Sama työ, kaksi tapaa

Kaksi siun­so­te­laista sairaan­hoi­tajaa, Aino Soininen ja Pinja Huuskonen, tekevät työtä, joka kuulostaa ulospäin saman­lai­selta, mutta heidän arki­päi­vänsä ovat hyvin erilaiset. Yksi viestii asiak­kaille digia­lus­talla, toinen kohtaa heidät kasvo­tusten ja puhe­li­messa. Kumpikin on löytänyt oman tapansa olla sairaan­hoi­taja. Ennen kaikkea, kumpikin rakastaa työtään.
Aino Soininen toimii sairaan­hoi­ta­jana ja tiimi­vas­taa­vana Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten Digi­so­te­kes­kuk­sessa ja palvelee koko maakunnan väestöä. Hänen työnsä tapahtuu pääosin digi­taa­li­sella palve­lua­lus­talla, jossa asiak­kaiden kanssa vies­ti­tään kirjal­li­sesti.
– Chat­tail­laan asiak­kaille, sitähän se työ on. Se on jotain aivan uutta ja erilaista. Kuulostaa helpolta, mutta todel­li­suu­dessa se on haastavaa ja opet­ta­vaista, kun ei näe eikä kuule. Pitää tulkita pelkän tekstin kautta. Työ haastaa vies­tin­tään eri tavalla, Aino kuvaa.
Toki digi­pal­ve­luissa kuviakin lähe­te­tään tarvit­taessa, ja joskus soitetaan asiak­kaalle, mutta pääpaino on kirjal­li­sessa vies­tin­nässä ja se on hyvin erilaista kuin perin­tei­sessä terveys­a­se­ma­työssä.
– Sairaan­hoi­tajan työ on jatkuvaa oppimista ja joka päivä voi oppia jotakin uutta. Työ haastaa päivit­täin ja asioiden selvit­tely sekä uuden oppiminen pitää työn mielen­kiin­toi­sena Lukion jälkeen amma­tin­va­linta oli selvä, halusin hoitoa­lalle. Ei oikeas­taan ollut mitään muita vaih­toeh­toja, enkä vieläkään keksi mitään muuta parempaa ammattia itselleni. Viihdyn työssäni ja amma­tis­sani. Digi­so­te­kes­kus­työssä plussaa on ehdot­to­masti etätyö­mah­dol­li­suus, Aino jatkaa.
Pinja Huuskonen työs­ken­telee sairaan­hoi­ta­jana Niini­vaaran terveys­a­se­malla, missä ihmisten kohtaa­minen on keskiössä. Toki Pinjal­lakin on mahdol­li­suus tehdä puhe­li­mitse tehtävää hoidon tarpee­nar­viointia etänä
– Jos poti­laalla on yskä, kuulen sen heti. Se tuo varmuutta arvioin­tiin. Ja kun asiakas tulee vastaa­no­tolle, näkee heti, onko fluns­sainen tai millainen yleistila on, Pinja kertoo.
Hänen työnsä on käytän­nön­lä­heistä – ja siihen kuuluu myös käden­tai­toja vaativia toimen­pi­teitä, kuten luomien poistoa.
– Olen aikai­sem­malta amma­til­tani raken­nus­maa­lari eli olen käsillä tekijä, ja saan hyödyntää sitä nykyi­sessä työssäni. Se tekee työstä entistä mielek­käämpää. Olen tykännyt sairaan­hoi­tajan ammatista. Tässä saa tehdä töitä ihmisten kanssa ja asia­kas­pal­velua. Tämä on tosi moni­puo­linen ammatti, Pinja toteaa.

Ammatissa vapautta ja valin­nan­varaa

Molemmat sairaan­hoi­tajat, Aino ja Pinja, nostavat esiin sairaan­hoi­tajan ammatin moni­puo­li­suuden ja kehit­ty­mis­mah­dol­li­suudet. Aino on ollut mukana Digi­so­te­kes­kuksen perus­ta­mi­sessa ja Pinja puoles­taan kehit­tä­jä­hoi­tajan urapo­lulla Siun soten kehit­tä­mässä Hoitaja 2.0 ‑mallissa, jossa työpäiviä voi sään­nöl­li­sesti käyttää itsensä ja orga­ni­saa­tion kehit­tä­mi­seen. Pinja pääsi mallissa kehit­tä­mään digi­taa­lisia palveluja.
– Se toi vaihtelua arkeen ja kehitti minua amma­til­li­sesti. Ja nyt kun terveys­a­se­mil­lakin käytämme ja hyödyn­nämme digi­taa­lista palve­lua­lustaa arjessa, kehit­tä­mis­ko­ke­muk­sesta on ollut valta­vasti hyötyä, Pinja kertoo.
Aino näkee työn kehit­tä­mi­sessä paitsi oman kehit­ty­misen, myös mahdol­li­suuden vaikuttaa.
– Halusin Digi­so­te­kes­kuk­seen mukaan jo hanke­vai­heessa, koska halusin päästä kehit­tä­mään täysin uutta toimintaa. Olen aina ollut kehi­tys­myön­teinen ja koin, että minulla voisi olla paljon annet­tavaa aikai­semman terveys­a­se­ma­työn tuoman koke­muksen ansiosta. Kehit­tä­mis­työssä oppii jatku­vasti ja kehittyy samalla myös amma­til­li­sesti.
Molemmat koros­tavat, että sairaan­hoi­tajan työ ei ole yksi ja sama tehtävä – vaan laaja kenttä, jossa voi muokata omaa polkuaan.
– Kiin­nos­tuksen mukaan voi vaihtaa paikkaa tai tehtävää. Siun soten sisällä on satoja erilaisia työnkuvia, Pinja sanoo.

Työyh­teisö ja arjen hyvä henki

Aino ja Pinja jakavat saman näke­myksen siitä, mikä tekee työstä Siun sotessa erityistä: ihmiset. Työka­verit, yhteistyö ja yhteis­henki nousevat heidän puhees­saan tois­tu­vasti esiin.
– Meillä on huumoria ja helposti lähes­tyt­täviä ihmisiä. Autetaan toisiamme ja pyritään yhdessä parhaa­seen, Aino kertoo.
Ainolla etätyö ei ole estänyt yhtei­söl­li­syyttä. Teams-kahvit tarjoavat hengäh­dys­tauon ja kontaktin työka­ve­reihin. Pinja puoles­taan nostaa esille tiiviin työyh­teisön, joka on hierar­kia­vapaa.
– Ei tarvitse jännittää, että kehen ottaa yhteyttä. Lääkäri tai fysio­te­ra­peutti – kaikki ovat samalla viivalla ja auttavat toisiaan. Se tekee töihin tulosta miel­lyt­tävää.

Pohjois-Karjala kutsuu

Molemmat hoitajat ovat yhtä mieltä siitä, että Pohjois-Karjala tarjoaa paitsi hyvän työpaikan myös hyvän elämän.
– Kun asuin Helsin­gissä, niin minulle tuli ikävä Pohjois-Karjalaan, kun täällä ei ole kiire minnekään. On rauhal­lista, ja silti kaikki tarvit­tava löytyy. Ulkoi­lu­maastot ja harras­tus­mah­dol­li­suudet ovat aivan nurkan takana, Kontio­lah­della asuva Aino kertoo.
– Ihmiset on leppoisia, se on sitä pohjois­kar­ja­laista luonnetta. Niin se on ihan omansa se. Olen asunut muual­lakin, niin kyllä Pohjois-Karjala on kotini, Vesan­nolta lähtöisin oleva Pinja täydentää.
Miksi sairaan­hoi­tajan kannattaa tulla juuri Pohjois-Karjalaan?
Ainon ja Pinjan mukaan vastaus on yksin­ker­tainen: työn moni­puo­li­suus, mahdol­li­suus kehittyä ja avoin ilmapiiri.
– Olit sitten kiin­nos­tunut digi­pal­ve­luista, klii­ni­sestä hoito­työstä tai kehit­tä­mi­sestä, täällä on tarjontaa kaikille. Ja työka­verit ottavat aina uudet tulijat hyvin vastaan, Aino lupaa.