Päihteitä käyttävistä ihmisistä puhutaan yhteiskunnassamme usein tavalla, joka ei tee oikeutta heidän ihmisarvolleen. Unohdamme helposti, että jokaisen ihmisen taustalla on tarina, tunteita, toiveita ja haavoittuvuutta. Ihmisarvo ei riipu siitä, käyttääkö joku päihteitä vai ei. Ihmisarvo ja arvostus kuuluvat jokaiselle yhtä vahvasti ja jakamattomasti.
Päihderiippuvuutta sairastavalla on aivan sama oikeus hyvään elämään kuin kenellä tahansa. Se tarkoittaa oikeutta hoitoon, tukeen, kunnioittavaan kohtaamiseen ja mahdollisuuteen rakentaa oman näköistään tulevaisuutta. Tasavertaisuutta voidaan edistää kiinnittämällä huomiota siihen, miten palveluihin ohjautuminen, asiakkaan kohtaaminen, kuulluksi tuleminen ja hänen toimijuutensa tukeminen toteutuvat. Jokainen ansaitsee tulla nähdyksi kokonaisena ihmisenä, ei ongelmansa kautta.
Stigma ja syrjintä ovat esteitä, jotka vaikeuttavat hoitoon hakeutumista ja palveluissa pysymistä. Ne syntyvät usein pelosta, väärinkäsityksistä, epätietoisuudesta, kokemuksista ja asenteista. Todellisuudessa päihderiippuvuus ei kosketa vain pientä, erillistä joukkoa, vaan lähes jokaisella meistä on tuttava, läheinen tai työtoveri, joka käyttää päihteitä huolta aiheuttavalla tavalla. Joitakuita päihderiippuvuus koskettaa aivan läheltä: omaa lasta, puolisoa tai vanhempaa.
Kun muistamme, että kyse on tavallisista ihmisistä meidän ympärillämme, stigma menettää voimaansa. Jokainen voi sairastua riippuvuuteen joko päihteistä johtuvaan tai toiminnalliseen riippuvuuteen, jos olosuhteet ovat sille suotuisat.
Päihderiippuvuus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Se muuttaa aivojen toimintaa ja vaikuttaa tunteisiin, käyttäytymiseen ja päätöksentekoon. Riippuvuus ei ole ilkeää tahallisuutta, laiskuutta tai välinpitämättömyyttä. Ei ole harvinaista, että ihminen jättää hoidon kesken, mutta se ei tarkoita, ettei hän haluaisi apua. Se on osa sairauden luonnetta. Kun ymmärrämme tämän, meidän on helpompi kohdata riippuvuudesta kärsivä empaattisesti, ilman syyllistämistä ja hylkäämistä.
“Ihmisarvo ei riipu siitä, käyttääkö joku päihteitä vai ei.”
Mahdollisuus toipua kuuluu jokaiselle
Toipuminen on mahdollista. Se ei aina ole suoraviivainen prosessi, mutta jokainen askel on tärkeä. Toipuminen vaatii usein ympäristöä, jossa ihminen voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi – juuri sellaisena kuin on. Yksikin myötätuntoinen kohtaaminen voi olla ratkaiseva.
Päihteitä käyttävien ihmisten kohdalla meidän tulisi kysyä itseltämme: Miten haluaisin, että minua tai omaa läheistäni kohdeltaisiin, jos tilanteet olisivat toisin päin? Kun katsomme päihdeongelman taakse ja näemme ihmisen, kohtaaminen muuttuu aidoksi. Inhimillisyys on avain, joka avaa oven luottamukseen ja toipumiseen.
“Inhimillisyys on avain, joka avaa oven luottamukseen ja toipumiseen.”
Muistilista meille jokaiselle:
· Oikeus hyvään elämään ja tasavertaisuuteen kuuluu kaikille
· Stigman ja syrjinnän ehkäisy on kaikkien vastuulla
· Riippuvuus on sairaus
· Inhimillisyys ennen kaikkea.
Erja Kortelainen
Kirjoittaja työskentelee Siun soten mielenterveys- ja päihdepalveluissa palvelusuunnittelijana. Hänen työtehtäviinsä kuuluu muun muassa palvelujen ja toimintamallien kehittäminen, verkostoyhteistyö ja tiedolla johtamisen tukeminen.
Kortelainen työskentelee tällä hetkellä myös sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Nuorten huumekuolemien ehkäisy – NOHEVA ‑hankkeessa.