Pohjois-Karjalan keskus­sai­raalan sairaan­hoi­taja sai valta­kun­nal­lisen Nouseva tähti ‑tunnus­tuksen

Vatsae­lin­ki­rur­gisen osaston eli 2G:n käytä­vällä vastaan tulee Ulrika Huuri­nainen, 44, katse täynnä lämpöä. Empaat­ti­seksi ja sosi­aa­li­seksi itseään kuvaileva Huuri­nainen sulat­telee vielä sitä, että hän saanut Suomen Sairaan­hoi­ta­jien Nouseva tähti ‑palkinnon. Tunnustus jaettiin perjan­taina 10.11.2023. Tunnustus tuli sairaan­hoi­ta­jalle itselleen täysin yllä­tyk­senä.

Onhan se sydäntä lämmit­tävä tunne, kun työyh­teisö on halunnut ehdottaa minua saajaksi. Se lisää omaa amma­til­lista itse­var­muut­tani, Huuri­nainen makus­telee.

Nouseva tähti ‑tunnus­tuksen tavoit­teena on nostaa esille uransa alussa olevia sairaan­hoi­tajia, joilla on myön­teinen asenne työhön. Valin­ta­kri­tee­rien mukaan tunnus­tuksen saavan hoitajan tulee olla esimer­kil­linen ja osoittaa kehit­tävää otetta työssään. Ulrika Huuri­naisen valinnan tarkem­missa perus­te­luissa sanotaan, että hän luo myön­teistä ilma­piiriä tiimissä omalla valoi­salla olemuk­sel­laan. Hänellä on kykyä löytää myön­teisiä puolia ja voima­va­roja haas­teel­li­sis­sakin tilan­teissa.

Alan­vaih­taja viihtyy uudessa työssään

Ulrika Huuri­nainen työs­ken­teli aiemmin linja-auton­kul­jet­ta­jana, kunnes päätti vaihtaa alaa.

Suvustani moni on hoitoa­lalla. Sen vuoksi sanoin, että minusta ei ihan peri­aat­tees­ta­kaan ikinä tule hoitoalan tekijää. Ja nyt olen amma­tin­vaih­taja, olen todella paljon tykännyt, Huuri­nainen naurahtaa.

Hän näkee yhtä­läi­syyksiä nykyi­sessä ja aiemmassa työssään: molem­missa tehdään vastuul­lista työtä ja ollaan ihmisten kanssa teke­mi­sissä. Hänen miehensä työs­ken­telee yhä linja-auton­kul­jet­ta­jana.
Huuri­nainen tuli Pohjois-Karjalan keskus­sai­raalan 2G-osastolle 1,5 vuotta sitten opin­toi­hinsa kuuluvaan syven­tä­vään harjoit­te­luun, jonka jälkeen jäi jo suoraan valmis­tu­mi­sensa jälkeen kesä­töihin ja sai pian vaki­tuisen toimen. Hän pitää osastolla työs­ken­te­lystä, sillä se tarjoaa haastetta ja oppia, jota ei vält­tä­mättä saa muualta.

Vatsae­lin­ki­rur­ginen toiminta on vahvasti päivys­tyk­sel­listä, ja 80 prosenttia sisää­no­tosta tapahtuu päivys­tyksen kautta. Osastolla hoidetaan esimer­kiksi haima‑, avanne- ja syöpä­po­ti­laita. Sairaan­hoi­tajan työ osastolla liittyy potilaan voinnin seuraa­mi­seen, neste‑, ravit­semus- ja lääke­hoi­toon sekä poti­lailla usein olevien perus­sai­rauk­sien hoitoon. Huuri­nainen kertoo, että lääkä­ri­kierron aikana hoitaja on tärkeässä roolissa. Hoitaja antaa oman arvionsa poti­laasta, sillä kaikki eivät oman kuntonsa vuoksi pysty sitä itse tekemään.

Osasto on vaativa paikka, sillä meillä hoidetaan hyvin sairaita potilaita. Meillä on tiimi­mal­li­työs­ken­tely, joten töitä tehdään aina yhdessä. Meillä on rautaisia ammat­ti­laisia, joilta uskaltaa kysyä neuvoa. Myös esihen­kilöt osal­lis­tuvat kent­tä­työhön, ja yhtä lailla heiltä voi kysyä apua.

Huuri­naisen mukaan uusille työn­te­ki­jöille on pereh­dy­tys­vuo­roja, ja aluksi uusi työtekijä saa työpa­rik­seen kokeneen sairaan­hoi­tajan. Hän kiittelee, että osastolla suhtau­du­taan lisä­kou­lut­tau­tu­mi­seen myön­tei­sesti, mikä antaa mahdol­li­suuden oman osaa­mi­sensa kehit­tä­mi­seen. Nouseva tähti ‑tunnus­tuksen saanut Huuri­nainen nostaa esille posi­tii­visen palaut­teen merki­tyksen. Se antaa jaksa­mista työhön ja vaikuttaa alalla pysy­mi­seen.

Hoitoa­lasta puhutaan yleisesti nega­tii­vi­sesti, vaikka pitäisi tuoda nykyistä enemmän hyviä puolia esille. Tämä ei ole helpoin ammatti, mutta tässä saa olla ihmisten kanssa teke­mi­sissä ja tehdä moni­puo­lista, vaih­te­levaa työtä. Näet, kun ihminen paranee. Tämä työ antaa myös itselle paljon. On itsestä kiinni, kuinka paljon haluaa omaa osaa­mis­taan kehittää.

Täällä on huip­pu­po­rukka ja ‑esihen­kilöt. Meillä on hirmukiva työyh­teisö, Ulrika Huuri­nainen jatkaa.