KuuntelePohjois-Karjalan hyvinvointialueella – Siun sotessa on kehitetty terveydenhuollon, sosiaalihuollon ja poliisin viranomaisyhteistyötä. Kehittämistyöllä pyritään lasten kaltoinkohtelun ennaltaehkäisemiseen sekä lasten ja perheiden tarvitseman tuen ja hoidon oikea-aikaisuuteen ja vaikuttavuuteen tilanteissa, joissa epäillään alaikäiseen kohdistunutta rikosta.
Eri viranomaisilla on erilaisia vastuita. Terveydenhuolto arvioi ja toteuttaa lapsen tarvitsemat tutkimus- ja hoitotoimenpiteet, kun taas sosiaalipalvelut arvioivat lapsen suojelun tarvetta, toteuttaa palvelutarpeen arvion sekä järjestää tarvittavat sosiaalipalvelut. Poliisi puolestaan kerää tietoa mahdollisen rikoksen selvittämiseksi ja varmistaa lapsen ohjautumisen avun piiriin. Lapseen kohdistuvaa rikosta epäiltäessä monialainen viranomaisyhteistyö varmistaa lapsen ja perheen kokonaisvaltaisen tukemisen.
Lapsiin kohdistuva kaltoinkohtelu on merkittävimpiä lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia. Epäiltäessä lapseen kohdistunutta väkivaltaa tulee tilannetta arvioida monialaisesti ja eri toimijoiden yhteistyötä hyödyntäen. Tarvitsemme toimivaa ja monialaista verkostoyhteistyötä, jotta voimme saavuttaa lapsen edun mukaisen työskentelyn, projektiasiantuntija Leena Lukkarinen kertoo.
Kehittämistyötä on tehty Barnahus-hankkeessa vuosien 2019–2025 aikana. Hanke päättyy Pohjois-Karjalassa kuluvan vuoden lopussa. Hankkeen tavoitteena on ollut kehittää väkivaltaa kokeneille lapsille ja nuorille moniammatillinen, lapsikeskeinen ja viiveetön väkivaltarikosten tutkintaprosessi sekä varmistaa lapselle ja perheelle riittävä tuki ja hoito prosessin aikana.
Viranomaisyhteistyötä on vahvistettu Pohjois-Karjalan LASTA-mallilla, joka sisältää sosiaalihuollon johdolla tehtävän laajan lähtötilannekartoituksen ja tiedonkeruun rikosepäilytilanteissa sekä kuukausittaiset viranomaiskokoukset. Kokousten tavoitteena on kehittää monialaista viranomaisyhteistyötä käsittelemällä nimettömästi tapausten onnistunutta yhteistyötä tai havainnoimalla kehitettäviä kohteita. Malli kattaa sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja poliisin tiiviin yhteistyön. Työryhmän jäsenet toimivat avainhenkilöinä omissa yksiköissään ja voivat levittää osaamistaan muulle työyksikölle.
Viranomaisyhteistyötä on tehostettu niin, että lapsen asian käsittelystä sovitaan viranomaisten kesken eikä apu viivästy. Moniammatillisen tiedon kokoamisesta ja käsittelystä hyötyy niin lapsi kuin koko perhe. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina tuemme ja autamme lasta läpi pitkän prosessin. Kun kaikki ammattilaiset ovat tilanteesta samalla sivulla, on ammattilaisilla riittävät tiedot hoitaa oma tehtävänsä lapsen tukijana mahdollisimman hyvin, Lukkarinen kertoo.
Hankkeen aikana kehitettyyn malliin sisältyy Lasta-koordinaattorin tehtävä, joka jatkuu myös hankkeen päätyttyä. Koordinaattori on mukana väkivaltaa kohdanneen lapsen moniammatillisen tuen arvioinnissa. Lisäksi koordinaattori toimii eri viranomaisten yhteyshenkilönä, tukee ja vahvistaa monialaista verkostoyhteistyötä sekä järjestää koulutuksia lasten parissa työskenteleville ammattilaisille.
Lasta-koordinaattori toimii koordinoivana ammattilaisena, joka mahdollistaa tiedonkulun eri viranomaisten kesken. Kun perheen ympärillä työskentelevät ammattilaiset ovat tietoisia käynnissä olevasta rikosprosessista, voi lasta ja perhettä tukea kokonaisvaltaisemmin, Lukkarinen kertoo.
Lasta-koordinaattori työskentelee osana lasten ja nuorten mielenterveyspalveluja. Eri alojen ammattilaiset voivat konsultoida koordinaattoria tuen ja hoidon tarpeen arvioinnissa. Lisäksi koordinaattori voi perheen suostumuksella osallistua asiakastyöhön.
Jokainen aikuinen voi olla kiinnostunut ja välittävä – Pysähdythän sinäkin lapsen kertoman äärelle?
Jokaisella aikuisella on tärkeä rooli lasten turvallisen arjen mahdollistamisessa. On aikuisen velvollisuus kysyä lapselta, mitä hänelle kuuluu ja olla kiinnostunut lapsen elämästä.
Jos lapsella on esimerkiksi mustelmia, aikuinen voi osoittaa välittämisensä kysymällä, mitä on sattunut. Harvoin mustelmien taustalla on kaltoinkohtelua, mutta kysymällä aikuinen osoittaa lapselle, että hän välittää ja on kiinnostunut sekä kannustaa kertomaan asioistaan, Lukkarinen muistuttaa.
Nykyisin lapsi tai nuori voi kohdata häirintää myös internetissä tai sosiaalisen median alustoilla. Jotta lapsi voisi toimia turvallisesti verkossa, tulee aikuisten asettaa rajat ja olla tietoisia siitä, mitä lapsen älylaitteella tai tietokoneella tapahtuu.
Ole kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee verkkoympäristössä. Keskustele lapsen kanssa somen ja internetin käytöstä sekä kysy, onko lapsi kokenut kiusaamista tai häirintää verkossa. On tärkeää, että vanhempi on tietoinen, mitä lapsi verkossa tekee ja kenen kanssa hän siellä juttelee, Lukkarinen pohtii.
Lisäksi on tärkeää kuunnella ja kysyä lisää, jos lapsi oma-aloitteisesti kertoo jotakin, mikä saa huolen heräämään aikuisessa. Lapsi voi myös peilata omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan esimerkiksi osana leikkejään.
Aikuisina meillä on velvollisuus pysähtyä lapsen kertoman äärelle. Voimme toistaa lapsen kertoman ja kysyä, kertoisiko hän tästä asiasta lisää tai mitä lapsi kertomallaan tarkoitti. Väärinkäsitykset ovat todella yleisiä, mutta on tärkeää, että lapsi saa äänensä kuuluviin ja asiaa voidaan tarvittaessa lähteä selvittämään lisää, Lukkarinen painottaa.
