Suomalainen Lääkäriseura Duodecim myönsi neurologi, apulaisylilääkäri Anna Maija Saukkoselle lääketieteen merkittävimpiin suomalaisiin tunnustuksiin kuuluvan Konrad ReijoWaaran palkinnon 19.11.2021. Siun sotessa työskentelevä Saukkonen tunnetaan erinomaisena diagnostiikkona, joka pohjaa ammattitaitonsa vahvaan potilas-lääkäri -suhteeseen ja vankkaan tieteelliseen perustaan. Opettajan hän on esikuva nuoremmille kollegoilleen. Apulaisylilääkärinä hän on kehittänyt merkittävällä tavalla neurologisten sairauksien hoitoa Pohjois-Karjalassa.
20 000 euron suuruinen Konrad ReijoWaaran palkinto jaetaan joka vuosi seuran vuosipäivänä marraskuussa ensisijaisesti ansiokkaasta käytännön lääkärin työstä henkilölle, joka voi olla toisaalta ahkera, uhrautuva ja taitava kenttätyössä toimiva lääkäri tai toisaalta valtakunnallistakin arvostusta saanut, hallinnolliseen ja tutkimustyöhön osallistunut käytännön lääkäri. Vuonna 2021 Konrad ReijoWaaran palkinnon sai Siun soten neurologi, apulaisylilääkäri Anna Maija Saukkonen.

• Palkinto tuli minulle täytenä yllätyksenä. Esimieheni Jussi Sipilä oli hakenut sitä suosittelijoiden kanssa. Minulla ei ollut aavistustakaan asiasta. Duodecimista soitettiin minulle eräänä iltana ja ajattelin vähän kummissani, että minua pyydetään johonkin käytännönläheiseen työryhmään, mutta sainkin kuulla tästä kunnianosoituksesta, toteaa Siun soten neurologi, apulaisylilääkäri Anna Maija Saukkonen.

Palkinnon saajan valitsee valiokunta, jonka puheenjohtajana on Duodecim-seuran puheenjohtaja ja jäseninä neljä muuta Duodecim-seuran valitsemaa edustajaa sekä edustajat Finska Läkaresällskapetista ja Suomen Lääkäriliitosta.

• Palkinnon saaminen on hämmentävää. Olen todella kiitollinen, että tällainen kunnianosoitus osuu omalle uralle. En olisi päässyt tähän ilman omaa työyhteisöäni. Olen sen heille monesti sanonut ja kirjoittanut. Meillä jokainen voi olla sellainen kuin on, kuvailee Anna Maija klinikkansa ilmapiiriä kiitollisena.

”Neurologia on innostavaa ja mielenkiintoista”

Anna Maija Saukkonen on nähnyt lääketieteen kehityksen aina 1980-luvulta lähtien omassa työssään – ja neurologian saralla Pohjois-Karjalan keskussairaalassa.

• Olen syntynyt Heinävedellä eli kovin kauaksi en ole päätynyt. Lääkärin koulutukseni erikoistumisen tein Kuopiossa. Tähän taloon Joensuussa olen tullut 1.10.1985 ensimmäiseksi neurologian orientoivan vaiheen lääkäriksi. Silloin klinikkamme oli hyvin pieni ja siellä oli vain kaksi viranhaltijaa. He ottivat minut opetettavakseen. Neurologia oli ja on edelleen innostavaa ja mielenkiintoista. Se sai minut valitsemaan alan.

Vuosikymmenten jälkeenkin Anna Maija Saukkonen jaksaa innostua neurologiasta. Nuorten erikoistuvien lääkäreiden kanssa hän tekee mielellään töitä. 

• Toivon olevani esimerkki siitä, että neurologia on kivaa jopa 35 vuotta myöhemminkin. Ehkä tuolla tavalla olen saanut jonkun innostuksen siemen kylvettyä erikoistuviin lääkäreihin. On ilo nähdä miten ihmiset kehittyvät ja heistä tulee taitavia ja minua osaavampia.
• Innostun myös, kun minut kutsutaan puhumaan erilaisten järjestöjen tilaisuuksiin muistisairauksien hoitamisesta. Rohkaisen myös kollegoita samanlaiseen toimintaan. Vapaammissa tilanteissa potilaissa, joita näkee vastaanotolla sairauden merkeissä, näkeekin jäljellä olevaa terveyttä. Toki luentojen väsääminen vie aikaa, mutta kyllä se myös paljon antaakin, kertoo Anna Maija, joka oli yli 20 vuotta Epilepsiayhdistyksen hallituksessa. 

”Kuinka voin olla avuksi?”

Valmistumisensa jälkeen Saukkonen oli vähän aikaa Kuopiossa apulaisopettajana. Vuonna 1994 hän palasi Pohjois-Karjalan keskussairaalaan ja on viihtynyt.

• Olen saanut tehdä työtä omalla persoonallani ja tyylilläni. Olen iloinen, että minulla on ollut poikkeuksetta hyviä esimiehiä, mutta tietenkin pitää olla myös hyviä alaistaitoja. Olen saanut olla kehittämässä palvelua ja keksiä vähän hullumpiakin ideoita sekä niiden toteuttamiseen vapaat kädet. Se on ollut hyvin innostavaa. Perusmottoni työssäni on ’Kuinka voin olla avuksi’. Sitä lausetta voisi viljellä enemmänkin.

Hoidon kehittyminen on ollut valtavaa

Anna Maija kertoo, että 1980-luvulla potilaiden tutkimiseen ei juurikaan ollut kuvantamismahdollisuuksia. Tämä asia kehitti kliiniset tutkimistaidot huippuunsa.

• Saimme Kuopiosta vain kolme ct-kuvausta kuukaudessa. Opin silloin hyvin perustelemaan miksi kuvausta tarvittiin. Kliiniset taidot olivat kunniassaan. Nykyisin ct-kuvaus on rutiiniasia ja niitä tehdään meillä useita päivässä, varmaan joskus jopa kolme tunnissa.

Vuosikymmenten aikana neurologia on kehittynyt huimasti. 

• 1980-luvulla saimme ihmisille diagnoosit, mutta keinot hoitaa heitä lääkkeellisesti olivat lapsenkengissä. Hoito oli enemmänkin lohtua ja kuntouttamista.

1990-luvun alkupuolelta lähtien hoidon kehittyminen on ollut valtavaa. Nykyisin on paljon lääkkeitä esimerkiksi MS-taudin etenemisvaiheiden hoitamiseen, aivoinfarktin aktiiviseen hoitoon ja Parkinsonin taudin hoidot ovat myös kehittyneet. Siihen on nykyisin lääkkeiden lisäksi toisen linjan hoitoja eli neurokirurgiaa sekä syväaivostimulaatioita. 

• ALS-tautiin ei ole edelleenkään parantavaa hoitoa ei kovin hyvää jarruttavaakaan lääkitystä, mutta muut hoidot ovat kehittyneet. Pystymme ravitsemaan potilaita ja antamaan painetukihoitoa. Oma kokemukseni on, että ne näkyvät potilaiden hyvinvoinnissa ja elämänlaadussa, toteaa Anna Maija.