Turval­lista arkea kodin­omai­sessa ympä­ris­tössä – perhe­hoi­taja tukee lapsen kasvua ja kehitystä

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella – Siun sotessa toteu­te­taan perhe­hoitoa lasten­suo­jelun, vammaisten ja ikään­ty­neiden palve­luissa. Perhe­hoi­dolla tarkoi­te­taan kodin ulko­puo­lisen hoidon ja hoivan järjes­tä­mistä yksi­tyi­sessä perheessä.

Perhe­hoito on lapselle ensi­si­jainen vaih­toehto silloin, kun hän ei voi asua omien vanhem­piensa kanssa. Perhe­hoito tarjoaa lapselle kodin­omaisen ympä­ristön kasvaa ja kehittyä.

Marika ja Mika Neva­lainen ovat toimineet perhe­hoi­ta­jina noin neljän vuoden ajan. Paris­kunta suoritti sijais­per­he­val­men­nuksen vuonna 2020 ja toimi alkuun tuki­per­heenä. Vuodesta 2021 alkaen Neva­laiset ovat toimineet lasten­suo­jelun pitkä­ai­kai­sina perhe­hoi­ta­jina.

Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta ja saimme omat lapset nuorina. Omien lasten aikuis­tuessa koti alkoi tuntumaan tyhjälle. Saman­ai­kai­sesti läheiset elivät vielä lapsi­per­hearkea. Se sai meidät miet­ti­mään, voisim­meko tarjota huolen­pitoa ja hoitoa sitä tarvit­se­ville lapsille, Marika ja Mika Neva­lainen kertovat.

Katariina ja Teppo Rati­lai­selle tulee puoles­taan syksyllä kuusi vuotta täyteen lasten­suo­jelun perhe­hoi­ta­jina.

Ajatus sai alkunsa työn kautta. Olemme molemmat hoitoa­lalla ja tiesimme, että perhe­hoi­ta­jille olisi tarvetta. Mietimme, että se voisi olla meidän juttumme. Saman­ai­kai­sesti Siun sote järjesti infon perhe­hoi­dosta kiin­nos­tu­neille. Osal­lis­tuimme infoon ja sillä tiellä olemme edelleen, Katariina Rati­lainen kertoo.

Lasten­suo­jelun perhe­hoi­dolla tarkoi­te­taan lapsen hoidon, kasva­tuksen ja muun huolen­pidon järjes­tä­mistä perhe­hoi­tajan kotona. Usein lasten perhe­hoi­tajia kutsutaan sijais­van­hem­miksi. Neva­laiset toimivat parhail­laan sijais­van­hem­pina viidelle lapselle. Rati­laiset puoles­taan elävät arkeaan kolmen alle koului­käisen lapsen kanssa.

Alun perin ajatuk­se­namme oli, että toimi­simme sijais­van­hem­pina yhdelle lapselle. Perhe­hoi­ta­juus vei kuitenkin mukanaan. On ihana, että talossa on elämää ja iloisia ääniä, Marika Neva­lainen iloitsee.

Arkeaan he kuvai­levat normaa­liksi lapsi­per­hear­jeksi, jossa vauhtia riittää.

Tarjoamme lapsille vakaata ja turval­lista arkea. Arki koostuu normaa­lista perhe-elämästä, mihin sisältyy lasten harras­tuksia, koulua, kotias­ka­reita sekä rajoja ja rakkautta. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja opet­te­lemme erilaisia arjen asioita. Emme ole viiden tähden hotelli, vaan koti, jossa jokai­sella on omat vastuunsa, Marika Neva­lainen kertoo.

Arki on hyvin normaalia, vauh­di­kasta lapsi­per­hearkea. Lisäksi arkeamme täyden­tävät lasten menot, kuten palaverit, mahdol­liset terapiat, päivä­hoito sekä biolo­gisten suku­laisten ja vanhem­pien tapaa­miset, Katariina Rati­lainen jatkaa.

Työtä, jolla on suuri merkitys – ”Paras palkinto on hyvin­voivat lapset”

Perhe­hoi­tajan tärkeim­pänä tehtävänä on suojella ja hoivata lasta sekä tukea lapsen yksi­löl­listä kehitystä. Perhe­hoi­tajat sitou­tuvat huoleh­ti­maan lapsesta tasa­ver­tai­sena perheen­jä­se­nenä niin kauan kuin lapsen tilanne sitä vaatii.

Tämä on antoisaa ja arvokasta työtä. Jos voimme yhdenkin lapsen elämään vaikuttaa niin, että tarjoa­mamme tuen avulla hänestä kasvaa hyvin­voiva yhteis­kunnan jäsen, olemme onnis­tu­neet tehtä­väs­sämme. Tavoit­tee­namme on, että lapset pärjäi­sivät elämässä silloin, kun he itse­näis­tyvät, Mika Neva­lainen kertoo.

Perhe­hoi­ta­jana voi toimia joko paris­kun­tana tai yhden aikuisen perheenä. Perhe­hoi­taja voi käydä kodin ulko­puo­lella töissä tai toimia ainoas­taan perhe­hoi­ta­jana. Keskei­sintä kuitenkin on, että aikui­silla on halu kasvattaa lapsia sekä kotio­lo­suh­teet ovat lapsen kasvulle ja kehi­tyk­selle suotuisat.

Tämä tuntuu enemmän elämän­ta­valta kuin työltä. Koen, että elän unelmaani ja pystyn vielä elät­tä­mään itseni sillä, Katariina Rati­lainen iloitsee.

Neva­laiset ja Rati­laiset kokevat perhe­hoi­tajan arjen palkit­se­vana ja moti­voi­vana.

Perhe­hoi­tajan arjessa motivoi eniten lasten edis­ty­minen. Elinym­pä­ristön muut­tuessa lapsilla on valta­vasti sopeu­tu­mista. Paras palkinto on hyvin­voivat lapset, Mika Neva­lainen pohtii.

Myös lapsilta saatu palaute motivoi. Eräs lapsista totesi meille, että haluaa myös isona olla perhe­hoi­taja. Tämä on meille paras mahdol­linen palaute, Marika Neva­lainen täydentää.

Perhe­hoi­tajat tukevat tehtä­väs­sään myös lapsen yhtey­den­pitoa hänen biolo­gi­siin vanhem­piinsa ja suku­lai­siinsa. Toisaalta perhe­hoidon tehtävä on myös auttaa lasta palaamaan takaisin synty­mä­per­heensä luokse, kun perheen voima­varat sen mahdol­lis­tavat.

Perhe­hoi­ta­jana toimiessa sukuja on monia. On vanhempia, isovan­hempia ja muita lapsen suku­laisia, joiden kanssa tehdään yhteis­työtä ja pidetään yhteyttä. Parhaim­mil­laan olemme yhtä suurta perhettä, Katariina Rati­lainen pohtii.

Eräs vanhempi totesi joskus, että meillä on yhteiset lapset. Sitähän perhe­hoito parhaim­mil­laan on, että lapsen ympärillä on paljon välit­täviä aikuisia, Marika Neva­lainen jatkaa.

Perhe­hoidon toimintaa ja perhe­hoi­ta­jille tarjot­tavaa tukea kehi­te­tään

Siun sotessa kehi­te­tään parhail­laan lasten­suo­jelun perhe­hoitoa. Tavoit­teena on vahvistaa perhe­hoi­ta­jille tarjot­tavaa tukea.

Kehit­tä­mis­työllä pyrimme siihen, että perhe­hoi­ta­jamme saavat riit­tä­västi tukea arkeensa eivätkä jää yksin heitä mieti­tyt­tä­vien asioiden kanssa. Tiivis­tämme yhteis­työtä perhe­hoi­ta­jien ja hyvin­voin­tia­lueen välillä. Järjes­tämme työnoh­jausta sekä erilaisia vertais­ryhmiä. Vertai­suus on iso voimavara perhe­hoi­ta­jien arjessa, erityis­asian­tun­tija Eeva Reijonen kertoo.

Kaikki perhe­hoi­tajat koulu­te­taan tehtävään ennak­ko­val­men­nuk­sella. Ennak­ko­val­mennus tarjoaa tietoa perhe­hoi­ta­jana toimi­mi­sesta, auttaa arvioi­maan omia valmiuksia toimia perhe­hoi­ta­jana sekä valmistaa tulevia sijais­van­hempia tehtävään. Ennak­ko­val­men­nuk­sessa myös valmen­tava taho arvio perheen sopi­vuuden perhe­hoi­ta­juu­teen.

Ennak­ko­val­mennus on edellytys perhe­hoi­ta­jana toimi­mi­selle, mutta esimer­kiksi koulu­tus­vaa­ti­muksia ei ole. Hyvin­voin­tialue tekee perhe­hoi­ta­jien kanssa lapsi­koh­taiset toimek­sian­to­so­pi­mukset, joissa sovitaan perhe­hoi­toon liit­ty­vistä molem­min­puo­li­sista oikeuk­sista ja velvol­li­suuk­sista, Reijonen kertoo.

Perhe­hoitoa toteu­te­taan erilai­siin elämän­ti­lan­tei­siin ja eri muodoin. Perhe­hoito voi olla joko pitkä­ai­kaista tai lyhy­tai­kaista. Pitkä­ai­kai­sella perhe­hoi­dolla tarkoi­te­taan tilan­teita, joissa lapsi sijoi­te­taan perhee­seen tois­tai­seksi. Se on suun­ni­tel­mal­li­sesti käyn­nis­tettyä lapsen hoitoa perhe­hoi­tajan kodissa.

Lyhy­tai­kainen perhe­hoito puoles­taan tarkoittaa lapsen sijoit­ta­mista perhe­hoi­toon lyhyeksi aikaa. Perhe­hoidon tarve voi alkaa akuutisti ja perhe­hoi­ta­jilla tulee olla valmius tarjota koti lapselle lyhyellä varoi­tusa­jalla. Lyhy­tai­kainen perhe­hoito kestää usein muuta­mista päivistä muutamiin kuukausiin. Perhe­hoi­ta­jille järjes­te­tään ennak­ko­val­men­nuksen lisäksi lyhy­tai­kaisen perhe­hoidon koulu­tusta.

Meillä on tarve sekä pitkä­ai­kai­sille että lyhy­tai­kai­sille perhe­hoi­ta­jille. Etsimme perhe­hoi­ta­jiksi taval­lisia ja turval­lisia aikuisia, jotka elävät vakaata elämää. Lapsen sopivuus perhee­seen mietitään aina yksi­löl­li­sesti, yhdessä perheen kanssa, Reijonen painottaa.

Jos kiin­nos­tuit perhe­hoi­ta­jana toimi­mi­sesta tai haluat kysyä lisää aiheesta, voit ottaa yhteyttä erityis­asian­tun­tija Eeva Reijoseen, puh. 013 330 5454 tai palve­lue­si­hen­kilö Karoliina Kokkoon, puh. 013 330 5847. Yhtey­den­otto ei vielä sido perhe­hoi­ta­jaksi ryhty­mi­seen, vaan auttaa kartoit­ta­maan henkilön tai perheen valmiuksia toimia perhe­hoi­ta­jana.