Lähi­hoi­taja Lilja: “Selkeä työnjako tuntuu hyvältä”

Kun Lilja Rummu­kainen vuonna 2022 astui ensim­mäistä kertaa Tohma­jär­vellä sijait­se­vaan hoitokoti Aatokseen oppi­so­pi­mus­opis­ke­li­jana, hän ei osannut arvata, että parin vuoden päästä hän kutsuisi naapu­rissa sijait­sevaa Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten Marjatta-kotia omaksi työpai­kak­seen.

“Kaveri houkut­teli minut opis­ke­le­maan lähi­hoi­ta­jaksi. Tosin onhan minulla aina ollut hoiva­viettiä. Tämä tuntuu omalta alalta. Tykkään työstäni,” Lilja toteaa.

Selkeät jaot, turval­linen rytmi

Marjatta-kodin työarki rakentuu järjes­tel­mäl­li­sesti ja selkeästi, mikä helpottaa niin työntekoa kuin jaksa­mis­takin.

“Meillä työ on jaettu selkeästi. Silloin tietää heti, minne suuntaan työvuo­rossa lähtee ja mitä tekee. Ei tarvitse miettiä, kuka tekee mitäkin. Selkeät jaot tuntuvat hyvältä.”

Hän korostaa myös työn itse­näi­syyttä. Jokainen työn­te­kijä saa suun­ni­tella omaa työtään itselleen sopivalla tavalla ja tehdä sitä omalla tyylillä.

“Miulla on tietty järjestys, missä ja milloin teen mitäkin. Sillä tavalla hommat sujuu,” Lilja kertoo.

Arki on aidosti moniam­ma­til­lista yhteis­työtä

Marjatta-kodin arki ei pyöri yksin hoitajien varassa, vaan mukana on koko moniam­ma­til­linen tiimi: lähi­hoi­tajia, sairaan­hoi­tajia, fysio­te­ra­peutti, viri­keoh­jaaja ja muita ammat­ti­laisia. Jokaisen osaamista arvos­te­taan.

“Meillä on hirveän suuri tieto­pankki tässä työyh­tei­sössä. Jokainen tietää jotain, ja aina voi oppia toiselta. Kaikki auttavat toisiaan,” Lilja kuvaa yhteis­työtä.

Yhtä tärkeänä hän pitää sitä, että myös kansain­vä­liset työn­te­kijät otetaan avosylin mukaan yhteisöön.

“Minä olen ollut kansain­vä­lisen opis­ke­lijan ohjaajana. Ymmär­ret­tiin hyvin toisiamme, vaikka kieli haastoi. Minä olen sitkeä ja kyselen niin kauan, että ymmärrän mitä toinen tarkoittaa. Ja kysyn sellaista, mihin voi vastata kyllä tai ei. Se toimii.”

“Kansain­vä­liset työka­verit ovat tosi reippaita ja haluk­kaita oppimaan. Kielen oppiminen on tosi hyvin edistynyt monella, vaikka murre tekee oman ongel­mansa. Heille opetetaan kirja­kieltä ja myöhän puhutaan ihan miten sattuu,” Lilja nauraa.

Työpäivä syntyy kohtaa­mi­sista

Lilja kertoo työstään lämmin­hen­ki­sesti mutta rehel­li­sesti. Työ on vaativaa, mutta antoisaa. Erityi­sesti asiak­kaiden kohtaa­minen on työn suola, ja joskus myös haaste.

“Meillä on asukkaita laidasta laitaan. Osa on hirveän tyyty­väisiä ja leppoisia, toiset vaati­vampia. Mutta yleensä käytös­häi­riöiden taustalla on muis­ti­sai­raus. Pitää osata suhtautua oikein. Joku syyhän siellä aina on, miksi ihminen käyt­täytyy niin kuin käyt­täytyy.”

Lilja kokee, että hyvä työpäivä ei synny pelkästä teke­mi­sestä, vaan myös kohtaa­mi­sista.

“Kyllä sitä ehtii jutel­lakin, ainakin vähän, koska ainahan sitä höpöttää jotain tehdes­sään ja hoitaes­saan.”

Kontaktit ovat Marjatta-kodin asuk­kaille tärkeitä, sillä kaikilla ei ole omaisia, jotka pystyi­sivät käymään vierai­luilla sään­nöl­li­sesti. Joillakin ei ole omaisia lainkaan.

“Toisilla on läheiset mukana arjessa. He käyvät, soit­te­levat, syöttävät. Toisilla ei ole ketään. Silloin me työn­te­kijät ollaan vähän niin kuin heidän omaisiaan,” Lilja sanoo hiljaa.

Joustoa perheel­li­selle työn­te­ki­jälle

Viiden lapsen äitinä Lilja tietää, mitä työ- ja perhe-elämän yhteen­so­vit­ta­minen vaatii. Siun sote on hänen mukaansa joustava ja ymmärtävä työnan­taja sekä erityi­sesti Marjatta-kodin esihen­kilö Mikko Teräs.

“Olen saanut tehdä osa-aikaista työtä, pitää palkat­tomia vapaita ja muokata työvuo­roja, jos on ollut tarvetta. Minusta se on hienoa,” Lilja kiittää.

“Esimies ottaa meidät työn­te­kijät hyvin huomioon. Vaikka Siun sote on iso orga­ni­saatio, täällä Marjatta-kodissa tuntuu pieneltä ja kodik­kaalta.”

Vaikka arki on välillä kiireistä niin töissä kuin viiden lapsen äitinä, Lilja pysähtyy naut­ti­maan pienistä asioista. Tohma­järven luonto ja hiljaiset hetket auttavat palau­tu­maan.

”Tykkään käydä metsässä tai pienellä kävelyllä ihan yksin. Kun saa olla hetken rauhassa ilman työpaikan tai lapsi­per­heen hälinää, niin se tekee hyvää,” hän sanoo.

”Hyvä paikka olla töissä”

Lilja asuu aivan työpaikan lähellä, Tohma­jär­vellä. Elämä Pohjois-Karja­lassa on hänen mukaansa sujuvaa ja rauhal­lista.

“Täällä on kaikki tarpeel­linen lähellä kuten ruoka­kauppa, apteekki sekä uusi koulu­keskus. Ja vaikka minulla ei ole ajokorttia, pääsen kätevästi linja-autolla Joen­suuhun ja takaisin vaikka shop­pai­le­maan. Linja-auto lähtee ihan meidän kodin vierestä.”

Hän suosit­telee aluetta lämpi­mästi myös muille hoitoalan ammat­ti­lai­sille.

“Ihmiset terveh­tivät toisiaan kadulla, vaikka ei tunnet­tai­si­kaan. Se kertoo paljon siitä, millainen henki täällä Tohma­jär­vellä ja Marjatta-kodissa on. Me otetaan kaikki uudet työka­verit avoimin mielin vastaan.”

Lilja näkee itsensä Marjatta-kodissa vielä vuosien päästäkin. Työ tuntuu omalta, ja työyh­teisö on vahva.

“Jos töitä riittää, niin kyllä minä täällä pysyn. Tämä on hyvä paikka olla töissä,” Lilja sanoo lopuksi hymyillen.

Kiin­nos­taako Tohma­järvi?

Tutustu Tohma­järven kuntaan:

Katso Pohjois-Karjalan hyvin­voin­tialue – Siun soten avoimet työpaikat: Avoimet työpaikat

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karja­lasta löytyy duunia ja uramah­dol­li­suuksia siinä missä muual­takin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuoro­kauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhan­tär­keyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tutta­val­linen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoi­tettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä!