Päiväkodin sisäilma. Ravintolan keittiöhygienia. Festivaalialueen ruokamyynti. Uimaveden laatu. Talousveden turvallisuus. Rakennushankkeen sijainti tai kasvihuoneviljelmän olosuhteet. Näiden kaikkien turvallisuutta valvoo terveystarkastaja.
Terveystarkastajan työ on usein näkymätöntä, mutta sen vaikutukset näkyvät jokaisen pohjoiskarjalaisen arjessa.
Terveystarkastaja Miia Hacklin työskentelee Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soten ympäristöterveydenhuollossa. Työssä yhdistyvät lainsäädäntö, ennaltaehkäisy, vuorovaikutus sekä laaja-alainen yhteistyö eri toimijoiden kanssa.
“Olemme Suomessa ainoa hyvinvointialue, jonka toimintaan kuuluu ympäristöterveys. Meidän toimintamme kattaa sekä eläinlääkintähuollon että terveysvalvonnan,” Hacklin kertoo.
Ympäristöterveydenhuolto on ollut jo vuodesta 2017 lähtien aidosti osa hyvinvointialueen kokonaisuutta kuntien tekemän sopimuksen mukaisesti.
Siun soten ympäristöterveydenhuollossa työskentelee tällä hetkellä noin 60 alan ammattilaista kuten eläinlääkäreitä, klinikkaeläintenhoitajia ja terveystarkastajia.
Laboratoriosta ympäristöterveyteen
Hacklin on suhteellisen tuore terveystarkastaja. Hän aloitti työuransa jo vuonna 1997 laboratoriohoitajana kliinisen fysiologian parissa Pohjois-Karjalan keskussairaalassa ja työskenteli tehtävässä yli 20 vuotta.
“Jossain vaiheessa tuli tunne, että voisin tehdä jotain muutakin, vaikka tykkäsin todella paljon laboratoriohoitajan työstäni. Sattuman kaupalla kuulin terveystarkastajan työstä ja kiinnostuin. Soitin jopa silloiselle ympäristöterveyden esihenkilölle ja kysyin mikä koulutus tehtävään vaaditaan. Kun lapset eivät enää tarvinneet minua samalla tavalla, hain opiskelemaan ympäristöteknologian insinööriksi Mikkeliin. Harjoittelin matematiikkaa ja fysiikkaa lapseni koulukirjoista,” Hacklin muistelee.
Harjoittelu kannatti, sillä hän sai pääsykokeiden kautta opiskelupaikan. Aikuisena opiskeleminen tarkoitti Miialle uudenlaisen opiskelumaailman haltuunottoa koronan mukanaan tuoman etäopiskelun myötä, mutta samalla se avasi kokonaan uuden ammatillisen suunnan.
“Olin innostunut ja motivoitunut. Valmistuin nopeasti kolmessa vuodessa. Tein harjoitteluni ja opinnäytetyöni Siun sotessa. Olen kiitollinen työnantajan joustosta opintojen kanssa, se mahdollisti työskentelyn samanaikaisesti. Siun sotessa suhtaudutaan opiskelijoihin, työharjoitteluihin ja opinnäytetöihin todella positiivisesti.”
Valmistumisen jälkeen Hacklin työllistyi sijaisuuksiin Siun soten ympäristöterveydenhuollossa ja vuosi sitten terveystarkastajan vakituinen työpaikka löytyi Ylä-Karjalasta, Nurmeksesta ja Lieksasta. Pitkä työmatka Reijolasta asti ei Miiaa haittaa, sillä työtä voi tehdä osin etänä.
“Kun ajan Nurmekseen ja Lieksaan pari kertaa viikossa, teen samalla reissulla useampia tarkastuksia. Kirjaamiset, kokoukset, puhelut ja neuvonta ovat etäpäivien töitä.”
Tarkastuksista neuvontaan
Monelle terveystarkastajan työn tutuin puoli ovat tarkastuskäynnit, joita tehdään esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin, liikuntapaikkoihin, kauneushoitoloihin, ravintoloihin, elintarvikemyymälöihin ja alkutuotannon toimijoille. Elintarviketarkastukset tehdään ilmoittamatta.
“Aistin, että terveystarkastajan tulo jännittää useimmiten, vaikka kaikki olisi kunnossa. Monesti tarkastus on rentoa keskustelua, mutta epäkohtiin pitää aina puuttua.”
Tarkastukset ovat lakisääteinen osa työtä, mutta työn painopiste on Hacklinin mukaan muuttunut.
“Yhä enemmän työ on nykyään neuvontaa. On hyvä, jos asiakkaat ottavat meihin yhteyttä etukäteen ja kysyvät, miten asiat kannattaa tehdä ennemmin silloin kuin vasta jälkikäteen tarkastuksella. Neuvonta on ilmaista ja sitä kannattaa hyödyntää.”
Työssään terveystarkastaja Miia Hacklin kohtaa yrittäjiä, palveluntuottajia ja kuntien edustajia. Hän kertoo, että valtaosa toimijoista haluaa aidosti tehdä asiat oikein. Hacklinin mukaan työn parasta antia ovat nimenomaan ihmiset ja kohtaamiset.
“Saan energiaa ihmisistä. Koen, että tämä on tärkeää työtä. Suomessa on esimerkiksi todella turvalliset elintarvikkeet, ja ennaltaehkäisy sekä tarkastukset ovat siinä avainasemassa.”
Yhteistyötä kaavoituksesta festivaaleihin
Terveystarkastajan työ ulottuu paljon tarkastuskäyntejä laajemmallekin. Ympäristöterveydenhuolto antaa lausuntoja liittyen rakennushankkeisiin ja kaavamuutoksiin.
Lisäksi yhteistyötä tehdään tiiviisti kuntien, yrittäjien ja valtakunnallisten viranomaisten kanssa ja kolmannen sektorin kanssa. Hacklin mainitsee yhtenä mieleenpainuvana työtehtävänä elintarvikevalvonnan Ilosaarirock-festivaalilla.
“Oli todella mielenkiintoista nähdä, miten suuri tapahtumaorganisaatio toimii ja mitä kaikkea siihen liittyy. Ja olla osana turvaamassa elintarviketurvallisuutta festivaaleilla.”
Ympäristöterveydenhuollolla on myös keskeinen rooli myös yhteiskunnan häiriötilanteissa. Esimerkiksi talousveden turvallisuus kuuluu ympäristöterveydenhuollon vastuulle, ja yhteistyö pelastuslaitoksen sekä infektioyksikön kanssa saman organisaation sisällä tukee kriisitilanteisiin varautumista.
Itseohjautuvaa asiantuntijatyötä ja jatkuvaa oppimista
Työyhteisön ja ammattilaisverkostojen merkitys korostuu asiantuntijatyössä.
“Työssäni on ihanaa sen monipuolisuus ja mahdollisuus suunnitella omia aikatauluja. Se vaatii itseohjautuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Esihenkilö luottaa meihin tarkastajiin ja arvostaa työtämme.”
Ympäristöterveydenhuollossa asiantuntijuus vaatii jatkuvaa osaamisen päivittämistä.
“Maailma muuttuu ja sen mukana valvontakohteet muuttuvat. Tämä ala ja työ vaatii jatkuvaa kouluttautumista.”
Lainsäädäntö muuttuu, tulkinnat tarkentuvat ja uusia toimintamalleja kehitetään jatkuvasti yhteistyössä valtakunnallisten toimijoiden kuten Ruokaviraston kanssa.
“Meillä on todella ammattitaitoinen ja motivoitunut työyksikkö. Aina voi kysyä, eikä ole tyhmiä kysymyksiä. Kollegoilta saa apua ja ajatuksia vaihdetaan päivittäin. Jokaisesta keskustelusta jää jotakin mieleen, mistä on myöhemmin hyötyä.”
Pohjois-Karjalassa työ ja arki kohtaavat
Hacklin asuu Reijolassa ja kokee Pohjois-Karjalan tarjoavan hyvän tasapainon työn ja vapaa-ajan välille.
“Olen asunut muuallakin Suomessa, mutta veri veti takaisin kotiseudulle. Täällä on ollut hyvä kasvattaa lapset. Joensuu on turvallisen kokoinen kaupunki. On sopivasti palveluja ja ihanan kaunista luontoa. Luonto on mielestäni kauneimmillaan talvella, kun on valkoinen hanki, tummansininen taivas ja lumiset kuuset. Talvi on semmoista rauhoittumisen aikaa, kesällä on enemmän säpinää.”
Entäpä Pohjois-Karjala työympäristönä ja erityisesti Nurmes ja Lieksa?
“Sanoisin, että kyllä maalla on mukavaa. Siellä ihmisillä on enemmän aikaa. Pohjois-Karjalassa on mukavia, hymyileviä ihmisiä. Nurmeksen ja Lieksan kaltaisissa maalaiskaupungeissa on ihan oma tunnelmansa.”