Digitaaliset pelit ovat monelle nuorelle tärkeä ja iso osa arkea. Vuoden 2024 pelaajabarometrin mukaan 10–19-vuotiaista nuorista 42,2 prosenttia pelaa päivittäin digitaalisia viihdepelejä. Viikoittain pelaavien määrä on jo noin 72 prosenttia ikäluokasta.
Tulos vastaa Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella vuonna 2023 tehdyn THL:n kouluterveyskyselyn tuloksia. Kyselyssä 44 prosenttia 8.- ja 9.-luokkaisista kertoi pelaavansa digitaalisia pelejä päivittäin. Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista päivittäin kertoi pelaavansa 47 prosenttia ja ammatillisissa oppilaitoksissa 33 prosenttia.
Kun pelaamisen rinnalle lisätään vielä muu mediankulutus esimerkiksi sosiaalinen media, videot, pikaviestintäpalvelut huomataan, miten digitaalinen ympäristö nivoutuu ei-digitaaliseen arkielämäämme hyvinkin paljon. Meidän olisikin hyvä huomioida myös digitaalinen hyvinvointi muiden hyvinvoinnin osa-alueiden rinnalla, Siun soten EPELI-peliryhmätoiminnan ohjaaja Miika Miljuhin pohtii.
Parhaimmillaan pelaaminen on nuorille harrastus, jossa nuoret viettävät aikaa ystäviensä kanssa. Peleissä ja pelaamalla nuoret voivat jakaa yhteistä mielenkiinnon kohteita ja keskustella myös pelien ulkopuolella tapahtuvista asioista.
Pelaaminen voi helpottaa myös kontaktin ottamista toisiin, jos nuori kokee itsensä yksinäiseksi. Tyypillisimpiä pelien sisäisiä kommunikointitapoja ovat puheyhteys mikrofonin kautta ja tekstichat. Myös oman pelihahmon eleet, animaatiot ja ääniefektit voivat toimia epäsuorina kommunikointitapoina. Epäsuora kommunikoiminen on vähemmän kuormittavampaa nuorille pelaajille, jotka kokevat sosiaalisen kanssakäymisen muuten hankalaksi. Tämä voi mahdollistaa positiivisen tunteen siitä, että kuuluu johonkin joukkoon ja samalla väylä uusiin ystävyyssuhteisiin avautuu, Miljuhin kertoo.
Digitaaliset pelit myös haastavat ajatteluamme ja mahdollistavat erilaisia tunteita sekä elämyksiä.
Riippuen pelistä – ne pistävät aivot töihin. Yleisesti pelaaminen kehittää mm. kielitaitoa, reaktiokykyä, ongelmanratkaisutaitoja, tilan hahmotuskykyä, lyhyttä- ja pitkäkestoista muistia sekä nopeaa ja harkitsevaa päätöksentekokykyä, Miljuhin totetaa.
Koemme peleissä myös lukuisia onnistumisia ja epäonnistumisia, jotka koettavat tunteiden hallintataitoja. Koemme erilaisia elämyksiä ja teemoja peleissä, jotka panevat miettimään moraalisia ja eettisiä valintojamme pelimaailmassa tai pelitarinassa. Pelien tapahtumat ja elämykset avaavat tunnetasoja vielä syvemmin, mikä voi koskettaa tai jopa herkistää. Kyseiset pelit jäävät usein myös mieleen – samalla tavoin kuin jokin hyvä elokuva tai kirja, Miljuhin jatkaa.
Pelaamisen riskit on hyvä tunnistaa ajoissa
Suurimmalla osalla nuorista pelaaminen on hallinnassa, mutta ajoittain pelaaminen voi aiheuttaa haasteita, jotka voivat muodostua ongelmallisiksi nuoren arjessa. Tämä voi näkyä esimerkiksi tarpeena käyttää enemmän aikaa pelaamiseen, pelien ulkopuolisten sosiaalisten suhteiden vähenemisenä sekä muiden harrastusten hiipumisena.
Tärkeintä on, että aikuiset ovat kiinnostuneita nuorten arjesta sekä digitaalisessa että ei-digitaalisessa ympäristössä. Digitaalisen ympäristön haasteet voivat jäädä helposti huomaamatta, jos median käyttöä ei tarkastella kasvatuksellisesti. Mitä avoimemmin turvalliset aikuiset ja vanhemmat suhtautuvat pelaamiseen ja mediakäyttöön, sitä todennäköisemmin lapsikin kertoo digitaalisessa ympäristössä tapahtuvista asioista, Miljuhin sanoo.
Pelaajabarometrin mukaan neljännes 10–19-vuotiaista nuorista oli kokenut peleihin käytettyyn aikaan liittyviä ongelmia. Kyselyn mukaan nuoret käyttivät keskimäärin 12 tuntia viikossa pelaamiseen.
Vanhemmat voivat olla huolissaan lastensa pelaamiseen käytetystä ajasta. Pelaamisen rajoittaminen tiettyihin aikoihin on nopea ja helppo ratkaisu vanhempien ja ammattilaistenkin näkökulmalta, mutta se ei tue lasten ja nuorten omaa toimijuutta ja osallisuutta digitaalisessa ympäristössä toimiessa. Pelaamisen rajaamista on kuitenkin syytä miettiä aina yksilö- ja tapauskohtaisesti – erityisesti pienemmillä lapsilla ja muistaa myös perustella miksi näin toimitaan. Ennakoitavuus peliajan loppumisesta on lapselle tärkeää, Miljuhin toteaa.
Kieltämisen ja rajoittamisen sijaan Miljuhin kannustaa vanhempia olemaan kiinnostuneita lasten ja nuorten arjesta peli- ja digitaalisessa maailmassa.
Vanhempien olisi hyvä varata aikaa pelaamisesta keskustelemiseen ja kuulla nuoren ajatuksia pelaamisesta. Avoimella ja mielenkiintoa herättävällä keskustelulla sekä osallistumalla itse pelaamiseen tai seuraillen lapsen pelaamista lempipelissään voidaan saada aikaan tietoista keskustelua pelaamisesta, mikä voi myös kertoa paljon pelaavasta lapseta aikuiselle.
Vinkkejä keskusteluun ja riskien tunnistamiseen
Miljuhin vinkkaa muutamia esimerkkikysymyksiä, joilla keskustelun lapsen tai nuoren kanssa saa aloitettua ilman syyllistämistä tai rajoittamista.
- Mikä peleissä ja pelaamisessa kiehtoo?
- Miksi sinä pidät tästä pelistä?
- Onko peleissä muitakin ihmisiä samaan aikaan pelaamassa? Jos on, millaisia kohtaamiset muiden pelaajien kanssa on? Miten pelaajat käyttäytyvät?
- Onko peli maksullinen vai ilmainen? Onko pelissä pelin sisäisiä ostoksia?
- Onko pelaamisen lopettaminen hankalaa? Jos, niin miksi?
- Onko pelissä selkeitä loppumispistettä, joka helpottaisi pelistä irtaantumista?
Nuori voi arvioida pelaamisen haittoja omassa arjessaan myös verkosta löytyvän testin avulla. Pelituki-sivuston testi voi toimia myös nuoren ja vanhemman keskustelun tukena. Testin ja muuta hyödyllistä tietoa pelaamiseen liittyen löydät verkkosivuiltamme osoitteessa siunsote.fi/hoida-hyvinvointiasi/raha-ja-digipelaaminen/
Jos nuoren pelaaminen huolestuttaa nuorta itseään tai hänen läheisiään, huolen kanssa ei kannata jäädä yksin. Pelaamiseen on tarjolla tukea. Asiasta voi keskustella matalalla kynnyksellä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa, Siun soten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen asiantuntija Ellinoora Ojala vinkkaa.
Pelaamisen hallintaan on myös runsaasti omahoitomateriaalia. Nämä materiaalit löydät Ehkäisevän päihdetyön polultamme osoitteesta palveluketjut.siunsote.fi/ehkaiseva-paihdetyo/
