Vanhemman ja vauvan välinen varhainen vuorovaikutus on edellytys lapsen kielelliselle kehitykselle. Vuorovaikutus alkaa muotoutua heti vauvan syntymän jälkeen ensimmäisten kosketusten ja katseiden myötä. Vuorovaikutus on yhdessä olemista, kokemista ja toinen toisiinsa reagoimista. Turvallinen vanhempi-lapsi suhde luo pohjan vauvan turvallisuuden tunteelle, hyvälle itsetunnolle, minäkuvalle ja empatiakyvylle.

Varhaista vuorovaikutusta vahvistavat:

• Vauvaan ja vuorovaikutukseen keskittyminen

• Tunteiden jakaminen. Kun vauvalla on kurja olo, auta ja lohduta. Kun vauva on iloinen, iloitse yhdessä hänen kanssaan.

• Sylittely ja fyysinen läsnäolo

• Herkkä reagoiminen ja vastaaminen vauvan liikkeisiin, ääntelyihin ja katseeseen

• Vauvan viestien johdonmukainen tulkinta, jolloin toiminta saa yhteisen merkityksen. Esimerkiksi, jos vauva päristelee ruokailutilanteessa huuliaan, hän voi haluta viestiä, ettei enää halua ruokaa. Kun vanhempi tulkitsee saman asian eri kerroilla samalla tapaa, huulien päristely saa yhteisen merkityksen "ei enää ruokaa".

• Katsekontakti ja kasvokkain oleminen

• Vuoron antaminen vauvalle. Malta odottaa vauvan reaktiota.

• Vuorovaikutukseen rohkaiseminen katseella, juttelulla, loruilla, lauluilla.

• Leikillisyys. Käytä ääntelyä, eleitä ja ilmeitä rohkeasti vauvan kanssa.

• Puheen hidastaminen, tauottaminen ja toistaminen sekä yksinkertaisten ilmaisujen käyttäminen

• Jäljitteleminen. Jäljittele lapsen eleitä, ilmeitä ja ääntelyä, kohta hän innostuu jäljittelemään sinua.

• Selkeän päivärytmin luominen arkeen, jotta vauva voi ennakoida tilanteita.