Hyvin­voin­tia­lue­joh­ta­jien kannan­otto: Sosiaali- ja terveys­jär­jes­töjen valtio­na­vus­tusten lisä­leik­kauk­sista luovut­tava

Sote-järjes­töjen valtio­na­vus­tusten lisä­leik­kaukset eivät olisi säästö, vaan jättäi­sivät sadat tuhannet ihmiset ilman ehkäi­sevää ja varhaista tukea. Ne kasvat­tai­sivat hyvin­voin­tia­lueiden sosiaali- ja tervey­den­huollon kustan­nuksia ja vaaran­tai­sivat sisäistä turval­li­suutta.

Sosiaali- ja terveys­jär­jestöt tekevät vaikut­tavaa työtä. Ne tukevat lapsia, nuoria ja perheitä, lähi­suh­de­vä­ki­vallan uhreja ja tekijöitä, eroti­lan­teessa eläviä ja muista syistä krii­seissä olevia, eri ikäisiä mielen­ter­veys- ja päih­deon­gel­missa, eri tavalla sairaita, vammaisia, työttömiä, vanhuksia ja yksi­näisiä. Järjestöt tekevät chateissa nimetöntä autta­mista, vastaavat lasten ja nuorten puhe­li­miin ja krii­si­pu­he­li­miin satoja tuhansia kertoja vuodessa. Ne antavat eri elämän­ti­lan­teissa neuvontaa ja ohjausta. Ne järjes­tävät vertais­ryhmiä ja tuki­hen­ki­löitä sekä pitävät yllä kohtaa­mis­paik­koja ja tarjoavat ihmisille hyvin­vointia tukevan yhteisön. Sote-järjes­töjen ammat­ti­laiset, vertaiset ja vapaa­eh­toiset ovat mukana julkisten palve­lujen ammat­ti­laisten rinnalla mm. perhe­kes­kuk­sissa, krii­si­kes­kuk­sissa ja olka-toimin­nassa.

Valtio­na­vus­tuk­sella sote-järjes­töjä tuetaan ihmisiä auttamaan kans­saih­misiä. Vastaa­valle toimin­nalle ei ole muuta korvaajaa.

Vuonna 2024 sosiaali- ja terveys­jär­jes­töjen valtio­na­vus­tukset olivat 387 miljoonaa euroa ja niistä hallitus on jo päättänyt leikata 140 miljoonaa euroa eli kolman­neksen. Nyt ehdotetut vuosit­taiset 100 miljoonan euron lisä­leik­kaukset merkit­si­sivät sitä, että sosiaali- ja terveys­jär­jes­töjen valtio­na­vus­tukset supis­tui­sivat kolmas­osaan vuoden 2024 tasosta.

Tämä johtaisi siihen, että suuri osa sosiaali- ja terveys­jär­jes­töjen toimin­nasta loppuisi, eivätkä järjestöt enää voisi toimia tärkeinä täyden­tä­vinä toimi­joina hyvin­voin­tia­lueilla hyvin­voinnin ja terveyden edis­tä­mi­sessä. Hyvin­voin­tia­lueet eivät pysty kompen­soi­maan tätä leik­kausta. Jos leikkaus laajasta vastus­tuk­sesta huoli­matta tehdään, se tulisi kohdentaa sellai­seen toimin­taan, jossa sen vaikutus hyvin­voinnin ja terveyden edis­tä­misen palve­luiden koko­nai­suu­teen on mahdol­li­simman pieni.

Kirsi Leivonen, Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue

Sally Leskinen, Etelä-Karjalan hyvin­voin­tialue

Tero Järvinen, Etelä-Pohjan­maan hyvin­voin­tialue

Santeri Seppälä, Etelä-Savon hyvin­voin­tialue

Matti Bergen­dahl, HUS-yhtymä

Juha Jolkkonen, Helsingin kaupunki

Max Lönnqvist, Itä-Uudenmaan hyvin­voin­tialue

Sami Mäenpää, Kainuun hyvin­voin­tialue

Olli Nauk­ka­rinen, Kanta-Hämeen hyvin­voin­tialue

Mikko Komu­lainen, Keski-Pohjan­maan hyvin­voin­tialue

Jan Tollet, Keski-Suomen hyvin­voin­tialue

Raija Kontio, Keski-Uudenmaan hyvin­voin­tialue

Harri Hagman, Kymen­laakson hyvin­voin­tialue

Jari Jokela, Lapin hyvin­voin­tialue

Sanna Svahn, Länsi-Uudenmaan hyvin­voin­tialue

Juhani Sand, Pirkan­maan hyvin­voin­tialue

Marina Kinnunen, Pohjan­maan hyvin­voin­tialue

Ilkka Luoma, Pohjois-Pohjan­maan hyvin­voin­tialue

Marko Korhonen, Pohjois-Savon hyvin­voin­tialue

Petri Viro­lainen, Päijät-Hämeen hyvin­voin­tialue

Tero Mäkiranta, Sata­kunnan hyvin­voin­tialue

Timo Aronkytö, Vantaa-Keravan hyvin­voin­tialue

Tarmo Marti­kainen, Varsinais-Suomen hyvin­voin­tialue