“Parasta työssäni on ilmapiiri”

Perhe­pal­ve­lujen palve­lu­pääl­likkö Sonja Harti­kainen on tehnyt koko työuransa Pohjois-Karja­lassa ja nime­no­maan saman työnan­tajan palve­luk­sessa, Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun sotessa ja sen edel­tä­jissä.
“Annan varmasti enemmän kuin sata prosenttia työlleni ja väitän olevani joustava ja uskol­linen työn­te­kijä, mutta olen myös kokenut niin, että työnan­taja on sitä samaa.”

Kiin­nos­tai­siko sinuakin työ Pohjois-Karja­lassa?

Katso kaikki Siun soten avoimet sosi­aa­li­työn­te­kijän työpaikat:
Sosi­aa­li­työn­te­kijä


Kun hän muistelee matkaansa sosi­aa­li­työn opis­ke­li­jasta palve­lu­pääl­li­köksi, hänestä piirtyy kuva, joka on sitou­tunut paitsi työhönsä julki­sella sekto­rilla, myös paikkaan, jossa hän elää.
“Muistan tarkal­leen, kun tulin sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­har­joit­te­luun Lieksan kaupun­gille 7. kesäkuuta 2003. Jännitti niin paljon, että kävelin poikays­tävän luota seitsemän kilo­metriä keskus­taan töihin purkaak­seni jänni­tystä. Sain heti alkuun mentorin, Tarja Pulkkisen, joka opetti työn ytimen eli ihmisen kohtaa­misen. Siitä jäi jälki,” Sonja muistelee hymyillen.
Tuosta alkoi Sonjan ura, joka on vienyt sosi­aa­li­työ­te­ki­jästä, johta­vaksi sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi ja aina palve­lu­pääl­li­köksi asti, mutta ei koskaan irti ihmisistä.
“Olen tehnyt pitkän pätkän arjen kohtaavaa työtä lasten­suo­je­lussa ja lapsi­per­he­pal­ve­luissa. Nyt teen enemmän työtä, joka mahdol­listaa muiden tekemän kohtaavan työn ja siihen liittyvän lähie­si­hen­ki­lö­työn.”

Luottamus ja turval­li­suus on johta­misen ydin

Hän toteaa, ettei ole koskaan ollut erityisen urao­rien­toi­tunut, vaikka työ on vienyt palve­lu­pääl­li­köksi asti.
”On hienoa, että Siun sotessa on voinut tehdä työtä ja uraa näin pitkään eikä ole tarvinnut lähteä muualle.”
Sonja on ylpeä omasta tiimis­tään perhe­pal­ve­luissa.
“Saan työs­ken­nellä vahvojen ammat­ti­laisten kanssa, jotka osaavat työnsä ja seisovat sen takana. He tekevät työni mahdol­li­seksi.”
Sonjan johta­mis­fi­lo­so­fiaa kuvaavat sanat luottamus ja psyko­lo­ginen turval­li­suus.
“Uskon siihen, että parhaat tulokset syntyvät, kun ihmiset voivat olla omia itsejään ja pistää oman osaa­mi­sensa peliin ilman pelkoa. Terve yhteisö on sellainen, jossa voi olla eri mieltä ja silti tulla kohda­tuksi.”
Hän kiittää Siun soten työyh­tei­söjä, joissa on saanut kokea psyko­lo­gista turval­li­suutta ja kolle­gi­aa­lista tukea.
“Parasta työssäni on ilmapiiri. On iso nautinto tehdä työtä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ajat­te­levat samalla tavalla ja haluavat yhdessä parantaa maailmaa, edes vähän.”
Hän puhuu johta­mi­sesta, joka on rehel­listä myös silloin, kun puheena ovat vaikeat asiat.
“En halua salata reali­teet­teja. Joskus on pakko sanoa ääneen, että esimer­kiksi joku päätös tai linjaus on pakko tehdä. Esimer­kiksi nyt eletään sellaista aikaa, että on todella tärkeää, että me saadaan haluttu tulos, että ollaan plussalla. Samalla meidän pitää muistaa, että nume­roiden takana sosi­aa­li­huollon työ on ihmisten autta­mista.”

Arvot ohjaavat julkisen sektorin työhön

Kun Sonjalta kysyy, miksi hän on pysynyt julki­sella sekto­rilla, vastaus tulee nopeasti.
“En väheksy yhtään yksi­tyisen sektorin tekemää työtä, mutta minulle julkinen sektori on arvoasia. Se on yhteisen ja yhteis­kunnan puolella olemista. Se on jotain, mikä on tullut koti­kas­va­tuk­sesta asti, että tehdään työtä yhtei­seksi hyväksi.”
Sama arvopohja näkyy hänen tavassaan puhua lapsi­per­he­pal­ve­luista ja niiden kehit­tä­mi­sestä.
“Meillä on saatu paljon hyvää aikaan. Saan amma­til­lista tyydy­tystä siitä, kun lasten, nuorten ja perheiden asioita on saatu vietyä oikeaan suuntaan. Voin sanoa, että lapsi­per­he­pal­velut eivät meillä todel­la­kaan ole huonossa jamassa. Siitä saamme olla ylpeitä.”

Juurilla pysyminen on oma valinta

Outo­kum­mussa syntynyt ja nykyään Lieksassa asuva Sonja ei ole koskaan halunnut lähteä Pohjois-Karja­lasta.
“Olen toki käynyt muualla Suomessa opis­ke­le­massa, mutta palasin Pohjois-Karjalaan Pielisen toiselle puolelle kuin mistä lähdin. Täällä on kaikki, mitä minä ja minun perheeni tarvit­semme.”
Sonja naurahtaa, ettei ole paras rajaamaan työtä ja vapaa-aikaa. “Valuvika tapahtui vuonna 2003, kun innostuin työstäni. Sitä ei voi enää korjata. Innostun edelleen sään­nöl­li­sesti työstäni.”
Vaikka työ vie suuren osan ajasta, Sonja kertoo löytä­vänsä vasta­painon arkeen lähei­sistä ja luonnosta.
“Minulla on hyviä ihmisiä ympärillä, kumppani, ystävät ja oma lähtö­perhe. Ja sitten on Pielinen. Se on minulle tärkeä. Saan työstä voimaa, mutta myös Pieli­sestä.”
Kahden­kym­menen vuoden jälkeen Sonja Harti­kainen ei kaipaa muualle. Hänellä on vahva luottamus siihen, että Siun sote ja Pohjois-Karjala ovat paikkoja, joissa halutaan aidosti saada asiat toimimaan.
“Meillä on iso halu hoitaa asiat hyvin. Pohjois-Karja­lassa ihmiset haluavat saada asiat toimimaan ja hoitaa asiat oman orga­ni­saa­tion ja täällä asuvien ihmisten parhaaksi.”

Yhtei­söl­li­syys on pohjois­kar­ja­lai­suutta

Yhtei­söl­li­syys on teema, joka toistuu Sonjan puheessa koskipa asia työtä, elämää tai arkea.
“Pohjois-Karja­lassa toisista pidetään huolta. Asun syrjässä Lieksassa, mutta ei ole sellaista tilan­netta, etteikö joku auttaisi, jos pyytää. Sama pätee työyh­tei­söön, täällä ei jää yksin.”
Kun Sonjalta kysyy, miksi jonkun kannat­taisi tulla töihin Siun soteen, hän antaa rehel­lisen vastauksen.
“Täällä sinun osaa­mis­tasi arvos­te­taan. Saat tehdä työtä turval­li­sessa ympä­ris­tössä, jossa esihen­kilö on lähellä ja työka­verit rinnalla. Työyk­siköt ovat sopivan kokoisia ja yhteistyö toimii. Ja jos tarvitset apua, sitä saa aina. Lisäksi yhteis­työ­ver­kostot ovat laajat.”
Lisäksi Sonja muis­tuttaa, että Pohjois-Karja­lassa elämä on työn lisäksi monella muullakin tavalla tasa­pai­nossa.
“Täällä on hieno luonto, edulliset tontit ja ihmiset, jotka auttavat naapuria. Tämä on turval­linen paikka sekä elää että tehdä töitä. Se on iso juttu.”

Kiin­nos­taako Lieksa?

Siun soten kaikki avoimet työpaikat löydät tästä linkistä: Avoimet työpaikat

Lieksan kaupun­kiin voit tutustua oheisista linkeistä: