Siun sote rekrytoi kansain­vä­lisiä työn­te­ki­jöitä – ”tavoit­tee­namme on riittävä, osaava ja hyvin­voiva henki­löstö”

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun sote rekrytoi kansain­vä­lisiä työn­te­ki­jöitä henki­löstön riit­tä­vyyden turvaa­mi­seksi. Kansain­vä­li­sellä rekry­toin­nilla tarkoi­te­taan sosiaali- ja tervey­den­huollon työn­te­ki­jöiden palk­kaa­mista ulko­mailta.

– Pula sosiaali- ja tervey­den­huollon henki­lös­töstä koskettaa myös Siun sotea. Kansain­vä­linen rekry­tointi on yksi keino vastata meitä haas­ta­vaan henki­lös­tö­pu­laan, henki­lös­tö­joh­taja Pirjo Manninen kertoo.

Kansain­vä­lisen rekry­toinnin keinoja on monen­laisia. Siun sotessa kansain­vä­linen rekry­tointi on keskit­tynyt pitkälti hoito- ja hoiva­työn­te­ki­jöiden rekry­toin­tiin, joista on luku­mää­räl­li­sesti suurin henki­lös­tö­pula. Lisäksi lääkä­ri­rek­ry­toin­teja on toteu­tettu Virossa ja Latviassa. Tule­vai­suu­dessa lääkä­ri­rek­ry­toin­teja on tavoit­teena toteuttaa myös laajemmin Euroopan alueella.

– Tavoit­tee­namme on riittävä, osaava ja hyvin­voiva henki­löstö. Ja nämä kaikki kulkevat käsikkäin. Kun on riit­tä­västi osaavaa henki­löstöä, edesauttaa se henki­löstön hyvin­vointia, Manninen kertoo.

Kansain­vä­lisiä hoito- ja hoiva­työn­te­ki­jöitä Siun soteen oppi­so­pi­muk­sella 

Siun sotessa on pyritty tukemaan henki­löstön riit­tä­vyyttä rekry­toi­malla kansain­vä­listä hoito- ja hoiva­hen­ki­löstöä oppi­so­pi­muk­sella. Valtaosa kansain­vä­li­sistä hoito- ja hoiva­työn­te­ki­jöistä sijoittuu työs­ken­te­le­mään ikäih­misten asumis­pal­ve­luihin.

Viime vuonna Siun sote palkkasi myan­ma­ri­laisia hoito- ja hoiva­työn­te­ki­jöitä oppi­so­pi­muk­sella. Koke­mukset rekry­toin­nista ovat olleet posi­tii­visia ja Siun sote on jatkanut kansain­vä­listä rekry­tointia. Ensi vuonna Siun soteen on tulossa hoito- ja hoiva­työn­te­ki­jöitä Kosovosta ja Filip­pii­neiltä.

Ulko­mailta rekry­toi­duilta työn­te­ki­jöiltä edel­ly­te­tään riittävää suomen kielen osaamista sekä sosiaali- ja tervey­salan koulu­tusta. Työn­te­kijät saavat lähtö­maas­saan koulu­tuksen, mikä pereh­dyttää heidät alaan, suomen kieleen ja kult­tuu­riin. Suomeen saavut­tuaan työn­te­kijät opis­ke­levat työn ohessa oppi­so­pi­muk­sella lähi­hoi­ta­jiksi.

– Euroopan ulko­puo­lella koulut­tau­du­taan usein ”caregiver”-tutkintoon eikä tutkinto vastaa täysin Suomen lähi­hoi­tajan tutkintoa. Siksi kansain­vä­liset hoito- ja hoiva­työn­te­kijät työs­ken­te­levät hyvin­voin­tia­lu­eel­lamme oppi­so­pi­muk­sella, Manninen tarkentaa.

Kansain­vä­lisen rekry­toinnin tavoit­teena on, että hoito- ja hoiva­työn­te­kijät jäisivät töihin Siun soteen ja heidän kanssaan saataisi solmittua pitkät työso­pi­mukset. Kansain­vä­lisen rekry­toinnin proses­seja kehi­te­tään jatku­vasti niin, että työn­te­kijät viih­tyi­sivät ja sopeu­tui­sivat mahdol­li­simman hyvin uuteen ympä­ris­töön. 

– Työn­te­ki­jöiden viih­ty­vyys on ensiar­voisen tärkeää. Teemme myös yhteis­työtä kuntien kotout­ta­mis­pal­ve­lujen kanssa ja huoleh­dimme, että kansain­vä­lisiä työn­te­ki­jöitä on samassa työyk­si­kössä vähintään kaksi, jolloin sopeu­tu­minen uuteen ympä­ris­töön on helpompaa, Manninen kertoo.

Lisäksi on tärkeää pereh­dyttää uudet työn­te­kijät huolella ja tukea heidän integroi­tu­mis­tansa osaksi työyh­tei­söjä. Jokai­sella työn­te­ki­jällä tulisi olla tunne, että kuuluu työyh­tei­söön omana itsenään. 

– Erilai­suus ja erilaiset tavat ajatella on rikkaus työyh­tei­söissä. Voimme oppia toinen toisel­tamme ja kehittää näin toimin­taamme, Manninen muis­tuttaa.

Siun sotessa kansain­vä­listä rekry­tointia toteu­te­taan eri yhteis­työ­kump­pa­neiden kanssa. Yhteis­työtä on jo tehty Pohjois-Karjalan koulu­tus­kun­tayh­tymä Riverian kanssa ja tulevissa rekry­toin­neissa tehdään yhteis­työtä myös Temporen kanssa. Lisäksi Siun sote on mukana Itä-Suomen yhteis­työ­alueen hyvin­voin­tia­lueiden kilpai­lu­tuk­sessa, jossa haetaan kansain­vä­lisen rekry­toinnin palve­lun­tuot­tajaa, joka tuo hoito- ja hoiva­hen­ki­löstöä EU- ja ETA-alueen ulko­puo­li­sista maista. 

– Meidän on oltava avara­kat­seisia, jotta voimme ratkaista tule­vai­suuden haasteet henki­löstön riit­tä­vyy­dessä. Jokainen työn­te­kijä on meille yhtä tärkeä kult­tuu­ri­sesta taus­tas­taan riip­pu­matta, Manninen kiteyttää.