Muis­ti­sai­rautta sairas­ta­vien palveluja kehi­te­tään Siun sotessa

Helmi­kuussa sain olla puhumassa kahdessa tilai­suu­dessa, joissa hyvin­voin­tia­lueen puheen­joh­ta­jana tunsin iloa asioiden kehit­ty­mi­sestä oikeaan suuntaan. Ensin­näkin Siilaisen kuntou­tus­kes­kuk­sessa juhlit­tiin muis­ti­koor­di­naat­to­ri­toi­minnan käyn­nis­ty­mistä ja Kiteen Evan­ke­li­sessa Kansan­opis­tossa vietet­tiin ikäih­misten perhe­hoidon 15-vuotis­juhlia. Tässä blogissa kerron muis­ti­koor­di­naat­to­ri­toi­min­nasta sekä ikäih­misten perhe­hoi­dosta.

Mitä on muis­ti­koor­di­naat­to­ri­toi­minta?

Muis­ti­sai­raat ja muis­ti­per­heet tarvit­sevat eri sairauden vaiheissa erilaista tukea ja apua. Siun sotessa on kirjal­linen muis­ti­po­ti­laan hoito- ja palve­lu­ketju. Siinä kuvataan hoidon vaiheet ennal­taeh­käi­systä ja sairauden tunnis­ta­mi­sesta aina tutki­muk­siin, hoitoon ja hoidon seuran­taan. Ketjussa on omat osiot poti­laalle, lähei­sille ja ammat­ti­lai­sille.

Yksi tärkeim­mistä ammat­ti­hen­ki­löistä hoito­ket­jussa on muis­ti­hoi­taja, jonka puoleen voi kääntyä kynnyk­set­tö­mästi kaikissa muistiin liit­ty­vissä asioissa.

Ensi­käyn­nillä muis­ti­hoi­taja haas­tat­telee asiakkaan ja hänen luvallaan myös läheisen. Vastaa­no­tolla kartoi­te­taan arki­sel­viy­ty­mistä ja omatoi­mi­suutta, tehdään erilaisia kyselyjä sekä muis­ti­tes­tejä.

Muis­ti­hoi­taja voi tehdä lähetteen veri­ko­kei­siin, joilla selvi­te­tään muis­tioi­reiden mahdol­lisia aineen­vaih­dun­nal­lisia syitä, kuten kilpi­rau­hasen toiminnan häiriöitä tai vita­mii­ni­puu­toksia. Tarvit­taessa muis­ti­hoi­taja varaa ajan lääkä­rille. Muis­ti­hoi­taja on proses­sissa muis­ti­sai­raan ja perheen tuki­hen­kilö.

Tätä jo olemassa olevaa toimintaa tulevat tukemaan ja täyden­tä­mään muis­ti­koor­di­naat­torit. He toimivat sairas­tu­neen ja koko perheen tukena siinä vaiheessa, kun tutki­mukset on tehty ja diagnoosi varmis­tunut, eikä muuta sään­nöl­lisiä palve­lu­tar­vetta vielä ole. Toimin­ta­kyvyn ja arjen mielek­kyyden yllä­pi­tä­minen on toimin­nassa keskeistä. Tavoit­teena on pidentää turval­lista ja miele­kästä asumista omassa kodissa ja viiväs­tyttää sään­nöl­listen palve­lujen ja hoiva-asumisen alkamista.

Eri puolilta Suomea muis­ti­koor­di­naat­to­ri­toi­min­nasta saadut koke­mukset ovat erittäin posi­tii­visia, ja toiminnan on nähty vaikut­tavan merkit­tä­västi sekä muis­ti­sai­raiden että heidän läheis­tensä elämän­laa­tuun ja arjessa selviy­ty­mi­seen. Muis­ti­koor­di­naat­tori toimii rinnal­la­kul­ki­jana, joka tarjoaa tukea, tietoa ja palve­luoh­jausta. Muis­ti­koor­di­naat­torin tavoittaa vaivatta, mikä keventää omais­hoi­tajan kuor­mi­tusta. Koor­di­naat­tori auttaa enna­koi­maan tulevia avun tarpeita ennen kuin tilanteet krii­siy­tyvät. Lisäksi toiminta antaa mahdol­li­suuden puhua muis­ti­sai­rau­teen liit­ty­vistä haas­teista, epäluu­loista ja vaikeista tunteista ymmär­tävän ammat­ti­laisen kanssa.

Muis­ti­koor­di­naat­tori räätälöi palvelut perheen tarpeiden mukai­sesti ja auttaa tuki­vii­da­kossa, kuten Kelan etuuksien kanssa. Tutki­mukset osoit­tavat, että muis­ti­koor­di­naat­torin tuki voi pidentää muis­ti­sai­raan kotona asumista merkit­tä­västi, sillä oikeat tuki­toimet löytyvät nopeammin. Koor­di­naat­tori toimii myös ikään kuin ”tulkki- ja link­ki­hen­ki­lönä” perheen, muis­ti­po­likli­nikan ja muiden palve­lujen välillä.

Kun muis­ti­koor­di­naat­tori hoitaa käytännön asioiden koor­di­nointia, myös omais­hoi­ta­jalle jää enemmän voima­va­roja omaan jaksa­mi­seensa. Koor­di­naat­torin tuki myös auttaa omaista sopeu­tu­maan sairauden tuomiin muutok­siin.

Ikäih­misten perhe­hoidon kehit­tä­minen

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue on ollut edel­lä­kä­vijä perhe­hoidon kehit­tä­mi­sessä. Tämä on osittain toteu­tunut sen ansiosta, että Kiteen Evan­ke­linen opisto on järjes­tänyt perhe­hoidon valmen­nusta jo viiden­toista vuoden ajan. Perhe­hoidon onnis­tu­mi­selle on tärkeää riittävän pitkä ja hyvin toteu­tettu perhe­hoi­ta­jien valmennus. Perhe­hoi­to­liitto korostaa, ettei kyseessä ole työ, vaan elämän­tapa. Valmen­nuksen aikana perhe­hoi­ta­jaksi aikova saa tietoa, mutta myös aikaa pohtia, onko perhe­hoi­ta­jana oleminen itselle sopiva elämän­tapa.

Ympä­ri­vuo­ro­kau­tinen perhe­hoito on sosi­aa­li­huol­to­lain mukainen hoito­muoto, jossa ikäih­minen muuttaa asumaan perhe­hoi­to­per­hee­seen. Se tarjoaa kodin­omaisen, turval­lisen ja pysyvän ympä­ristön, kun hoiva ei onnistu omassa kodissa.

Kotiin vietävä perhe­hoito on erittäin hyvä omais­hoidon tukimuoto, joka mahdol­listaa hoidet­ta­valle kuntout­tavaa toimintaa kotiym­pä­ris­tössä ja omaiselle omaa aikaa ilman, että tarvitsee huolehtia lähei­sensä tilan­teesta. Myös koti­hoidon tukena kiertävät perhe­hoi­tajat voivat toteuttaa sitä arjen kuntou­tusta, johon koti­hoidon työn­te­ki­jöillä ei ole aikaa. Kiertävä perhe­hoito voi olla kerta­luon­teista tai sään­nöl­li­sesti toistuvaa toimintaa, joka ylläpitää ikään­tyvän toimin­ta­kykyä ja osal­li­suutta.

Tiedämme tutki­muk­sista, että siinä vaiheessa, kun ikäih­misen ulkona liik­ku­minen loppuu, otetaan pitkä askel kohti omasta kodista pois muut­ta­mista. Kier­tä­vien perhe­hoi­ta­jien kanssa ulkoilu, kaupassa käyminen ja harras­ta­minen mahdol­lis­tuvat.

Lyhy­tai­kai­sella perhe­hoi­dolla voidaan helpottaa omais­hoi­tajan elämää ja mahdol­listaa vapaa­päi­vien viet­tä­minen.  Perhe­hoi­to­ko­dista voi muodostua muis­ti­sai­raalle tuttu ja turval­linen toinen koti, jonne on helppo ja mukava mennä. Parhaim­mil­laan voi käydä niin, että kun vuoro­hoito ei enää riitä, muis­ti­sairas voi muuttaa pysyvästi perhe­hoi­toon. Perhe­hoito sopii myös tilan­tei­siin, jossa omais­hoi­taja sairastuu tai henkilö tarvitsee sairaa­la­hoidon jälkeen vielä arjen kuntou­tusta ennen omaan kotiin palaa­mista.

Perhe­hoito ei korjaa kaikkia ikäih­misten hoidon ja hoivan puutteita, mutta se on tärkeä vaih­toehto palve­lu­va­li­koi­massa. Erityi­sesti muis­ti­sai­raan toimin­ta­kyvyn yllä­pi­tä­mi­sessä – ja jopa paran­ta­mi­sessa – perhe­hoito on usein erin­omainen ratkaisu.

Muis­ti­sai­raiden koko­nais­val­taista toimin­ta­kykyä on perhe­hoi­dossa mahdol­lista tukea osana arjen elämää ja monia kadok­sissa olevia taitoja löytyy yhdessä tehden. Suora­naisia ihmei­täkin voi tapahtua, kuten esimer­kiksi se, että huonosti liikkuva ja lähes puhumaton muis­ti­sairas piristyy perhe­hoi­dossa ulkona liik­ku­vaksi ja aktii­vi­seksi perheen­jä­se­neksi.

Perhe­hoidon perus­ki­venä on ihmisen tunte­minen ja kohtaa­minen yksi­löl­li­senä ja persoo­nal­li­sena ihmisenä, perheen­jä­se­nenä, ei esimer­kiksi potilaana. Perusta kaikelle on eläminen yhdessä. Koti toimin­taym­pä­ris­tönä tuo perheen ja kotiym­pä­ristön kuntout­tavat elementit luon­te­vasti arkeen ja yhdessä teke­mi­seen. Kotoa tutut arjen asiat ovat siltoja elämän jatku­vuu­teen ja ne tuovat päivään miele­kästä sisältöä. Esimer­kiksi kotias­ka­reet ja pihan, puutarhan tai eläinten hoito, ulkoilu tai harras­tukset voivat jatkua omien voima­va­rojen, tahdon ja aiemman elämän­tavan mukai­sesti.

Olen ylpeä siitä, että Pohjois-Karja­lassa perhe­hoitoa on kehitetty syste­maat­ti­sesti ja siitä on tullut yksi osa palve­lu­ra­ken­netta. Tällä hetkellä Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella perhe­hoi­totyö on omais- ja perhe­hoi­to­keskus Onnelissa, joka koordinoi perhe­hoidon koko­nai­suutta. Onnelin avulla perhe­hoitoa on kehitetty syste­maat­ti­sesti, mutta paljon on vielä tehtävää sekä perhe­hoidon volyymin lisää­mi­seksi että perhe­hoidon eri muotojen kehit­tä­mi­seksi.

Lopuksi

Sekä muis­ti­koor­di­naat­to­ri­toi­minta että perhe­hoidon kehit­tä­minen ovat hyviä esimerk­kejä siitä tule­vai­suusin­ves­toin­tia­jat­te­lusta, jota hyvin­voin­tia­lu­eella tehdään.

Kun tähän lisätään vielä ikäneu­vo­la­toi­minnan laaje­ne­minen ja sinne resurs­sien lisää­minen, voidaan todeta, että olemme ymmär­tä­neet toimin­tojen uudis­ta­misen ja kehit­tä­misen merki­tyksen.

Muis­ti­koor­di­naat­tori toimii rinnal­la­kul­ki­jana, joka tarjoaa tukea, tietoa ja palve­luoh­jausta.

Perhe­hoidon perus­ki­venä on ihmisen tunte­minen ja kohtaa­minen yksi­löl­li­senä ja persoo­nal­li­sena ihmisenä, perheen­jä­se­nenä.