Kun sairaanhoitaja Karen Gonzales saapui Suomeen maaliskuussa 2024, takana oli vuosien työura Filippiineillä ja Saudi-Arabiassa sekä hiljainen toive paikasta, jossa voisi tehdä työtään hyvin ja elää yhdessä perheensä kanssa.
Tänään hän työskentelee sairaanhoitajana Pohjois-Karjalan keskussairaalan 2K-osastolla. Matka tähän pisteeseen on kulkenut kansainvälisen rekrytoinnin, uuden kielen, pätevöitymisopintojen ja kulttuurien välisen oppimisen kautta, mutta ennen kaikkea sen kautta, että joku otti vastaan.
Karen on yksi niistä kansainvälisistä osaajista, jotka ovat saapuneet Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle Siun soteen ennakoivan kansainvälisen rekrytoinnin kautta turvaamaan tulevaisuuden työvoiman saatavuutta. Pohjois-Karjalassa kansainvälinen rekrytointi ei ole vain vastaus työvoimapulaan. Se on myös mahdollisuus rakentaa yhteistä tulevaisuutta, yksi ura, yksi perhe ja yksi onnistunut kotoutumistarina kerrallaan.
Unelma ammatista ja elämästä yhdessä perheen kanssa
Karen valmistui sairaanhoitajaksi Filippiineillä vuonna 2012 ja työskenteli teho-osastolla ennen siirtymistään Saudi-Arabiaan hammasklinikalle seitsemäksi vuodeksi. Ajatus ulkomaille lähtemisestä syntyi käytännön syistä.
“Filippiineillä sairaanhoitajan palkka ei riitä,” hän kertoo.
Mutta kyse ei ollut vain työstä.
“Minulla on perhe. Etsin maata, johon pystyin muuttamaan heidän kanssaan ja jäädä pysyvästi.”
Suomi ei ollut ensimmäinen vaihtoehto. Karen harkitsi Kanadaa, kunnes ystävä kertoi mahdollisuudesta hakeutua töihin Suomeen.
“Kun kuulin, että Suomeen voi tulla perheen kanssa ja että terveydenhuoltojärjestelmä on hyvä, päätin yrittää.”
Pätevöityminen avasi ovet sairaanhoitajaksi Suomessa
Suomeen saapumisen jälkeen Karenin filippiiniläinen tutkinto arvioitiin ja tunnustettiin Valviran toimesta. Tie laillistetuksi sairaanhoitajaksi kulki pätevöitymisopintojen kautta, jotka hän suoritti työn ohessa.
Opinnot sisälsivät suomalaisen sairaanhoitajan osaamisvaatimuksiin liittyviä lisäopintoja, kliinisiä harjoittelujaksoja sekä ennen kaikkea suomen kielen opiskelua.
“Halusin oppia kielen hyvin, koska haluan hoitaa potilasta oikein ja ymmärtää häntä oikein.”
Karen opiskeli suomea jo ennen Suomeen saapumista noin puoli vuotta verkossa ja jatkoi opintoja intensiivisesti Suomessa useilla kursseilla. Silti arki toi mukanaan yllätyksiä.
“Minun piti suorittaa yleisessä kielitutkinnossa eli YKI-testissä suomen B1-taso ennen kuin minut voitiin tunnustaa sairaanhoitajaksi Suomessa. Kurssien kieli on kuitenkin erilaista kuin sairaalassa puhuttu murre. “Mie” ja “sie” piti opetella töissä,” hän naurahtaa.
Työyhteisö kantaa ja kannustaa
Suomalainen hiljaisuus vaati Karenin mukaan aluksi totuttelua, erityisesti työpaikan taukohuoneessa.
“Filippiineillä ja Saudi-Arabiassa kaikki puhuvat yhtä aikaa. Suomessa on todella hiljaista. Aluksi ajattelin, että työkaverit eivät pidä minusta. Mutta se on suomalainen tapa ja nyt olen tottunut siihen.”
Uudessa maassa aloittaminen ei ole pelkästään ammatillinen prosessi, vaan myös sosiaalinen. Karen kertoo työyhteisön merkityksen olleen ratkaiseva kotoutumisen kannalta.
“Minun työkaverini ovat parhaita. He kannustavat, tukevat ja auttavat aina kun tarvitsen apua. Minulle sanottiin, että saan aina kysyä apua ja neuvoa. Työpaikallani kollegat ovat todella ystävällisiä. He eivät koskaan tuominneet minun kielitaitoani silloin kun aloitin. Sen ansiosta sain lisää rohkeutta puhua suomea. He auttoivat minua mielellään, kun pyysin heitä tarkistamaan, onko kirjauksissani virheitä. Olen heille todella kiitollinen.”
Erityisen merkityksellistä on ollut kokemus tasa-arvosta.
“On ihanaa, kun kaikki ovat tasa-arvoisia, hoitajat, laitoshuoltajat ja lääkärit. Aluksi oli jännittävää, kun minulle sanottiin, että voin kysyä lääkäriltä tai jopa ehdottaa jotakin. Aasiassa hoitaja vain odottaa lääkärin ohjeita. Uskon, että sairaanhoitajana työ ei ole vain lääkärin määräysten toteuttamista. Se tarkoittaa potilaan kokonaisvaltaista hoitamista sekä fyysisesti että emotionaalisesti.”
Kielihaasteesta voimavaraksi
Karen muistaa yhä ensimmäisen viikon hoitajana suomalaisella osastolla. Hän halusi auttaa potilasta, mutta kielitaito ei vielä riittänyt.
“Potilas sanoi, että hän haluaa suomalaisen hoitajan.”
Kokemus ei kuitenkaan lannistanut.
“En nähnyt tilannetta negatiivisesti. Se auttoi minua ymmärtämään, kuinka tärkeää kieli on. Olen kiitollinen tuolle potilaalle, sillä sain siitä voimaa opiskella vielä enemmän.”
Aikaa kohdata potilas
Suomalaisessa terveydenhuollossa Karen arvostaa erityisesti mahdollisuutta kohdata potilas yksilönä. Filippiineillä yhdellä sairaanhoitajalla voi olla jopa 15 potilasta yksityissairaalassa ja julkisella puolella luku voi olla jopa 30–50.
“Suomessa minulla on aikaa arvioida potilasta, keskustella hänen kanssaan ja rakentaa luottamusta. Kun potilas luottaa, hän kertoo enemmän. Sitä kautta voin auttaa paremmin.”
Se kiteyttää paljon. Karen huokuu ammatillisuutta, motivaatiota ja halua kuulua joukkoon.
Työn palkitsevimmat hetket ovat Karenin mielestä yksinkertaisia.
“Kun potilas paranee ja voi paremmin. Hoidan potilaitani kuin he olisivat omaa perhettäni.”
Ennen jokaista työvuoroa hän pysähtyy hetkeksi.
“Rukoilen Jumalalta, että voin auttaa potilaita hyvin ja oikein.”
Hiljaisuutta ja yhdessäoloa
Kesällä 2025 Karenin perhe muutti Suomeen. Perhe-elämä, joka aiemmin rakentui lomien varaan, muuttui pysyväksi yhdessäoloksi.
“Nyt saamme asua yhdessä. Se on ihanaa. Parasta Joensuussa ovat järvet ja monet lasten leikkipuistot. Täällä on myös turvallista. Voin antaa lasteni kävellä yksin ilman että olen huolissani.”
Nykyisessä kotikaupungissaan Joensuussa Karen on osallistunut muun muassa Joensuun kaupungin järjestämiin maahanmuuttajille suunnattuihin tapahtumiin, perhekouluun ja erilaisiin aktiviteetteihin.
“Siellä on iloa, naurua ja muita ulkomaalaisia. Joensuun kaupungilla on palveluja maahanmuuttajille. He auttavat esimerkiksi koulu- ja työasioissa sekä viisumiasioissa. On hienoa, että nämä palvelut ovat ilmaisia.”
Karen toivoo voivansa jäädä Suomeen pysyvästi.
“Täällä on tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Elämä on rauhallista. Arvostan Suomea paljon. Maksamme veroja ja saamme myös paljon vastineeksi. Esimerkiksi lasten koulutus on ilmaista, ja he saavat koulussa ruokaa. Arvostan myös suomalaisten rehellisyyttä.”
INFOA
Siun soten kansainvälisen rekrytoinnin kautta vuonna 2024 saapui sairaanhoitajakoulutuksen käyneitä filippiiniläistaustaisia hoitajia, joista neljä aloitti sairaanhoitajaksi pätevöitymisopintonsa Karelia ammattikorkeakoulun valtakunnallisessa Saila ‑hankkeessa. Koulutusohjelmassa aloitti yhteensä kymmenen Siun soten ulkomaalaistaustaista kv-rekrytoinnin kautta saapunutta työntekijää.
Pätevöitymisopintoihin kuului suomen kielen vahvistamisen lisäksi Valviran edellyttämät yksilölliset ammatilliset lisäopinnot, jotta tutkinto ja osaaminen saatiin vastaamaan suomalaista sairaanhoitajan tutkintoa. Tämän lisäksi pätevöityvät suorittivat kliinisiä harjoittelujaksoja sekä omissa työskentely yksiköissään että muissa Siun soten yksiköissä.
Siun sote aloitti ennakoivat kansainväliset rekrytoinnit vuonna 2022 tulevaisuuden työvoiman saatavuuden turvaamiseksi. Siun sotessa työskentelee ja opiskelee tällä hetkellä lähes 150 kansainvälisen rekrytoinnin kautta saapunutta työntekijää. Toistaiseksi kansainvälinen rekrytointi on tauolla Siun sotessa.