KuuntelePohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soten turvallisuuden ja varautumisen lautakunta käsitteli kokouksessaan pelastuslaitoksen sisäistä valvontaa ja riskienhallintaa. Toimintaympäristön muutokset kuten väestön ikääntyminen ja vähentyminen sekä varallaolosta luopuminen nähdään riskinä erityisesti pienten pelastusasemien lähtövalmiuksien osalta. Edellä mainittu kehityskulku vaikuttaa myös sivutoimiseen henkilöstön määrään, pelastuslaitoksen sivutoiminen henkilöstö vähenee pienillä paikkakunnilla.
Nämä asiat nähdään nousevana riskinä pelastustoiminnan ylläpitämisen kannalta nimenomaan pienillä paikkakunnilla, kertoo pelastusjohtaja Markus Viitaniemi. Pelastustoimen hälytyksille on jo ollut haasteita saada tekijöitä esimerkiksi Polvijärvellä. Näkisin vastaavan riskin nostavan päätään tulevaisuudessa myös muilla pienillä pelastusasemilla.
Pelastustoimen palvelutasopäätöksessä on linjattu, että pelastusasemakohtaisesta varallaolosta luovutaan nykymuodossaan palvelutasokauden aikana. Varallaolosta luopumisen taustalla ovat työtuomioistuimen ratkaisut, joissa varallaolo on tulkittu työajaksi sekä haasteet ylläpitää kattavaa varallaolojärjestelmää koko maakunnan alueella.
Pelastustoiminnan varallaolo loppuu tämän kevään aikana Polvijärvellä, Kesälahdella ja Valtimolla. Toimenpiteet ovat myös osa pelastuslaitoksen kuluvan vuoden säästötoimenpiteitä osana hyvinvointialueen talouden sopeuttamista. Mikäli henkilöstöä ei saavu vapaalta pelastustoimen hälytystehtävälle on mahdollista, että yksikkö ei aina lähde liikkeelle lähimmältä pelastusasemalta, vaan apu saapuu kohteeseen seuraavaksi lähimmältä pelastusasemalta.
Seudullisesti lähtövalmius varmistetaan päivystäviltä pelastusasemilta, joita on Pohjois-Karjalassa tällä hetkellä viisi, Joensuun Noljakka ja Pekkala, Nurmes, Lieksa, Outokumpu, Kitee ja Ilomantsi. Näillä pelastusasemilla on pelastushenkilöstöä töissä ympäri vuorokauden.
Pelastuslaitos on vähentänyt varallaoloa viime vuosina portaittain ja lähtövalmiustilannetta seurataan aktiivisesti. Pelastustoiminnanjohtaja seuraa pelastustehtäville lähtöä ja niihin osallistumista.
Kokonaisuutena toimenpiteillä ei ole ollut vaikutusta pelastustoimen palvelutasoon tai onnettomuuskohteen tavoittamisaikoihin, joten maakunnan asukkaiden ei siis tarvitse olla muutoksista huolissaan ja pelastuslaitokselta saa apua jatkossakin, pelastusjohtaja Markus Viitaniemi toteaa.
Palvelutasopäätös on tärkeä asiakirja pelastustoimen palvelujen kannalta
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soten valtuusto päätti syksyllä 2024 avata ensihoidon ja pelastustoiminnan palvelutasopäätökset päivitettäväksi osana hyvinvointialueen säästötoimenpiteitä. Lisäksi palvelutasoa ja sen pohjana toimivaa riskianalyysiä on päivitettävä sisäministeriön toimintavalmiusohjeistuksen ja riskiruutuaineiston uudistumisen vuoksi tämän vuoden aikana.
Palvelutasopäätös on pelastustoimen keskeinen asiakirja, jossa määritellään, millä tasolla ja millä resursseilla pelastuspalvelut järjestetään Pohjois-Karjalassa ja miten palveluja kehitetään tulevaisuudessa. Se on lakisääteinen asiakirja, jonka jokaisen hyvinvointialueen pelastuslaitos laatii ja hyväksyttää aluevaltuustossa. Palvelutasopäätös varmistaa, että pelastustoimen palvelut vastaavat alueen onnettomuusriskejä ja palvelutarpeita. Se on myös velvoittava linjaus siitä, miten pelastuslaitoksen resurssit ja toiminta järjestetään. Siksi se vaikuttaa esimerkiksi pelastusasemaverkostoon ja varallaolokäytäntöihin. Palvelutasopäätös tuodaan uuden aluevaltuuston päätettäväksi loppuvuodesta ja se nuotittaa pelastustoimen palveluita ja niiden kehittämistä seuraavan neljän vuoden aikana.
Pelastustoimen tehtävät vähentyneet
Vuoden ensimmäisen kolmanneksen aikana pelastustoimen tehtävät ovat vähentyneet noin 20 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna Pohjois-Karjalassa. Pelastustoimen tehtävämäärien vähentyminen selittyy lauhalla talvisäällä, jolloin vahingon torjuntatehtävien määrä on säätilasta johtuen vähentynyt. Alkuvuoden aikana pelastustoimella oli yhteensä 395 tehtävää.
Toimintaympäristön muutokset kuten väestön ikääntyminen sekä varallaolosta luopuminen nähdään riskinä pienten paloasemien lähtövalmiuksien osalta.
