Pohjois-Karjalan hyvinvointialue on uudistustyössä varsin pitkällä verrattuna muihin hyvinvointialueisiin, mutta silti edessä on vielä paljon tehtävää ja hiottavana monia yksityiskohtia. Siun soten toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen käy tässä jutussa läpi uudistustyön väliarviota – ja hieman yllättäen sitä, mitä on itse oppinut viidestä viime vuodesta.

Älä vaan kirjoita mitään henkilökuvaa, Ilkka Pirskanen pyytää työhuoneessaan Tikkamäen M-talossa.

Haastattelun pohjalta aineksia sellaiseenkin olisi, mutta pysytään nyt itse asiassa eli eräänlaisessa Siun soten välitilinpäätöksessä.

Mitkä siis ovat olleet suurimmat ilonaiheet ja epäonnistumiset kuntayhtymäpohjaisen Siun soten tarinassa tähän asti?

Onnistumisiin toimitusjohtaja laskee 19 eri organisaation fuusion. Siinä kunnat asettivat Siun sotelle tiukat tavoitteet, joihin on myös ylletty.

- Onnistuimme hallitsemaan ison fuusion. Tutkimusten perusteella yritysmaailmassa noin 20 prosenttia fuusioista saavuttaa ne tavoitteet, jotka sille on asetettu, hän vertaa.

Kunnat halusivat fuusion kautta saada sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastuspalveluiden kokonaiskustannukset hallintaan, lisäksi yhtenä tärkeänä tavoitteena oli keskussairaalan säilyttäminen yhtenä laajan päivystyksen sairaaloista.

- Se, että saimme sairaalan isoihin investointeihin luvat valtiovarainministeriöstä ja sosiaali- ja terveysministeriöstä, ei ollut läpihuutojuttu. Kävimme 7-8 tiukkaa keskustelukierrosta, joihin liittyi keskittämisasetus. Ensimmäinen versio asetuksesta oli meille aika murhaava, sillä se olisi siirtänyt Kuopioon osan kaikkein vaikeimmista leikkauksista, joita meidän kirurgimme haluavat tehdä. Sillä olisi varmasti ollut vaikutusta osaamistasoon ja rekrytointeihin, Pirskanen arvioi.

Pohjois-Karjala taisteli asian parhain päin yhdessä Keski-Suomen ja Etelä-Savon kanssa, ja valtioneuvosto päätyi muuttamaan keskittämisasetusta.

Painopistettä peruspalveluihin

Onnistumisten joukkoon Pirskanen laskee myös sen, että Siun soten toiminnalle on asetettu yhtenäiset kriteerit. Painopistettä on samalla saatu liikautettua soteuudistuksen tavoitteiden mukaisesti peruspalveluihin.

- Palvelurakenteen keventäminen on onnistunut – tosin siitä on paljon keskusteltu ja siinä on huonojakin puolia. Terveyskeskussairaaloita on lopetettu, koska niitä paikkoja oli väkimäärään suhteutettuna tosi paljon. Hoidimme sellaisia asiakkaita, jotka eivät olleet sairaalapotilaita, vaan joille parempi paikka olisi ollut palveluasuminen tai tehostettu palveluasuminen. Huono puoli on se, että tilalle ei tullut yhtä aikaa riittävästi tehostetun palveluasumisen paikkoja. Etenkin Joensuussa, Kontiolahdella ja Liperissä päätökset venyivät, mutta asia on korjaantumassa.

Kuntarajat eivät Pohjois-Karjalassa ole avunsaannin esteenä, vaan tarvitsemaansa hoitoa voi saada vaikka työmatkallaan naapurikunnassa. Jokaisessa kunnassa on myös pystytty säilyttämään peruspalvelut.

Onnistumisten joukkoon kuuluu sekin, että Siun soten aikana käyttöön on otettu varhaisen tuen perhekeskustoimintamalli. Perhekeskustoiminta on ennaltaehkäisevää ja verkostomaista yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa.

 Lastensuojelussa puolestaan on lisätty Siun soten omaa toimintaa.

- Saimme Paiholaan oman lastensuojeluyksikön, se on aika iso saavutus perhepalveluissa. Ostettu lastensuojelupalvelu on hirvittävän kallista ja paikkoja on vähän. Omassa toiminnassa tiedämme myös laadun tarkemmin, Pirskanen sanoo.

Tiimimallia eli Meijän mallia hän kuvaa hyväksi innovaatioksi.

- Onhan siinä omat haasteensa ollut, mutta sitä on viilattu ja se on selkeästi parantanut kiireettömään hoitoon pääsyä.

Tilannekuvan kirkastaminen

Epäonnistumiseksi Ilkka Pirskanen nostaa avoimesti sen, ettei henkilöstölle ja asiakkaille ole saatu piirrettyä realistista tilannekuvaa siitä, missä Pohjois-Karjala olisi ilman Siun sotea.

- Osa henkilöstöstä kokee, että ylin johto ei ole heidän puolellaan. Se liittyy tilannekuvaan ja ajatukseen siitä, että jollakin tavoin toisin toimimalla kunnat olisivat antaneet enemmän rahaa tai valtio antaisi hyvinvointialueelle enemmän rahaa.

Siun sotea verrataan helposti Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan, joka paikkasi talouttaan korottamalla hintoja yhdeksän prosenttia.

- Sen rahoitusjärjestelmä on vanha sairaanhoitopiirin rahoitusjärjestelmä, jossa viime vuonna korjattiin talous nostamalla hintoja omistajakunnille. Meillä täällä Pohjois-Karjalassa kunnat antavat rahaa sitovan talousraamin maksukykynsä mukaan. Kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että kansalaisille pitää tehdä mahdollisimman hyvät sote- ja pelapalvelut, ja ne pitää tehdä niillä resursseilla, jotka meille annetaan tällä hetkellä kuntien ja jatkossa valtion taholta.

Pirskanen huomauttaa, etteivät Pohjois-Karjalan kunnat ole sen velkaisempia kuin muuallakaan Suomessa, mutta niiden rahoitus perustuu enemmän valtionosuuksiin kuin monella muulla alueella.

- Verotulot ovat Suomen pienimpien joukossa, joten kunnilla ei ole sellaista omaehtoista ansaintamahdollisuutta verotuksen kautta. Emme saa lisää rahaa, vaikka miten huutaisimme kovempaa, Pirskanen näkee.

- Tätä taustaa vasten meillä on Suomen kovin kulukuri, teemme samat, yhtä laadukkaat palvelut keskimäärin 13 prosenttia pienemmällä resurssilla kuin muualla. Taloudenhallinnassa olemme ihan eri kulukasvukäyrällä kuin muut Suomessa ovat olleet. Keskimääräinen kulukehitys sotepalveluissa on ollut neljän prosentin yläpuolella, mutta meillä vain reilun prosentin.

Juuri siihen suuntaan valtiovallan alulle laittama soteuudistus tähtää, sillä sen tavoitteena on paitsi turvata asukkaille yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen palvelut, myös hillitä väestön ikääntymisen ja syntyvyyden laskun mukanaan tuomaa kustannusten kasvua.

"Henkilöstöä kuultava laajemmin"

Urheilutaustastaan tunnettu Pirskanen myöntää, että Siun soten juoksua voi ja sitä pitää yhä parantaa.

- Parannettava asia on mielestäni hyvin selkeästi yhteinen tilannekuva, henkilöstön vielä laajempi kuuleminen ja parempi dialogi. Toimintavaihtoehtoja tulee selvittää ja arvioida vaikutuksia siitä, mitä ne tarkoittavat asiakastyössä. On mietittävä sekin, miten välttämätön muutostarve saadaan perusteltua henkilöstölle niin, että se on motivoiva. Osallistamisen puolella meillä on vielä paljon tekemistä ja samalla paljon mahdollisuuksia.

Henkilökohtaiseen peruutuspeiliin Pirskanen ei juuri nuorempana vilkuillut, mutta ikä ja kokemus ovat hioneet särmiä. Hän nostaa kysymättä esiin sen, mitä asiakas- ja potilastietojärjestelmä Asterin hankintaa suunnitellessa olisi kannattanut tehdä toisin.

- Päätöksiä on jälkikäteen vaikea arvioida, koska ne ovat aikansa lapsia. Ne ovat semmoisia, jotka ehkä tekisi nyt toisella tavalla, mutta silloin ei ole ollut samaa informaatiota. Esimerkiksi Asterin tapauksessa olisi pitänyt käydä paljon laajemmin keskustelua henkilöstön kanssa siitä, minkälaisen järjestelmän tarvitsemme 2030-luvulla. Olimme hakemassa järjestelmää, jolla voisimme 2030-luvulla tulla toimeen siinä henkilöstötilanteessa, mikä meillä silloin on. Toiset tulivat keskusteluihin arvioimaan, onko hankittavana oleva potilastietojärjestelmä riittävän hyvä arkipäivän työhön. Katsoimme asiaa eri suunnista ja keskustelu kentän osaajien kanssa jäi liian ohueksi, Pirskanen kertaa.

- Aster aiheutti paljon huolta ja murhetta, vaikka meillä se menikin läpi äänestämisen jälkeen. Moni kritiikki liittyy Asterin aikaiseen kokemukseen henkilöstön huonosta huomioimisesta, mikä on täysin ymmärrettävää.

Pirskanen mainitsee, että aikanaan nuoren Ilkan mieltä ohjasi lähinnä tavoitehakuisuus. Kokemuksen karttuessa hän on alkanut kantaa enemmän huolta päätösten vaikutuksista muihin.

- Jos esimerkiksi työntekijää ottaa niin paljon päähän meidän asiat, ettei hän yllä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, niin se on minun ja muiden päätöksentekoon osallistuneiden vika. Elämä on opettanut, ja mustan ja valkean väliin on tullut harmaan sävyjä. Se on tuonut kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä laajemmin, hän toteaa.

Johtavassa asemassa olevan virkahenkilön on perinteisesti pitänyt sietää kovaakin kritiikkiä ja lumentuloa tupaan. Ilkka Pirskanen myöntää, että molempaa laitaa on tullut: sekä negatiivista että positiivista palautetta.

- Minulle on kasvanut paksu nahka, mutta toinen puoli siinä on, että silloin helposti menettää kyvyn lukea heikkoja signaaleja. On pitänyt opetella balanssin pitämistä siinä, että ottaa kriittisen sähköpostin tai puhelun tarpeeksi vakavasti, menee peilin eteen ja kysyy itseltään, mitä muutan omassa toiminnassani, kun sain tällaisen palautteen.

Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen aluevaltuutetut joutuvat hekin varautumaan kritiikkiin päätöksiä tehdessään. Aluevaltuuston jäsenistä noin puolet on hyvinvointialueen työntekijöitä, jossa on etunsa mutta samalla mietinnän paikkaa.

- Ei varmaan milloinkaan ole ollut päättäjinä niin hyvää substanssiosaajien joukkoa kuin nyt. Osaamisen määrä on valtava, Pirskanen toteaa.

Kolikon toinen puoli on hänen mukaansa se, pystyvätkö valtuutetut aina keskittymään kokonaiskuvaan, jossa kansalaiset saavat laajasti parhaat mahdolliset palvelut vai ajaudutaanko kuitenkin joskus katsomaan asioita oman työyhteisön tai ammattikunnan etu mielessä.

- Mahdollista on, että kaikki menee hyvin. Ei tietenkään sellaista hetkeä tule, että jokaisella valtuutetulla ja jokaisella 8000 työntekijällä on yhteinen näkemys. Mutta semmoinen yhteinen tilannekuva on pakko saada, että sen allekirjoittaa enemmistö, joka vie sitä eteenpäin. Vähän asiasta riippuen aina tulee olemaan eri mieltä olevia ihmisiä, ja se on luonnollista.

Tiedolla johtamisen keulapaikka

Toimitusjohtaja haluaa nostaa esiin vielä muutaman seikan, joissa Siun sotessa on onnistuttu. Toinen on tiedon tuotanto ja sen käyttäminen päätöksenteon hyväksi.

- Tiedon tuottamisessa pärjäämme kenelle tahansa. Monissa eri organisaatioissa töissä olleena voin todeta, että hirveän iso määrä päätöksistä tehdään musta tuntuu -periaatteella tai kokeilukulttuurilla. Se, että oikeasti on tietoa, johon päätös perustuu, on kohtuuharvinaista kaikissa organisaatioissa. Meillä on vahvasti tilastoitu ala, jossa kaikki kirjataan potilasmääristä lähtien. Joku päättäjä onkin joskus vitsillä sanonut, että ei ole kivaa, kun teillä on numerovastaukset joka kysymykseen.

Ehkä kaikkein tärkein onnistumisen mittari on asiakastyytyväisyys.

- Siun soten toiminnallisista saavutuksista suurin on ihan huikean hyvä asiakaspalaute, jota on mitattu eri tavoin. Se mitattu asiakaspalaute ja Karjalaisen tekstiviestipalstoilta tuleva palaute eivät mene aina yksi yhteen. Tietysti puolen miljoonan vuosittaisen asiakaskäynnin joukosta löytyy aina asioita, joissa on parannettavaa.