Työ isotoo­peilla ei ole hätäisen hommaa

Rönt­gen­hoi­tajat Maria Turunen ja Mikko Pöllänen työs­ken­te­levät ’isotoo­peilla’. Ihan jokai­selle termi eikä varsin­kaan heidän työnsä ole tuttua.

Isotoop­piyk­si­kössä tehdään gamma­ku­vauksia ja PET-TT ‑kuvauksia, joilla tutkitaan muun muassa syöpä­tau­teja, tuleh­duk­sel­lisia sairauksia sekä eri elinten toimintaa. Lisäksi hoidetaan tiettyjä sairauksia, kuten kilpi­rau­has­syöpää, radio­ak­tii­visten isotoop­pien avulla. Uudet fuusio­ku­van­ta­mis­lait­teet mahdol­lis­tavat potilaan kuvaa­misen mahdol­li­simman pienellä sädean­nok­sella sekä toiminnan ja anatomian yhdis­tä­misen samaan kuvaan. Yksikkö sijaitsee Pohjois-Karjalan keskus­sai­raa­lassa.

”Työpäivät ovat hyvin vaih­te­levia. Meillä tehdään joka päivä erilaisia tutki­muksia ja työpis­tei­täkin on erilaisia. Samaa työtä ei tarvitse koko ajan tehdä, vaan työpis­teet vaihtuvat sään­nöl­li­sesti. Säteily määrit­telee sitä jonkun verran eli huomioimme työn­te­ki­jöille kertyvän säteilyn määrää,” kertoo rönt­gen­hoi­taja, apulais­osas­ton­hoi­taja Maria Turunen.

Tuntien mittaisia tutki­muksia

Isotoop­pi­ku­van­ta­misen työ ei ole sitä kiirei­sintä työtä sairaa­la­maa­il­massa, mutta se vaatii tark­kuutta ja pitkä­jän­tei­syyttä.

“Meillä tutki­mukset kestävät usein tunteja, jopa päivän eli poti­las­kon­taktit ovat pitkiä. Minä pidän siitä. Tutki­musta valmis­tel­laan, potilas saa aluksi radio­ak­tii­visen merk­kiai­neen elimis­töönsä, sen pitää kulkeutua elimis­töön ja vasta sitten kuvaus voidaan aloittaa. Se tekee työstä proses­sin­omaista ja täsmäl­listä. Jos haluaa koko ajan actionia, tämä ei vält­tä­mättä ole oikea työpaikka,” rönt­gen­hoi­taja Mikko Pöllänen toteaa.

Asiakkaat tulevat isotoop­pi­lää­ke­tie­teen tutki­muk­siin lähetteen ja ajan­va­rauksen kautta.

“Potilaat ovat pääsään­töi­sesti hyvin kiitol­lisia ja ystä­väl­lisiä. Tuntuu mukavalle, jos asiakas sanoo meidän tekevän hyvää työtä. Meidän työtä arvos­te­taan,” Mikko sanoo.

Maria pitää nime­no­maan potilaita työnsä suolana.

”Potilaat ovat tärkeimpiä! On hienoa tietää, että työllämme on oikeasti iso merkitys heidän hoidos­saan. Suuri osa asiak­kais­tamme on syöpä­po­ti­laita.”

Tiivis ja moniam­ma­til­linen työyh­teisö

Pohjois-Karjalan keskus­sai­raa­lassa sijait­seva isotoop­piyk­sikkö on pieni ja moniam­ma­til­linen, johon kuuluu rönt­gen­hoi­ta­jien lisäksi lääkä­reitä, sairaa­la­fyy­si­koita ja labo­ra­to­rio­hoi­tajia.

“Meitä on kymmen­kunta, ja juuri siksi yhteis­henki on tiivis. Apua sekä tukea saa aina ja tutki­musten eri vaiheissa tulee jatku­vasti kommu­ni­koitua. Siten varmis­te­taan potilaan prosessin sujuvuus,” Maria kertoo.

Myös Mikko kiittää työil­ma­piiriä.

”Meillä on hyvin erilaista porukkaa eri ikäluo­kista ja koke­mus­taus­toista. Uudet rekry­toinnit ovat onnis­tu­neet nappiin, ja ilmapiiri on hyvä. Meille on saatu todella hyviä tyyppejä ja tekijöitä. Se on tärkeää, koska työs­ken­te­lemme usein pareina ja teemme paljon yhteis­työtä,” Mikko kuvailee.

Jatku­vasti kehittyvä tekno­lo­ginen ala

Ala kehittyy jatku­vasti, mikä pitää työn mielen­kiin­toi­sena.

“Uusiin lait­tei­siin saadaan koulu­tusta ja valta­kun­nal­liset isotoop­pi­päivät tarjoavat ajan­koh­taista tietoa. Tässä työssä oppii aina uutta ja tämä on todella mielen­kiin­toista. Alan jatkuva kehitys pitää yllä moti­vaa­tiota. Pidän työssäni siitä, että saan olla tekno­lo­gian kanssa teke­mi­sissä,” Maria sanoo.

Kuten missään työssä, ei myöskään isotoo­peilla voi koskaan olla täysin valmis ammat­ti­lainen.

”Minä ja Mikkokin olemme itsekin tulleet isotoo­peille ’kasvamaan’. En tuntenut, että olisin ollut valmis isotoop­pi­työhön, kun aloitin. Meidän yksikössä on pitkä pereh­dytys uusille työn­te­ki­jöille. Menee pari vuotta ennen kuin kaikkien työpis­tei­demme toiminta tulee tutuksi,” Maria selventää.

”Isotoo­peilla konka­rikin voi oppia koko ajan uutta,” Mikko toteaa.

Osana hoitotyön ketjua

Kun rönt­gen­hoi­tajat Maria ja Mikko kertovat työstään Siun soten isotoop­piyk­si­kössä, niin sana merki­tyk­sel­li­syys toistuu. Molemmat ovat löytäneet oman polkunsa kuvan­ta­misen erityis­osaa­misen pariin ja arvos­tavat työtä, jossa yhdistyy tekno­logia, poti­lastyö ja tiivis tiimi­henki.

Maria tuli yksikköön heti valmis­tu­mi­sensa jälkeen vuonna 2017 ensin kesä­töihin ja sen jälkeen vaki­tui­seksi työn­te­ki­jäksi.

“Tiesin jo nuorena haluavani hoitoa­lalle. Rönt­gen­hoi­ta­jana saan olla osa hoitotyön ketjua. Oli onni, että pääsin suoraan töihin. Arvostan sitä, että työni on päivä­työtä,” hän kertoo.

Mikko puoles­taan vaihtoi kokonaan alaa.

“Entinen työni oli matka­työtä, eikä se enää tuntunut omalta. Hakeuduin opis­ke­le­maan rönt­gen­hoi­ta­jaksi ja valmis­tuin 2019. Olin harjoit­te­luissa isotoo­peilla ja ajattelin, että tämä voisi olla se oma juttu. Ja niinhän se olikin. Olin ensin töissä rönt­ge­nissä ja sen jälkeen hain avointa työpaikkaa isotoo­peilta. Nyt minulla on vakiin­tunut työarki, selkeä työaika ja pysyvä työpaikka. Jatkuvuus ja pysyvyys merkitsee minulle paljon ja arvostan sitä.”

Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun sote on rönt­gen­hoi­ta­jille vakaa työnan­taja ja tarjoaa lukuisia vaih­toeh­toja rönt­gen­hoi­tajan ammatissa toimi­mi­seen. Isotoop­pi­ku­van­ta­minen Siun sotessa on paikka, jossa tekno­logia kohtaa poti­las­työn ja jossa työn­te­kijät saavat kasvaa osaajiksi tiiviissä yhtei­sössä.

Talvi ja luonto ovat valt­ti­kort­teja

Sekä Maria että Mikko ovat yhtä mieltä siitä, että Pohjois-Karjala on viihtyisä paikka asua ja työs­ken­nellä.

“Joensuu on sopivan kokoinen kaupunki ja Suomen mitta­kaa­vassa erittäin hyvä paikka kasvattaa lapset. Harrastan leija­hiihtoa ja järven­jäät on täällä erittäin hyvät siihen. Vaikka ilmasto lämpe­neekin, niin Pohjois-Karja­lassa on enemmän talvi kuin Lahdessa, mistä muutimme tänne,” Mikko kuvailee.

“Minulle Pohjois-Karja­lassa tärkeää on ehdot­to­masti luonto. Pääsen Lehmossa omalta taka­pi­halta Jaaman­kan­kaalle ulkoi­le­maan. Siellä riittää vaikka kuinka paljon polkuja kuljet­ta­vaksi,” Maria lisää.