Tutki­mus­tie­toon perustuva toiminta varmistaa vaikut­ta­vuuden ja laadun

Marras­kuussa osal­lis­tuin Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen järjes­tä­mään diabe­tes­re­kis­terin vertais­ke­hit­tä­mis­päi­vään. Minut oli pyydetty päättäjän roolissa keskus­te­le­maan siitä, miten erilai­siin laatu­re­kis­te­reihin koottu tieto­va­ranto saadaan jalkau­tettua hyvin­voin­tia­lueiden toimin­taan.

Tämä tieto on vält­tä­mä­töntä, kun sosiaali- ja tervey­den­huoltoa ohjataan kohti vaikut­ta­vuus­pe­rus­tei­suutta ja pyritään pois vähä­hyö­tyi­sistä toimen­pi­teistä. Kun resurs­seja on vähän, on epäeet­tistä ylläpitää ei-vaikut­tavia toimin­ta­ta­poja.

Vaikut­ta­vuus on enemmän kuin tuot­ta­vuutta

Päättäjän on päätök­sen­te­ko­pro­ses­sissa ajatel­tava kahta asiaa: toiminnan perus­teh­tävän toteu­tu­mista ja taloutta. Kustan­nus­vai­kut­ta­vuus sisältää molemmat näkö­kulmat, eli toimin­nalle asetet­tujen tavoit­teiden saavut­ta­minen opti­maa­li­silla resurs­seilla.

Pelkkien tuot­ta­vuus­lu­kujen seuraa­minen ei julki­sessa sosiaali- ja terveys­toi­messa ole järkevää, jos toiminta ei ole vaikut­tavaa. Tuot­ta­vuutta lisääviä suorit­teita voi olla paljon, mutta niistä ei ole todel­lista hyötyä, jos toiminnan päämäärä ja tavoite – esimer­kiksi paran­tunut kansan­ter­veys tai asiakkaan koettu elämän­laatu – eivät toteudu.

Laatu­re­kis­terit tukevat tutki­mus­näyt­töön perus­tuvaa toimintaa

Terveyden ja hyvin­voinnin laitok­sella on laki­sää­teinen tehtävä ylläpitää useita valta­kun­nal­lisia rekis­te­reitä. Meillä on käytet­tä­vis­sämme kansal­lista laatu­tietoa seuraa­vissa rekis­te­reissä:

• diabe­tes­re­kis­teri
• psykoosin hoidon laatu­re­kis­teri
• suun ja hampaiden hoidon laatu­re­kis­teri
• HIV-rekisteri
• munuais­tau­ti­re­kis­teri
• selkä­re­kis­teri
• sydän­re­kis­teri
• teho­hoidon laatu­re­kis­teri
• tuleh­duk­sel­listen reuma­sai­rauk­sien laatu­re­kis­teri

Laatu­re­kis­te­ri­tieto on yksi tapa edistää tutki­mus­näyt­töön perus­tuvaa toimintaa sosiaali- ja tervey­den­huol­lossa. Se tarjoaa konkreet­tista tietoa hoidon laadun vaikut­ta­vuu­desta ja yhden­ver­tai­suu­desta.

Tutki­mus­tieto ei hyödytä, ellei se muutu toimin­naksi

Tutki­musten tekeminen tai tiedon kerää­minen eivät yksin riitä, ellei tutki­mus­tietoa saada jalkau­tettua käytän­töön. Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella käyn­nistyy vuoden 2026 alussa TKIO-toiminta (tutkimus‑, kehittämis‑, inno­vaatio- ja osaa­mis­toi­minta), jonka avulla halutaan varmistaa, että hyvin­voin­tia­lu­eella on rakenteet tutki­mus­tiedon hyödyn­tä­mi­seen, kehit­tä­mi­seen ja jatkuvaan oppi­mi­seen.

TKIO-toiminnan kehit­tä­minen mahdol­listaa myös entistä laaduk­kaam­pien ennak­ko­vai­ku­tusten arvioin­tien tuot­ta­misen päätök­sen­teon tueksi. Talou­del­listen vaiku­tusten lisäksi arvioin­neissa tulee tarkas­tella myös esimer­kiksi ihmis­vai­ku­tuksia, ympä­ris­tö­vai­ku­tuksia, yritys­vai­ku­tuksia ja tule­vai­suus­vai­ku­tuksia. Näin edetään kohti aidosti tiedolla johdettua toimintaa.

Kohtaa­maton tarve heikentää vaikut­ta­vuutta

Vaikut­ta­vuu­teen kuuluu myös niin sanotun kohtaa­mat­toman tarpeen ilmiön tunnis­ta­minen. Ilmiötä kutsutaan myös häiriö­ky­syn­näksi tai häiriö­tar­jon­naksi. Asiakas ei ole häiriö, mutta jos palve­lu­tar­jonta ei vastaa hänen koke­maansa palve­lun­tar­vetta tai elämän­ti­lan­net­taan, hän voi jäädä osittain tai kokonaan tarvit­se­mansa avun ulko­puo­lelle.

Esimer­kiksi masen­nuksen keskellä olevalla ihmisellä ei vält­tä­mättä ole voimia huolehtia diabe­teksen hoito­ta­sa­pai­nosta. Jos hoidon epäta­sa­painon perim­mäistä syytä ei oivalleta, voidaan asiakkaan kohtaa­mi­sessa tois­tu­vasti keskittyä vääriin asioihin.

Pysyvät hoito­suh­teet vastaavat todel­li­seen tarpee­seen

Uskon vahvasti, että omahoitaja–omalääkäri-työparimalli on tehokas keino vastata kohtaa­mat­toman tarpeen ilmiöön. Pysyvät hoito­suh­teet ovat paras tapa varmistaa hoidon jatkuvuus ja asiakkaan koko­nais­ti­lan­teen ymmär­tä­minen.

Tähän suuntaan olemme Siun sotes­sakin etene­mässä.