Sortu­ma­pe­las­ta­minen on osa pelas­tus­toi­mintaa – Jarru-koiran pelas­ta­minen toi oppia

Jarru-koiran yli 30 tuntia kestänyt pelas­tuso­pe­raatio toi esiin Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lueen pelas­tus­lai­toksen erikois­osaa­misen, sortu­ma­pe­las­ta­misen. Operaa­tiosta saatiinkin arvokasta oppia pelas­tus­lai­tok­selle.

Viime viikolla julki­suu­dessa esillä ollut Jarru-koiran pelas­tuso­pe­raatio Liperissä on herät­tänyt laajaa kiin­nos­tusta ja keskus­telua. Tapauk­sesta on uutisoitu laajasti ja se on kosket­tanut niin eläinten hyvin­voin­nista kuin pelas­tus­toi­min­nasta kiin­nos­tu­neita.

Tapauksen ympärille syntynyt keskus­telu on nostanut esiin useita teemoja, kuten lemmik­kien turval­li­suuden luonnossa, omis­ta­jien vastuun sekä viran­omaisten roolin eläinten pelas­tus­ti­lan­teissa. Samalla tapahtuma on tarjonnut konkreet­tisen esimerkin siitä, millaisia resurs­seja ja osaamista sortu­mista pelas­ta­minen vaatii.

Jarru-koiran pelastus oli pelas­tus­lai­tok­selle yli 30 tuntia kestänyt tehtävä vaati­vissa olosuh­teissa. Pelas­tus­kohde, Jarru-koira, oli koko operaa­tion ajan näkyvissä ja elossa, mikä mahdol­listi pelas­tus­rat­kai­sujen etsimisen.

Pelas­tus­laitos toteutti perus­teh­tä­väänsä, elämän pelas­ta­mista. Pelas­tus­toi­min­nassa ratkaisut tehdään arvioi­malla toteu­tet­ta­vissa olevien toimen­pi­teiden onnis­tu­misen toden­nä­köi­syyttä, pelas­tus­pääl­likkö Ville-Petteri Pulkkinen kertoo.

Vali­tet­ta­vasti aina eläimen pelas­ta­mi­sessa ei ole yhtä onnekas loppu­tulos.

Eläimen pelas­ta­mi­sesta voidaan joutua luopumaan siitä syystä, että kohteena olevaa eläintä ei saada paikan­nettua, sopivaa pelas­tus­me­ne­telmää ei ole käytössä, eläin on louk­kaan­tunut tai eläimen pelas­ta­minen asettaisi pelas­tus­hen­ki­löstön vaaraan. Jarru-koiran tapauk­sessa edel­ly­tykset onnis­tu­neelle pelas­tus­toi­min­nalle olivat olemassa ja sitä voitiin toivo­rik­kaana jatkaa, pelas­tus­pääl­likkö Ville-Petteri Pulkkinen jatkaa.

Sortu­ma­pe­las­ta­misen osaamista on Pohjois-Karja­lassa

Pohjois-Karja­lassa pelas­tus­lai­tok­sella on erityistä osaamista sortu­ma­pe­las­ta­mi­seen, jota kehi­te­tään sortu­ma­pe­las­tus­jouk­kueen kautta. Tällainen suori­tus­kyky on pelas­tus­lai­tok­silla harvi­naista. Pohjois-Karja­lassa sortu­ma­pe­las­ta­mista on harjoi­teltu syste­maat­ti­sesti jo kymmenen vuoden ajan. Pelas­tus­ryh­män­joh­taja Aki Sirén muis­tuttaa, että sortu­ma­pe­las­ta­minen on luon­teel­taan hidasta ja vaatii pitkä­kes­toista työs­ken­telyä.

Nämä ovat tule­vai­suu­dessa pelas­tajan erikois­tai­toja, joita pelas­tajan koulu­tuk­sessa ei tällä hetkellä vielä opeteta, Sirén kertoo. Sortu­ma­pe­las­ta­minen kestää lähtö­koh­tai­sesti aina vuoro­kausia. Kyse on siis pitkä­kes­toi­sesta työstä.

Jarru-koiran pelas­tuso­pe­raatio on esimerkki siitä, millaista erityis­osaa­mista, harkintaa ja sortu­ma­pe­las­ta­minen vaatii. Tehtävä tarjosi samalla arvokasta oppia pelas­tus­lai­tok­selle. Pitkä­kes­toinen ja vaativa sortu­ma­pe­las­tus­teh­tävä mahdol­listi toimin­ta­mal­lien, yhteis­työn ja kaluston käytön kehit­tä­misen todel­li­sessa tilan­teessa.

Sortu­ma­pe­las­ta­misen merkitys on noussut viime vuosina esille myös kansain­vä­li­sesti. Esimer­kiksi Ukrai­nassa sortu­mista pelas­ta­minen on arki­päivää. Suomessa sortu­ma­pe­las­tus­toi­mintaa kehi­te­tään Ukrai­nasta saatujen oppien ja koke­musten pohjalta. Parasta aikaa käynnissä on kansal­linen sortu­ma­pe­las­tus­hanke ja kansal­lisia kalus­to­han­kin­toja.