Kuuntele
Psykologi Sampsa Virrasta on sanottu, että hän on maltillinen, perusteellinen ja lämpimästi kohtaava ammattilainen, joka osaa katsoa asioita perusvinkkeliä laajemmasta näkökulmasta. Määritelmä saa hänet itse hymähtämään tyytyväisenä.
Juuri rauhallisuus, harkitsevuus ja inhimillinen ote piirtyvät vahvasti esiin, kun Sampsa kertoo työstään, urapolustaan ja työarjestaan Tohmajärvellä ja Pohjois-Karjalassa. Hänen tarinansa on hyvä esimerkki siitä, miten ja miksi julkisen sektorin koulupsykologin työ voisi olla monelle psykologille merkityksellinen ja mielekäs valinta.
“Koulupsykologin työ olikin jotakin ihan muuta kuin olin ajatellut. Se on monipuolista, joustavaa ja muovautuu tekijänsä mukaan. Se sisältää oppimispulmia, tunne-elämän haasteita, arviointeja ja välillä isompiakin huolia psyykkisestä voinnista,” Sampsa tiivistää.
Koulupsykologin työ Siun sotessa on Sampsalle sitä: sopivaa, merkityksellistä ja inhimillistä.
“Tykkään psykologin työstä. Oli kyse tutkimuksista tai terapeuttisesta työskentelystä, merkityksellistä on mahdollisuus tehdä työtä ammatillisesti perustellulla tavalla. Koen, että voin tehdä työtä niin kuin pidän sen itse perusteltuna tutkimustiedon ja lapsen, nuoren tai perheen edun näkökulmasta.”
Psykologiksi Pohjois-Karjalaan?
Katso avoimet työpaikkamme! Psykologi, POhjois-Karjala
Harjoittelusta urapolulle
Sampsan tie Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun sotelle alkoi jo opiskeluaikana. Hän teki Siun sotessa viiden kuukauden mittaisen harjoittelun, ja vaikka vakituinen työ ei auennut suoraan samasta paikasta, suositukset veivät eteenpäin Siun sotessa.
“Suositusten kautta päädyin töihin nuorisopsykiatrialle,” hän kertoo.
Vuosien varrella Sampsa on työskennellyt nuorisopsykiatrian osastolla, poliklinikalla ja tehoavossa. Siun sotessa hän on ollut töissä yhteensä viitisen vuotta. Viimeisimmät kaksi ja puoli vuotta hän on työskennellyt koulu- ja neuvolatoiminnan psykologina Tohmajärvellä.
“Joskus ajattelin, että en missään nimessä halua työskennellä nuorten kanssa. Ajattelin, että aikuispuoli olisi se minun juttuni. Mutta näin se mieli muuttuu.”
Tohmajärvellä sopivan kokoinen työyhteisö
Sampsan päätyminen psykologiksi Tohmajärvelle ei ollut suunniteltua.
“Hain ihan toista paikkaa, jota en saanut. Mutta Tohmajärvellä oli paikka auki ja se vain jotenkin loksahti.“
Eikä hän ole katunut valintaansa, vaan näkee siinä monia positiivisia asioita. Tohmajärvellä työskentelyssä Sampsa arvostaa erityisesti suositusten mukaisia eli kohtuullisia oppilasmääriä.
“Se lisää työhyvinvointia. Lisäksi työyhteisö on tiiviimpi. Olen saanut myös joustoa psykoterapiaopintoihini.“
Pienemmällä paikkakunnalla työ tuo myös pidemmän aikavälin ammatillisen näkökulman.
“Kun olet pitkän ajan saman lapsen tai nuoren ja perheen tukena, on kiva nähdä kasvua ja kehitystä.“
Aluksi Sampsaa mietitytti, tuleeko Tohmajärvellä koulupsykologin työssä vastaan riittävän haastavia tapauksia. Huoli osoittautui turhaksi.
Tohmajärvellä psykologina Sampsa tekee tiivistä yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa. Osa asiakkaista voi siis periaatteessa kuulua erikoissairaanhoidon piiriin, mutta käytännössä asiat ratkaistaan joustavasti.
“Jos perhe ei pääse helposti Joensuuhun erikoissairaanhoidon pariin, minä voin tavata heitä koululla. Hoitovastuu on erikoissairaanhoidolla, mutta yhteistyö on mutkatonta.“
Kaiken keskiössä on lapsen ja nuoren etu.
“Vaihtoehto olisi usein se, että heillä ei ole juuri mitään tukea, jos esimerkiksi tapaamismahdollisuuksia on todella harvoin. Silloin asiat helposti kärjistyvät.“
Sampsaa pyydetään tekemään tutkimuksia ja arviointeja myös muille Siun soten alueille.
“Ne ovat sellaisia, joissa minulla on erityisosaamista.”
”Koen, että työtäni arvostetaan”
Arvostuksen kokemus syntyy Sampsalle arjessa pienistä ja konkreettisista asioista. Hän kokee saavansa palautetta niin esihenkilöiltä, työkavereilta kuin perheiltäkin.
“Koen, että työtäni arvostetaan. Vanhemmilta tulee hyvää palautetta, samoin koululta ja esihenkilöiltä. Pitää muistaa, että aina ei voi onnistua, mutta huonoa palautetta on tullut tosi vähän.“
Vaikka työ on itsenäistä, Sampsa ei koe olevansa yksin. Psykologien välinen yhteistyö Siun sotessa on hänen mukaansa toimivaa ja helppoa. Tärkeintä on tunne siitä, että apua voi pyytää keneltä tahansa.
“Koen, että voin ottaa yhteyttä kehen vaan, kysyä neuvoa tai nimetöntä konsultointia. Lisäksi konsultointi erikoissairaanhoidon kanssa onnistuu hyvin.”
Kaksi mahtavaa työyhteisöä
Sampsa työskentelee perheneuvolan tiimissä ja osana oppilashuoltoa. Asiakkaat ovat lapsia ja nuoria aina päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Päivät täyttyvät oppimistutkimuksista, arvioinneista ja terapeuttisesta työskentelystä.
Sampsalle työssä viihtyminen syntyy pitkälti ihmisistä ympärillä. Tohmajärvellä hän kokee olevansa osa kahta työyhteisöä: perheneuvolaa ja koulun arkea. Työkavereissa parasta on Sampsan mukaan huumori, myös musta huumori, joka kuitenkin pysyy hyvän maun rajoissa.
“Molemmissa työyhteisöissä minut otettiin hyvin vastaan. Jutellaan muutakin kuin työasioita ja meillä on hauskaa.“
Hyvä työilmapiiri ei ole itsestäänselvyys, ja Sampsa arvostaa konfliktitonta työarkea.
Hän nostaa esiin myös esihenkilötyön merkityksen.
“Esihenkilöni Mikko soittelee ja kysyy kuulumisia tai tulee käymään. On kiva, että on toisen mielessä. Ne on pieniä juttuja, mutta ne merkitsevät.”
Oman kalenterin herra
Koulupsykologin työ tarjoaa Sampsalle myös vapautta ja joustavuutta. Hän vastaa itse kalenteristaan ja voi vaikuttaa työpäivien rytmiin.
“Voin päättää, teenkö aamupäivällä asiakastapaamisia ja iltapäivällä kirjallisia töitä tai toisin päin.“
Joustot mahdollistavat myös arjen ja työn yhteensovittamisen.
“Jos on omia menoja, työt saa järjestymään.“
Etätyötä hän tekee tarpeen mukaan, lähinnä kirjallisten töiden parissa.
“Kotona työskentely ei ole minun vahvuuteni ja tiedostan sen. Keskittymiseni ei riitä siihen.”
Elämänkokemus osana ammatillista ymmärrystä
Psykologiksi kasvaminen ei ollut Sampsalle suoraviivainen tai siloteltu tarina. Kiinnostus ihmismieleen on kuitenkin kulkenut mukana pitkään, jo ennen opintoja. Osin myös elämän varjoisampien vaiheiden kautta.
“Minulla on ollut aina kiinnostus filosofiaan, ja sitä kautta psykologiaan. Minua kiinnostaa, miten ihmisen mieli toimii silloin kun se sairastuu ja millainen se on parhaimmillaan. En ollut ala- ja yläasteella tai lukiossa mitenkään hyvä oppilas. Menin sieltä missä aita oli matalin. En esimerkiksi kirjoittanut ylioppilaskirjoituksissa psykologiaa, koska se olisi vaatinut liikaa lukemista.“
Nuoruus ja varhaisaikuisuus veivät Sampsaa pitkään toiseen suuntaan.
“Olin yhdeksän vuotta suoraan sanottuna päihdeongelman pohjalla. Tieni vei kohti isompaa päihdeongelmaa ja rikollisten maailmaa.“
Juuri näiden kokemusten kautta kiinnostus ihmisen mieleen sai uudenlaista syvyyttä.
“Ehkä sekin vahvisti kiinnostusta. Nyt olen psykologina asiakaspöydän toisella puolella. Elämänkokemusta on.“
Sampsa ei romantisoi menneitä, mutta tunnistaa niiden merkityksen nykyisessä työssään.
“Kun vaikeasta asiasta pääsee eteenpäin ja saa sen käännettyä vahvuudeksi, niin siitä selviää.”