Kun ohjaaja Miika Miljuhin puhuu työstään, korostuvat sanat läsnäolo, luottamus ja merkityksellisyys. Perhepalveluissa, perheitä tukevissa palveluissa työskentelevä Miika kohtaa lapsia ja nuoria sekä kasvotusten että pelien äärellä.
Miika Miljuhin sai erityismaininnan, kun Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun sote palkitsi vuoden kouluttajia. Miika on tuonut osallistavan ja innostavan tavan muun muassa puheeksiottamiseen pelillistämisen avulla. Hän on verkostoitunut pelikasvatuksen ammattilainen, jota hän tuo luontevasti osaksi päivätyötään. Hän puhuttelee asiakkaita modernilla työotteella ja kouluttaa tähän niin vertaisiaan, mutta myös muita siunsotelaisia useissa eri koulutustilaisuuksissa. Miika on erityismaininnastaan yllättynyt.
“Tunnustus tuli vähän puskista. Pelaaminen nähdään usein aika vieraana ja pintapuolisena, kaukaisena asiana,” Miljuhin sanoo.
Tunnustus vahvisti Miikan mielestä tunnetta siitä, että tehty työ on oikeansuuntaista ja että pelaamista osataan organisaatiossa tarkastella yhä monipuolisemmin.
”Ollaan saatu laajennettua pelaamiseen liittyvää ajatusmaailmaa ongelmallisen tarkastelun lisäksi pelien ja pelaamisen mahdollistaviin puoliin.”
Esihenkilön tuki mahdollistaa kehittämisen
Pelikasvatus tuli osaksi Miikan työtä korona-aikana, jolloin etäyhteydet korostuivat ja nuorten arki siirtyi entistä enemmän ruuduille.
“Huomasin nopeasti, että pelaaminen on tosi isossa osassa nuorten vapaa-aikaa.”
Samalla Miika näki, että pelaamista lähestytään usein ongelmien kautta niin vanhempien kuin ammattilaistenkin keskuudessa.
“Halusin tuoda enemmän kasvatuksellista näkökulmaa. Pelaamisessa on myös positiivisia ja voimavarakeskeisiä puolia.”
Pelien avulla Miika kohtaa nuoria, rakentaa luottamusta ja käsittelee heidän kanssaan arjen teemoja kuten koulua, jaksamista, ihmissuhteita ja joskus vaikeitakin asioita kuten päihteitä.
Nykyisin Miikan työajasta noin 60 prosenttia on tukihenkilötoimintaa ja 40 prosenttia pelikasvatusta. Tämä ei olisi mahdollista ilman organisaation ja esihenkilöiden tukea.
“On tosi tärkeää, että työni pelillistämisen parissa nähdään tärkeäksi ja annetaan siihen työaikaa.”
Miikan kokemus Siun sotesta työnantajana on vahvistunut vuosien myötä ja erityisesti pelikasvatuksen saralla.
“Olen saanut kertoa omista ajatuksistani, idoistani ja toiveistani. Ne on kuultu ja ne on myös mahdollistettu. Saan kouluttaa tässä asiassa muita ammattilaisiamme, mutta myös vanhempia ja pelaavia nuoria. Se on iso osa työtäni.”
Pelit välineenä, eivät itse tarkoitus
Työssään Miika hyödyntää sekä valmiita alustoja että viihdepelejä, kuten Minecraftia. Tärkeintä ei ole itse peli, vaan se, mitä sen kautta voidaan tehdä.
“Ei se ole pelkästään pelaamista, vaan se on väylä työskentelyyn.”
Pelaaminen tarjoaa turvallisen ja luontevan ympäristön sosiaalisten taitojen harjoitteluun ja keskustelulle. Kehittämistyö jatkuu koko ajan taustalla, ja Miika etsii jatkuvasti uusia tapoja tukea nuorten arjen hallintaa myös digitaalisesti.
“Se millä tavoin voidaan käyttää pelejä ja pelillistämistä hyödyksi asiakastyössä kiinnostaa erittäin paljon.”
Yksilötyötä turvallisessa työyhteisössä
Ohjaajan työ antaa mahdollisuuden vaikuttaa omaan työarkeen ja työskentelytapoihin. Tukihenkilön työ on iltapainotteista. Se mahdollistaa yksilöllisen ja nuorten tarpeista lähtevän työskentelyn, jossa toiminnallisuus ja kohtaaminen ovat keskiössä. Työ on monipuolista, joustavaa ja ennen kaikkea ihmisläheistä.
“Ei ole kahta samanlaista päivää. Se on tämän työn vahvuus.”
Miika kokee työnsä vahvasti merkitykselliseksi sekä tukihenkilötoiminnassa että pelikasvatuksessa.
“Se, että nuori tulee kuulluksi ja huomaa, että joku on aidosti läsnä, on iso asia.”
Kiitokset eivät nuorilta useinkaan tule sanoina, vaan eleinä ja muutoksina nuoren olemuksessa.
“Sen huomaa kehonkielestä. Jännitys hellittää ja olemus rentoutuu.”
Pienet hetket, joissa nuori uskaltaa avautua tai kokee helpotusta, ovat työn ydintä.
Vaikka työ on pitkälti itsenäistä, työyhteisö on Miikalle tärkeä.
“Koen, että voin olla oma itseni täysin. Töihin on mukava tulla.”
Tiimin yhteiset kohtaamiset, vaikka harvemminkin, vahvistavat tunnetta siitä, että työtä tehdään yhdessä.
Pohjois-Karjala tuntuu kodilta
Outokummusta lähtöisin oleva Miika on tehnyt työuraa myös Kainuussa, josta tuli töihin Siun soteen.
”Veri veti takaisin Pohjois-Karjalaan. Viihdyn täällä ja minulla on kotoisa olo.”
Hän asuu nykyisin Kontiolahdella ja arvostaa erityisesti luontoa ja alueen lämminhenkistä ilmapiiriä.
“Täällä luonto on lähellä ja ihmisissä on sellaista pohjoiskarjalaista lämpöä.”
Arjen tärkein rooli löytyy kotoa. Se on isyys. Kun puhe kääntyy arjen parhaisiin asioihin, vastaus on Miikalle selvä.
“Ehdottomasti esikoinen, joka syntyi keväällä.”
Vanhemmuus on mullistanut arjen ja tuonut vastapainoa työlle.
“Kun tulee kotiin ja saa sen pienen hymyn, kaikki muu unohtuu.”