Vuoden koulut­taja rakentaa osaamista yhdessä

Kun Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue Siun sote palkitsi kaksi vuoden koulut­tajaa, yksi tunnus­tuk­sista osui ensi­hoi­to­mes­tari Tero Laak­ko­selle. Laak­ko­selle palkinto ei kuiten­kaan ole henki­lö­koh­tainen kruunu, vaan osoitus koko ensi­hoi­to­yh­teisön vahvasta osaa­mi­sesta ja yhdessä tekemisen kult­tuu­rista.
“En koe, että tunnustus kuuluu minulle yksin. Meillä on hyvin moti­voi­tunut koulut­ta­ja­po­rukka, ja yhdessä on saatu aikaan sellaista, mitä kukaan ei olisi yksin tehnyt.”
Laakkosen ura, ajat­te­lu­tapa ja arki kertovat paljon siitä, millaista ensi­hoidon kehit­tä­minen Pohjois-Karja­lassa tänä päivänä on ja miksi moni viihtyy alalla ja alueella pitkään.
Kun Laak­ko­selta kysyy, mikä hänen työssään on parasta, vastaus on ytimekäs.
“Ihmisten kanssa toimi­minen.”

Pitkä polku ensi­hoidon ytimessä

Tero Laakkosen historia pelastus- ja ensi­hoi­toa­lalla ulottuu lapsuu­teen saakka.
“Olen aloit­tanut kymmen­vuo­ti­aana, kun menin palo­kun­ta­nuo­riin.”
Pohjois-Karjalan pelas­tus­lai­tok­sella Laakkonen aloitti työnsä 2000-luvun alussa, ja siitä lähtien ura on kulkenut pelas­ta­jasta ja ensi­hoi­ta­jasta kent­tä­joh­ta­jaksi ja nyt ensi­hoi­to­mes­ta­riksi. Koulu­tus­taus­taan kuuluu pelas­tajan, lähi­hoi­tajan ja sairaan­hoi­tajan tutkinnot sekä ylempi AMK-tutkinto.
Nykyi­sessä roolis­saan Laakkonen toimii lähie­si­hen­ki­lönä Vaara-Karjalan alueella (Ilomantsi, Eno, Kontio­lahti) sekä osalle Joensuuta. Lisäksi hänen työn­ku­vaansa kuuluu merkit­tä­västi ensi­hoi­to­pal­velun sisäisen koulu­tuksen suun­nit­telu ja kehit­tä­minen.
“Työnkuva on vastuul­linen, mutta toisaalta aika vapaa. Saan itse vaikuttaa paljon siihen, miltä arki näyttää.”

Esihen­kilö, joka pysyy kiinni arjessa

Lähie­si­hen­ki­lönä hän vastaa noin 35–40 ensi­hoi­tajan arjesta. Työtä leimaa luottamus, sujuva yhteistyö ja avoin vuoro­vai­kutus.
“Minulla on oikein mukavia ensi­hoi­tajia. Asioiden hoita­minen heidän kanssaan on hyvin sujuvaa. Minulla on useita työyh­tei­söjä esihen­ki­lö­roo­lini kautta ja viihdyn niistä jokai­sessa.”
Työyh­teisö on Laak­ko­selle tärkeä voimavara.
“Meillä on hyvä huumori ja hyvä yhteis­henki. On vakavia keskus­te­luja, mutta myös huonoa palo­kun­ta­huu­moria.”
Vaikka työ on pääosin päivä­työtä, Laakkonen tekee edelleen sään­nöl­li­sesti myös kent­tä­vuo­roja.
“Poti­lastyö on ollut minulle aina sydäntä lähellä. Olen tehnyt sitä yli 20 vuotta, ja tykkään siitä, että saan edelleen olla mukana.”

Koulut­ta­minen on yhteis­työtä, ei yksi­lö­suo­ritus

Tero Laakkonen sai Vuoden koulut­taja ‑tunnus­tuksen pitkä­jän­tei­sestä ja yhtei­söl­li­sestä kehit­tä­mis­työstä. Tero on aloit­tanut vuonna 2025 ensi­hoidon tieto­tunnit, joka on koonnut ajan­koh­taisia aiheita ensi­hoi­toon, mutta myös muuhun hoito­työhön liittyen. Lisäksi hän on ollut aktii­vinen simu­laa­tio­kou­lut­taja sekä osal­lis­tunut myös kansal­li­siin simu­laa­tio­kou­lut­ta­jien arvioin­teihin. Hän on omalla osaa­mi­sella edistänyt simu­laa­tio­kou­lu­tuksia Siun sotessa. Hän on edistänyt myös koulu­tusten vaikut­ta­vuuden mittaa­mista sekä kehit­tänyt ensi­hoidon koulu­tus­jär­jes­telmää Siun sotessa.
Kaiken tämän lisäksi Laakkonen on itse mukana koulut­ta­massa, mutta ennen kaikkea hän mahdol­listaa muiden onnis­tu­mista.
“On parasta, kun näkee koulu­tuk­sissa jonkun oival­tavan tai kokevan saaneensa jotain.”
Pohjois-Karja­lassa ensi­hoidon koulu­tusta tehdään laajassa yhteis­työssä päivys­tyksen, teho­hoidon, sydän­kes­kuksen ja muiden akuut­ti­hoidon toimi­joiden kanssa. Laakkonen nostaa esiin myös osaamisen kehit­tä­misen yksikön merki­tyksen ja tiiviin yhteis­työn.

Oppiminen syntyy moti­vaa­tiosta

Laakkosen ajat­te­lussa oppiminen ei ole vain ulkoa annettua koulu­tusta, vaan arjen aktii­vista tekemistä.
“Ihmiset kehit­tyvät parhaiten, kun he ovat itse kiin­nos­tu­neita omasta osaa­mi­ses­taan.”
Hänen mukaansa suurin osa ammat­ti­taidon kehit­ty­mi­sestä tapahtuu työssä, kolle­goilta oppien. Ulko­puo­linen koulutus on tärkeää, mutta vain osa koko­nai­suutta.
“Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jos ei ole moti­vaa­tiota, tieto ei jää päähän.”
Laakkonen korostaa myös esihen­ki­löiden vastuuta oppimisen mahdol­lis­ta­jina.
“Kun ollaan koulu­tuk­sessa, ollaan oikeasti oppimassa. Esihen­ki­löiden pitää luoda sille sellaiset olosuh­teet, että se on mahdol­lista.”

”Hyvä asua ja elää”

Laakkonen on kotoisin Pohjois-Karja­lasta ja asuu perheensä kanssa Heinä­vaa­rassa. Heinä­vaara näyt­täytyy hänen kuvauk­ses­saan erityi­sesti lapsi­per­heelle sopivana paikkana: hyvät koulut, toimivat palvelut ja sujuvat yhteydet töihin.
“Kyllähän täällä on varsin hyvä asua ja elää. Pohjois-Karja­lassa on äärim­mäisen hieno luonto ja lupsa­koita ihmisiä.”