Kivun keskellä ihmistä kuun­nellen

Kun Antti Niemen uraa katsoo taak­se­päin, näkee poik­keuk­sel­lisen laajan ja moni­puo­lisen polun saman orga­ni­saa­tion sisällä. Siun sote ja sen edeltäjät ovat tulleet Antille tutuiksi jo 1990-luvun alusta lähtien kirurgian apulais­lää­kärin ensim­mäi­sistä askelista aina nykyiseen apulai­sy­li­lää­kärin rooliin kipu­po­likli­ni­kalla.

Elokuussa 2026 Niemi siirtyy osit­tai­selle eläk­keelle ja luovuttaa apulai­sy­li­lää­kärin veto­vas­tuuta seuraa­jal­leen. Niemi kuitenkin pysyy edelleen tukena tiimissä. Hänen viestinsä tulevalle kolle­galle on selkeä. “Aina saa kysyä.”

Haemme 12.5.2026 mennessä vaki­tui­seen virkaan apulai­sy­li­lää­käriä kipu­po­likli­ni­kalle Joen­suuhun!

Lue lisää ja hae: Apulai­sy­li­lää­käri, kipu­po­likli­nikka

Kipu­po­likli­nikan apulai­sy­li­lää­kärin virka ei edellytä valmiiksi täydel­listä osaamista tai tietyn erikoi­salan osaamista. Niemi itse tuli tehtävään ilman erityistä kipu­lää­ke­tie­teen koulu­tusta, mutta laajan osaamisen taustalla. Oppiminen tapahtui työn kautta, kokeneen tiimin tukemana.

Tulevalta kipu­po­likli­nikan apulai­sy­li­lää­kä­riltä toivotaan ennen kaikkea avointa mieltä, kykyä sietää epävar­muutta ja halua kohdata potilas aidosti.

“Pitää hyväksyä, että pika­voit­toja ei tule. Täällä ei tehdä herois­tisia temppuja. Onnis­tu­miset kipu­po­lilla ovat erilaisia, esimer­kiksi se, että potilas pärjää kipunsa kanssa normaa­lissa elämässä ja hoito­suhde voidaan päättää.”

Kipu opettaa myös kokenutta lääkäriä

Antti Niemen uraan on mahtunut erikois­tu­mista useilla aloilla, työter­veys­huoltoa, kuntou­tusta ja päivys­tys­toi­mintaa.

“Ei varmaan ole montaa erikoi­salaa, jolla en olisi ollut tämän talon palve­luk­sessa”, Niemi toteaa pilke silmä­kul­massa.

Viimeiset viisi vuotta hän on työs­ken­nellyt kipu­po­likli­ni­kalla Pohjois-Karjalan keskus­sai­raa­lassa ja juuri nämä vuodet ovat jättäneet erityisen jäljen. Lähes 40 vuoden lääkä­ri­ko­ke­muk­sesta huoli­matta kipu­po­likli­nikka on tarjonnut Niemelle uuden­laisen oppi­koulun.

“Kipu­po­ti­laiden kanssa työs­ken­tely on äärim­mäisen haastavaa, mutta samalla todella mielen­kiin­toista”, hän kuvailee.

Pitkä­ai­kai­sesta kivusta kärsivien poti­laiden tilanteet ovat harvoin yksin­ker­taisia. Usein taustalla on moni­syinen koko­nai­suus, jossa fyysiset, psyyk­kiset ja sosi­aa­liset tekijät kietou­tuvat yhteen. Juuri tämä tekee työstä sekä vaativaa että merki­tyk­sel­listä.

“Kaikilla poti­lailla on joku syy, miksi he eivät pärjää kipunsa kanssa. Ja se syy ei aina liity pelkäs­tään kipuun.

Kipu­po­likli­ni­kalla ei ole valmiita kaavoja hoitoon. Hoito on yksi­löl­listä, ja vasteet vaih­te­levat suuresti. Nyky­suun­tauk­sessa koros­tuvat ei-kajoavat hoito­muodot ja potilaan oman toimi­juuden vahvis­ta­minen.

“Meillä ei ole ihme­lää­kettä, joka poistaisi kivun. Tavoite on auttaa potilasta pärjää­mään kivun kanssa.”

Ihminen ennen oiretta

Kipu­po­likli­nikan työssä keskeistä on koko­nais­val­tainen kohtaa­minen. Vastaan­otto ei ala kysy­myk­sellä kivusta, vaan ihmisestä.

“Sanon usein poti­laalle: kerro tilan­tees­tasi. Voi mennä pitkään ennen kuin sanaa ‘kipu’ edes mainitaan.”

Tämä lähes­ty­mis­tapa paljastaa usein kuor­mi­tus­te­ki­jöitä, jotka selit­tävät, miksi kipu on muodos­tunut hallit­se­vaksi ongel­maksi. Samalla se rakentaa luot­ta­musta ja juuri siitä potilaat usein kiittävät.

“Meitä kiitetään siitä, että me kuun­te­lemme.”

Moniam­ma­til­li­suus on työn ydin

Kipu­po­likli­nikan vahvuus on tiimi­työssä. Lääkärin rinnalla työs­ken­te­levät kokeneet sairaan­hoi­tajat, psykologi ja sosi­aa­lioh­jaaja. Yhteistyö alkaa jo potilaan lähe­te­vai­heessa ja jatkuu koko hoito­polun ajan.

Ensi­käyn­nillä potilaan kohtaa aina vähintään kolmen ammat­ti­laisen tiimi: lääkäri, sairaan­hoi­taja ja psykologi. Tarvit­taessa sosi­aa­lioh­jaaja on mukana jo ennen ensim­mäistä tapaa­mista.

“Me nähdään ihminen koko­nai­suu­tena. Se on vält­tä­mä­töntä tässä työssä.”

Lisäksi toimintaa tukee laajempi kipu­työ­ryhmä, jossa eri erikoi­sa­lojen asian­tun­tijat kokoon­tuvat sään­nöl­li­sesti pohtimaan poti­las­ti­lan­teita yhdessä. Tämä mahdol­listaa sujuvan konsul­taa­tion ja jatkuvan oppimisen.

Työyh­teisö, jossa hierar­kiat madal­tuvat

Yksi Niemen vahvim­mista vies­teistä liittyy työyh­tei­söön.

“Täällä amma­til­liset kate­go­riat ovat häilyviä. Teemme töitä yhdessä potilaan hyväksi.”

Kipu­po­likli­ni­kalla jokaisen ammat­ti­laisen ääni kuuluu. Keskus­telu on avointa, ja mieli­pi­teet uskal­le­taan tuoda esiin.

Sama ilmapiiri ulottuu laajem­mal­lekin sairaa­laan.

“Tämä on sopivan kokoinen sairaala. Ihmiset tuntevat toisensa, ja konsul­taatio on helppoa.”

Byro­kra­tian vähäisyys ja matala kynnys yhteis­työhön tekevät arjesta sujuvaa. Se näkyy myös työn mielek­kyy­dessä.
Kipu­po­likli­nikan työ tarjoaa myös raken­teel­lisia etuja, joiden Antti Niemi uskoo olevan veto­voi­ma­te­ki­jöitä. Työ on poliklii­nistä, eikä siihen kuulu päivys­tys­vel­vol­li­suutta. Päivät ovat suun­ni­tel­ta­vissa, ja työmäärä on hallit­ta­vissa.
Mahdol­li­suus vaikuttaa omaan aika­tau­luun ja työn rytmiin tuo jous­ta­vuutta ja tukee työssä jaksa­mista.

Elämää luonnon ja läheisten äärellä

Työn vasta­pai­noksi Niemi ammentaa voimaa luonnosta ja perheestä. Lasten­lasten kanssa vietetty aika on korvaa­ma­tonta.

Niemelle erityisen tärkeä harrastus on metsä­ta­lous, joka tarjoaa konkreet­tista tekemistä ja selkeitä tuloksia moot­to­ri­sahan ja raivaus­sahan kanssa.

“Kun katsot urakoinnin jälkeen selän taakse, näet työsi jäljen. Se on hyvää vasta­painoa lääkärin työlle. Metsän­hoito kuuluu myös eläke­päi­viini tule­vai­suu­dessa.”