Työ kuljettaa Juliaa pitkin Pohjois-Karjalaa

Kun kiertävä ensi­hoi­taja lähtee töihin Joensuun Noljakan pelas­tus­a­se­malle, hän ei aina tiedä tarkal­leen, minne päivä vielä vie. Pohjois-Karjalan pelas­tus­lai­tok­sella työs­ken­te­le­välle hoito­tason ensi­hoi­ta­jalle Julia Auviselle se on osa työn viehä­tystä. Työvuoro voi olla missä tahansa Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten alueen 13 kunnassa tai kaupun­gissa. Auvinen toimii kier­tä­vänä ensi­hoi­ta­jana, joka paikkaa henki­lös­tö­puut­teita eri asemilla ympäri maakuntaa.

“Pääase­mani on Joensuun Nolja­kassa, mutta käytän­nössä työpiste voi olla millä tahansa Pohjois-Karjalan pelas­tus­lai­toksen asemalla. Jos tulee äkillisiä sairaus­pois­sao­loja tai suun­ni­tel­tuja lomia, lähden sinne, missä minua tarvitaan,” Auvinen kertoo.

Kiertävän ensi­hoi­tajan rooli antaa ainut­laa­tuisen näkymän koko maakunnan ensi­hoi­toon ja samalla siihen, miten laajasti Siun soten palvelut ulottuvat. Pohjois-Karjalan Pelas­tus­laitos on osa Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­luetta, ja ensihoito toimii tiiviissä yhteis­työssä sote­pal­ve­luiden ja yhteis­kunnan muiden palve­lujen kanssa. Auviselle tämä näkyy arjessa jatkuvana yhteis­työnä eri ammat­ti­laisten kanssa.

“Meillä on ympärillä todella hyvä tiimi ja paljon yhteis­työ­ta­hoja. Tärkeitä sidos­ryhmiä ovat hätä­kes­kus­laitos, sairaalan sisäiset yksiköt kuten päivystys ja erikoi­sa­lojen osastot, kent­tä­johto, pelas­tus­toimi, FinnHEMS, poliisi, raja­var­tio­laitos, kotihoito ja sosi­aa­li­toimi. Moniam­ma­til­linen yhteistyö on arkea.”

Ihmisten kohtaa­minen pääosassa

Auvisen polku ensi­hoi­ta­jaksi ei ollut tarkkaan suun­ni­teltu.

“Nuorem­pana en oikein tiennyt, mitä haluan opiskella. Mietin fysio­te­ra­piaa, sosio­nomin työtä ja sairaan­hoi­tajan opintoja. Päädyin lopulta sairaan­hoi­ta­jaksi.”

Ratkai­seva hetki tuli opintojen loppu­vai­heen harjoit­te­lussa.

“Tein viimeisen työhar­joit­te­luni Pohjois-Karjalan pelas­tus­lai­tok­sella. Siinä vaiheessa into ensi­hoi­tajan työhön oikeas­taan syttyi.”

Valmis­tut­tuaan sairaan­hoi­ta­jaksi Auvinen suoritti työn ohella ensi­hoi­tajan muun­to­kou­lu­tuksen Kotkan XAMKissa.

“Se kesti noin puoli­toista vuotta. Halusin kehittää osaa­mis­tani juuri tähän työhön.”

Työ ihmisten parissa tuntui alusta asti omalta.

“Olen aina ollut aika rempseä ja sosi­aa­linen. Ihmisten kohtaa­minen on suurin syy, miksi tälle alalle päädyin. Poti­las­koh­taa­miset ovat tässä työssä parasta. Pohjois­kar­ja­laiset ovat pääsään­töi­sesti tosi lupsa­koita ja rehel­lisiä. Usein myös aika äänek­käitä ja puhe­liaita,” hän naurahtaa.

Vaikka tervey­den­huollon ruuhkat joskus huolet­tavat ensi­hoidon asiak­kaita, pääl­lim­mäi­senä kohtaa­mi­sista jää usein kiitol­li­suus.

“Koen, että asiakkaat ovat pääosin todella kiitol­lisia saamas­taan avusta.”

Ei saman­laista päivää

Ensi­hoi­tajan työ on tunne­tusti vaih­te­levaa, mutta kier­tä­vänä ensi­hoi­ta­jana vaihtelu korostuu enti­ses­tään.

“Työka­verit vaihtuvat melkein joka vuorossa ja asemat vaihtuvat myös. On saanut tutustua moniin ihmisiin työssäni ja olen siitä onnel­linen.”

Vaativan työn vasta­pai­noksi tarvitaan palau­tu­mista. Auviselle sitä tuovat läheiset ihmiset, liikunta ja matkus­ta­minen.

“Olen tottunut aika hyvin työryt­miin eli pitkä työvuoro ja sitten kolme vapaata. Harrastan kunto­salia ja cross­fitia. Se tukee myös työssä jaksa­mista ja fyysistä kuntoa.”

Työvuorot ovat 24 tunnin mittaisia, ja niiden jälkeen seuraa kolme vapaa­päivää.

“Moni ajattelee, että ensihoito on aina kiireel­listä häly­tys­ajoa, mutta todel­li­suu­dessa suuri osa työstä on hoidon tarpeen arviointia ja asiakkaan autta­mista hetkessä. Meillä on myös paljon muuta kuin asia­kas­teh­täviä tai kiireel­lisiä tehtäviä. Huollamme kalustoa, tarkis­tamme ja tilaamme lääkkeitä, siivoamme autoa ja asemaa sekä varastoja. Lisäksi on koulu­tuksia ja pala­ve­reita.”

Ensi­hoi­dossa koulutus on jatkuvaa. Siun sote ja pelas­tus­laitos järjes­tävät yhteisiä koulu­tuksia useita kertoja vuodessa. Työssä kehit­ty­minen tapahtuu pitkälti myös kolle­goiden tuella.

“Muistan hyvin, kun aloitin. Olin ihan untuvikko ja monelle kiireel­li­selle tehtä­välle jännitti mennä. Koke­neem­milta kolle­goilta olen oppinut rauhal­li­suutta ja varmuutta.”

Nyt Auvinen huomaa jo itse olevansa se kollega, joka voi jakaa osaa­mis­taan eteenpäin.

“Meillä on paljon opis­ke­li­joita harjoit­te­lussa. Toivon, että pystyn antamaan heille jotain siitä, mitä olen itse oppinut.”

Ystäviä ja työka­ve­reita ympäri maakuntaa

Pohjois-Karja­lassa väli­matkat ovat pitkiä, ja se vaikuttaa myös ensi­hoi­to­työhön.

“Joen­suussa tehtäviä voi tulla paljon, mutta toisaalta sairaala on lähellä. Nurmek­sesta tai Kiteeltä kulje­tus­matkat ovat pitkiä ja yksi tehtävä voi viedä useita tunteja.”

Yksi asia nousee Auvisen puheessa työstään esiin yhä uudelleen: työyh­teisö. Kier­tä­vänä työn­te­ki­jänä hän näkee monia työyh­tei­söjä, mutta kokemus kohtaa­mi­sista on ollut saman­lainen kaik­kialla.

“Asemilla minut on otettu aina todella lämpi­mästi vastaan. Olen jopa saanut elini­käisiä ystäviä eri asemilta. Tuntuu, että juttu jatkuu siitä, mihin se edel­li­sellä kerralla jäi.”

Työyh­teisön merkitys korostuu erityi­sesti vaikeiden tilan­teiden jälkeen.

“Jos tulee hanka­lampi tehtävä, siitä keskus­tel­laan porukassa heti. Pohjois-Karja­lassa on hyvä jälki­pur­kusys­teemi. Ja kolle­goiden kanssa käydään asioita läpi myöhem­minkin.”

Työ, jossa voi kasvaa

Siun sote työnan­ta­jana saa Auviselta kiitosta erityi­sesti mahdol­li­suuk­sista kehittyä.

“Siun sotessa on moni­puo­li­sesti erilaisia työteh­täviä. Keskus­sai­raa­lassa on paljon erikoi­sa­loja ja pelas­tus­lai­tok­sella erilaisia rooleja. Koulu­tus­mah­dol­li­suuksia on runsaasti ja omaa osaamista pystyy kehit­tä­mään. Sekä Siun sote että pelas­tus­laitos järjes­tävät paljon koulu­tuksia.”

Myös esihen­ki­löiltä hän kokee saavansa tukea.

“Ainakin omasta esihen­ki­lös­täni voin sanoa, että asiat järjes­tyvät hyvin ja keskus­telu on avointa.”

Jos Auvinen saisi antaa yhden syyn hakea töihin Siun sotelle ja Pohjois-Karjalan pelas­tus­lai­tok­selle, se olisi yhdis­telmä moni­puo­li­suutta ja yhtei­söl­li­syyttä.

“Täällä on hyvä työyh­teisö ja uudet työn­te­kijät otetaan hyvin vastaan. Ja päivät eivät todel­la­kaan ole saman­laisia. Se on tämän työn juttu.”

Pohjois-Karjalaan on helppo juurtua

Vaikka Auvinen on joskus miettinyt elämää muualla, Pohjois-Karjala on tuntunut lopulta oikealta paikalta.

“Olen Joen­suusta kotoisin. Kävin lukio­ai­kana hetken Helsin­gissä, mutta palasin takaisin.”

Työn kautta koko maakunta on tullut tutuksi. Mikä Pohjois-Karja­lassa tekee elämästä hyvää?

“Luonto ja ihmiset. Täällä on upeita luon­to­koh­teita. Esimer­kiksi Lieksan ja Nurmeksen suunnalla on paljon hienoja vael­lus­reit­tejä. Ja se, että kaikki on helposti saavu­tet­ta­vissa. Täällä on mieles­täni kaikki palvelut, mitä tarvitsee.”

Kesäisiä suosik­ki­paik­koja Julialta löytyy Ilomant­sista.

H“ermannin viini­torni ja Parp­pein­pirtti ovat todella tunnel­mal­lisia paikkoja. Suosit­telen kesä­retkeä sinne.”