Ikään­ty­neiden perhe­hoi­dossa eletään arkea yhdessä – ”Joka päivä tietää tekevänsä tärkeää työtä”

Kontio­lahden Lehmossa omako­ti­talon pihalla tulee vastaan kaksi miestä, jotka terveh­tivät iloisesti auringon pais­taessa. Vanhempi miehistä kulkee rollaat­torin kanssa, toinen on perhe­hoi­taja Timo Tuononen. Miehet ovat lähdössä jo päivän toiselle käve­ly­len­kille.

Omako­ti­talon sisällä perhe­hoi­taja Taru Tuonosen istuu kahden rouvan kanssa olohuo­neessa jutte­le­massa. Jutus­telun lomassa selail­laan myös päivän lehtiä. Tunnelma on leppoinen ja kotoisa. 

Tuonoset alkoivat pohtia yhdessä jokunen vuosi sitten mahdol­li­suutta perustaa ikään­ty­neiden perhekoti omaan kotiinsa. Paris­kunta kävi perhe­hoi­ta­jille tarkoi­tetun valmen­nuksen ja Perhekoti Harjun hoiva avasi ovensa vappuna 2022. Tuonosten perhekoti tarjoaa osavuo­ro­kau­tista ja lyhy­tai­kaista perhe­hoitoa ikään­ty­neille. Asukkaat perhe­ko­tiin tulevat Siun soten palve­luoh­jauksen kautta. 

Minä ja puoli­somme asumme ainoas­taan pysyvästi täällä, muut asukkaat ovat niin sanotusti käypä­läisiä eli asuvat täällä tila­päi­sesti kuka minkäkin aikaa. Osa on täällä vain päivisin ja menee yöksi kotiin, osa on muuta­mista vuoro­kausista viikkoon yötä päivää. Joskus harvoin joku on ollut useamman viikon esimer­kiksi odot­ta­massa hoiva­ko­ti­paikkaa, Taru Tuononen kertoo.

Suurin osa asuk­kaista on omais­hoi­det­tavia, jotka tulevat perhe­ko­tiin omais­hoi­ta­jien laki­sää­teisten vapaiden ajaksi. Perhe­hoi­dolla voidaan tukea myös yksin kotona asuvia vanhuksia. 

Perhe­ko­dis­samme on enene­vässä määrin myös ikään­ty­neitä, joiden kotona asumista ja pärjää­mistä tuetaan perhe­hoi­dolla ja samalla lievi­te­tään mahdol­lista yksi­näi­syyttä. Eli kotona asuvat ovat hetken meillä ja palaavat sitten kotiin. Usein yksi­na­suvat käyvät meillä sään­nöl­li­sesti kerran kuussa, Taru Tuononen sanoo.

”Ihan niin kuin kotona olisin”

Perhe­ko­dissa perhe­hoi­taja tai ‑hoitajat avaavat oman kotinsa ikään­ty­neille. Arkea eletään yhdessä. Tuonoset kertovat, että päiviä rytmit­tävät pitkälti viisi tarjot­tavaa ateriaa. Ruokai­le­maan kokoon­nu­taan aina yhdessä saman pöydän ääreen. Ruokai­lujen välissä tehdään yhdessä asioita, kuten ulkoillan, luetaan lehtiä, pelail­laan ja jutellaan. Erillisiä sääntöjä perhe­ko­dissa ei ole, mutta yhdestä tavasta pyritään pitämään kiinni.

Yöllä nukutaan. Pyrimme siihen, että ilta­kym­me­nestä aamuseit­se­mään asuk­kaiden olisi hyvä pärjätä omineen ja nukkua yö. Tämä on oikeas­taan yksi perhe­hoi­toon tulon edellytys, koska meillä ei ole täällä erikseen yövuoroa, vaan mekin nukumme yöllä, Tuonoset kertovat.

Irja Hassinen kertoo viih­ty­vänsä oikein hyvin perhe­ko­dissa. Hän asuu Tuonosten luona kerran kuukau­dessa 5–7 päivän ajan. 

Täällä on seuraa. Kotona asun yksin, vaikka onhan siinä kerros­ta­los­sakin naapu­reita, joiden kanssa on tullut hyvin tutuksi. Seuraa on sielläkin. Vaan tämä tuo vaihtelua. Hirmu­kivat ovat nämä perhe­hoi­tajat, isän­tä­väki, täällä. Mielel­lään tänne aina tulee.

Pelai­lemme ja lenk­kei­lemme. Joskus yritän myös autella emäntää pienissä asioissa. Hyvin täällä päivät sujuvat, ihan niin kuin kotona olisin. Joka päivä otan myös pienet nokoset, Hassinen naurahtaa.

Työ ja vapaa-aika yhdis­tyvät

Perhe­hoi­dossa työ on aina läsnä, samoin vapaa-aika. Kuten perheessä, myös perhe­hoi­dossa, elämää eletään yhdessä. Näin ollen työtä ja vapaa-aikaa on vaikea erottaa toisis­taan. Varsi­naista työaikaa ei ole. 

Kun meillä on täällä asiak­kaita, niin olemme käytän­nössä 24/7 töissä, mutta elämme samalla myös omaa elämäämme 24/7. Sanotaan, että perhe­hoi­ta­juus ei ole työ, vaan se on elämän­tapa. Minulle se tarkoittaa sitä, että työ ja henki­lö­koh­tainen elämä on yksi ja sama asia, Taru Tuononen pohtii.

Tällai­sessa lyhy­tai­kai­sessa perhe­hoi­dossa pystyy aika hyvin kuitenkin rytmit­tä­mään töitä, ja esimer­kiksi me olemme nyt alkaneet pitää joka kuukausi myös vapaata. Aluksi emme vapaita pitäneet, vaan nyt kun olemme jo jonkin aikaa toimineet, niin olemme ottaneet ihan tarkoi­tuk­sella sään­nöl­li­sesti vapaata. Minusta se on tärkeää saada myös ihan omaa aikaa. Vapaa­päi­vinä sitä jostain kumman syystä haluaa usein lähteä reissuun.

Tuonosia motivoi työn merki­tyk­sel­li­syys

Idea perhe­ko­dista syntyi Tuono­sille halusta saada muutosta työelä­määnsä. Timo työs­ken­teli aiemmin tehdas­työssä ja Taru puhtaus­pal­ve­lua­lalla.

Halusimme molemmat muutosta ja pois nyky­työ­elämän kiireestä. Halusimme päästä vaikut­ta­maan siihen, millaista työtä teemme. Tässä työssä voimme vaikuttaa oikeas­taan aivan kaikkeen. Kaipa­simme myös sellaista rauhal­li­sempaa tahtia, Tuonoset pohtivat.

Tavallaan koen, että olemme palanneet vähän kuin taak­se­päin elämässä. Meillä on iso perhe, viisi lasta. Minä olen ollut aikoinaan pitkään kotona lasten kanssa. Tässä on nyt sitä aikai­sempaa elämän­rytmiä taas enemmän.

Tuonosten perhekoti on toiminut nyt kaksi vuotta. Moti­vaatio työhön ja halu jatkaa perhe­hoitoa on edelleen korkealla. Eniten paris­kuntaa motivoi työn merki­tyk­sel­li­syys.

Kaikissa töissä ei vält­tä­mättä tule aina semmoista oloa, että tämä on todella tärkeätä työtä, mutta tässä se tulee. Joka päivä tietää tekevänsä tärkeätä työtä, Taru Tuononen toteaa.

Lue lisää Siun soten perhe­hoi­dosta 17.5.2024 julkais­tusta tiedot­teesta: Siun sote kehittää aktii­vi­sesti ikään­ty­neiden perhe­hoitoa – Ajan­koh­taista – siunsote​.fi