepässä tällä hetkellä vain kaksi, kollegan merkitys korostuu.

“Jos Miia ei olisi tässä, en tiedä jaksai­sinko tätä työtä samalla tavalla,” Kuittinen sanoo.

Työpari tarjoaa mahdol­li­suuden jakaa koke­muksia ja kehittää työtä yhdessä.

“On joku, jolle voi soittaa ja sanoa, että tämä meni todella hyvin tai että tämä ei mennyt ollenkaan niin kuin piti. Opimme koko ajan niin omista kuin toisen onnis­tu­mi­sista ja haas­teista.”

Työn vasta­pai­nona luonto ja läheiset

Ihmisten kanssa tehtävä työ vaatii myös palau­tu­mista. Molemmat kertovat saavansa vasta­painoa lähei­sistä, harras­tuk­sista ja luonnosta.

“Minulle tärkeitä ovat perhe, omat harras­tukset ja luonto. Metsässä kävely tai vaikka avan­to­uinti palauttaa hyvin,” Kuittinen kertoo.

Nurmi-Perälälle tärkeä palau­tu­misen hetki löytyy perheestä.

“Kun pieni lapsen­lapsi tulee kylään, silloin mummilla ei ole mitään muuta.”