”Sosi­aa­li­työn­te­kijän pitää näkyä ja olla läsnä”

Joen­suu­lainen siun­so­te­lainen Aino Heinonen kulkee omaa urapol­kuaan sairaan­hoi­ta­jasta kohti sosi­aa­li­työn­te­kijän ammattia. Hänellä oli jo exit-suun­ni­telma sotea­lalta, mutta kuinka suunta kään­tyikin?

Vuonna 2017 sairaan­hoi­ta­jaksi valmis­tunut Aino Heinonen ehti työs­ken­nellä vain hetken soma­tiikan parissa ennen kuin löysi itsensä päih­de­kun­tou­tuksen ja asumis­pal­ve­luiden tehtä­vistä eli jo vähän kallel­laan sosi­aa­lia­lalle.

”Alun perin minun stra­te­giani oli jättää koko sote-ala. Opiskelin yliopis­tossa töiden ohella yhteis­kun­ta­tie­teitä tarkoi­tuk­sena valita pääai­neeksi yhteis­kun­ta­po­li­tiikka ja suun­ni­tel­ma­nani oli ihan muut työt,” Aino naurahtaa.

Mutta elämä kuljetti toisin. Hän pääsi SOKKE-PK-hankkeen* kautta opis­ke­le­maan sosi­aa­li­työtä. SOKKE-PK on Itä-Suomen yliopiston hallin­noima hanke, jossa koulu­te­taan 25 yhteis­kun­ta­tie­teiden maisteria pääai­nee­naan sosi­aa­lityö, sekä kehi­te­tään Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten sosi­aa­li­pal­ve­lujen kehit­tämis- ja tutki­mus­mallia. Aino Heinonen on yksi SOKKE-PK-hankkeen 25 opis­ke­li­jasta. Opintoja tehdään pääsään­töi­sesti työn ohella.

”Opintojen rytmitys tukee työarkea eivätkä opinnot ole liian erillinen osa työelämää. Opin­noissa on myös tavoi­te­val­mis­tu­minen eli loppu häämöttää jossain vaiheessa.”

”Halusin heti töihin”

Kun sijais­pä­te­vyys tuli opintojen myötä Ainolla plak­ka­riin, hän päätti hakea sosi­aa­li­työn­te­kijän sijai­suutta.

”Halusin päästä nopeasti tekemään työtä, jota varten opiskelen. Tiesin, että se haastaa opintoja, mutta samalla se vie minua eteenpäin.”

Sijais­pä­tevän sosi­aa­li­työn­te­kijän pesti avautui Ainolle Enossa ja Ilomant­sissa. Työalu­ee­seen kuuluvat myös Uimaharju ja Tuupo­vaara.

”Minulle on ollut tärkeää jalkautua alueelle. Mieles­täni sosi­aa­li­työn­te­kijän pitää näkyä ja olla läsnä. Haluan olla asiak­kaiden ja työyh­tei­söni käytet­tä­vissä.”

Tule sosi­aa­li­työn­te­ki­jäksi Pohjois-Karjalaan!

Katso avoimet työpaikat: sosi­aa­li­työn­te­kijä

Mielen­kiin­toista maaseu­tuso­si­aa­li­työtä

Heinonen tunnustaa, että aluksi hänen sosi­aa­li­työn haaveensa liit­tyivät Joensuun ”pääkal­lo­pai­koille”. Nyt työ maakunnan reuna-alueilla ei tunnu enää ollenkaan huonolta vaih­toeh­dolta jatkos­sa­kaan.

”Maaseu­tuso­si­aa­li­työssä on ihan oman­laiset piirteet, jotka tekevät tästä työstä todella mukavaa. Työtä tehdään sydämellä omaa aluetta ja omaa rakasta paikkaa kohtaan. Minä nautin valta­vasti omalla alueel­lani työs­ken­te­lystä. Minulla on ollut suuri apu, että minulla on sellaiset sosi­aa­lioh­jaajat tiimissä, jotka ovat tehneet aluetta pitkään ja tuntevat täällä keskeiset toimijat ja verkostot. Olen voinut tukeutua heihin. Silti olen saanut tehdä työtä omalla tavallani ja omalla persoo­nal­lani. Minut on otettu hyvin vastaan.”

Sosi­aa­li­työssä joustavat aika­taulut ja itse­näinen työote mahdol­lis­tavat arjen sovit­ta­misen omaan elämään.

”On iso etu, että saa itse rakentaa työnsä rytmin ja tehdä omalla persoo­nalla.”

Arkea, jossa jokainen päivä on erilainen

Työi­käisten palve­luissa sosi­aa­li­työn­te­kijän kuten Ainon työnkuva on laaja. Asiakkaat ovat 18–65-vuotiaita ja tilanteet vaih­te­levat elämän eri vaiheissa. Heinonen kuvailee itseään välillä jopa sala­po­lii­siksi.

”Jokainen uusi tilanne vaatii tiedon­hakua, yhteis­työtä ja luovuutta. Välillä tuntuu kuin etsisi aarteita tai johto­lan­koja ja niiden perus­tella rakentaa sitten koko­nais­kuvaa asiakkaan tilan­teesta sekä kasaa tukea ja palveluja haas­tei­siin.”

Työhön kuuluu koti­käyn­tejä, verkos­to­pa­la­ve­reja, huoli-ilmoi­tusten käsit­telyä, edun­val­vonta-asioita, seurantaa, yhtey­den­pitoa, talous­so­si­aa­li­työtä, koor­di­nointia, lausun­tojen ja päätösten valmis­telua sekä paljon yhteis­työtä eri tahojen kanssa kuten tervey­den­huolto, Kela ja työl­li­syy­salue… Ainon työlista on loputon, mutta se ei ole haaste.

”Se on työn suola. Yksikään päivä ei ole saman­lainen.”

Intohimo voittaa haasteet

Sosi­aa­lityö myös kasvattaa teki­jäänsä. Ainolle työn suurin anti on sen merki­tyk­sel­li­syys.

”Työ haastaa olemaan hyvin avoin. Se haastaa omia näke­myksiä, ajatuksia ja asenteita. Sosi­aa­lityö vaatii jatkuvaa itse­reflek­tiota. Minä sen koen etuoi­keu­tena. Saan olla sellai­sessa asemassa, missä pääsen niin lähelle ihmisten elämää ja sosi­aa­lityö on todel­linen näkö­ala­paikka yhteis­kunnan moniin tasoihin. Haluan pyrkiä rikkomaan ennak­ko­luu­loja, stereo­ty­piaa ja lasi­kat­toja, joita sosi­aa­li­työhön ja sosi­aa­li­työn­te­ki­jöihin usein liitetään. On kuitenkin aina muis­tet­tava, että ihminen eli asiakas on aina työn ytimessä. Joka päivä pitää tulla hyvällä asen­teella ja herk­kyy­dellä töihin ja panostaa täysillä.”

Haas­tei­takin riittää. Hallin­nol­linen työ vie paljon aikaa ja järjes­telmät sekä rakenteet eivät aina toimi toivo­tulla tavalla. Haasteet eivät Ainoa häiritse, sillä intohimo työhön ja sen kehit­tä­mi­seen kantaa Ainon kohdalla. Opin­toihin liittyvät Pro gradun aihekin liittyy sosi­aa­li­työn kehit­tä­mi­seen.

”Toivon, että voisin joskus työs­ken­nellä kehit­tä­mis­työssä laajemmin.”

”Tiimissä on hyvä meininki”

Pohjoisen alueen tiimissä työs­ken­tely on Heino­selle suuri voimavara. Vaikka sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­kol­legat ovat fyysi­sesti kaukana Nurmek­sessa ja Lieksassa saakka, yhteyttä pidetään lähes päivit­täin Teamsillä. Lisäksi toimintaa kehi­te­tään aktii­vi­sesti yhdessä. Yhteinen oppiminen ja tiedon jakaminen on koettu tärkeäksi työyh­tei­sössä. Heinonen kertoo esimer­kiksi vastikään pitä­neensä kollegan kanssa ”mille­ni­aa­li­tunnin” tiimille, jossa jaettiin digi­taa­lisia vinkkejä työn suju­voit­ta­mi­seksi.

”Meillä on hyvä meininki. Tieto kulkee ja sitä jaetaan. Meillä on myös hyvää huumoria.”

Pohjois-Karjala on omaa luok­kaansa

Kun Ainolta kysyy, miksi sosi­aa­li­työn­te­kijän tai kenen tahansa muun kannat­taisi muuttaa Pohjois-Karjalaan, hän nauraa.

”Täällä saa aina park­ki­paikan! Ihan oikeasti! Suku­laiset Helsin­gistä kyselevät usein, että olenko ajatellut Helsin­kiin muut­ta­mista. Se ei tulisi mieleen­kään. Minä en jaksa liiken­teessä seisoa enkä park­ki­paik­koja etsiä puolta tuntia. Lisäksi luonto ja retkei­ly­mah­dol­li­suudet ovat huikeita. Täällä on kaikki, mitä ihminen tarvitsee.”

Park­ki­paikat, ruuh­kat­to­muus ja luonto eivät ole ainoa etu. Pohjois-Karja­lassa yhdis­tyvät myös palvelut ja yhtei­söl­li­syys. Ja ihmiset ovat vertaansa vailla!

”Helsin­ki­läiset suku­laiset ja ystävät aina sanovat, että pohjois­kar­ja­laiset ovat ihan omaa luok­kaansa ystä­väl­li­syy­dessä ja avuliai­suu­dessa.”

*Sosi­aa­li­pal­ve­lujen kehit­tämis- ja koulu­tus­hanke Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tia­lu­eella (SOKKE P‑K) ‑hanke on Euroopan unionin osara­hoit­tama. Hanke on osa Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 Euroopan Unionin alue- ja raken­ne­po­li­tiikan ohjelmaa.