”Tämä on kuin mummola”

Pohjois-Karjalassa, Viinijärven taajamassa, sijaitsee kodikas yhteisöllistä asumista ikäihmisille tarjoava Neliapila, jossa lähihoitajat Tuula Juvonen ja Ritva Rummukainen tekevät työtään sydämellä ja hyvässä porukassa.
“Tämähän on aivan ihana yksikkö! Tämä on kuin oma kylän mummola. Tuttu ja lämmin”, huudahtaa Ritva lämpimästi heti alkuun.
Hän on työskennellyt Neliapilassa seitsemän vuoden ajan. Hänen kollegansa Tuula Juvonen on ollut mukana lähes yhtä pitkään, kuusi vuotta. Molemmat puhuvat työstään ja työpaikastaan niin, että syntyy selvä tunne: nyt ollaan juuri oikeassa paikassa, juuri oikeiden ihmisten kanssa.

Pieni yksikkö, suuri yhteishenki

Neliapila on pieni ja kodikas yhteisöllisen asumisen yksikkö, jossa on 24-asiakaspaikkaa. Asukkailla on omat huoneistot. Yksikön koko saa kiitosta niin työntekijöiltä kuin asukkailtakin. Neliapilassa työskentelee lähihoitajia, sairaanhoitajia, hoiva-avustajia, sosiaaliohjaaja ja fysioterapeutti. Henkilöstöä on yhteensä 10 työntekijää. Neliapila on Tuulan ja Ritvan mielestä juuri sopivan kokoinen.
Yksikön koon lisäksi moni muu asia saa henkilöstön viihtymään töissä. Vaihtuvuus on pientä.
“Täällä on huippu työporukka. Kaikki ovat avuliaita ja huumorintajuisia. Porukassa on mukavampi tehdä töitä kuin yksinään puurtamalla,” Tuula kuvailee.
Työkaverit ovatkin yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi molemmat hoitajat ovat viihtyneet vuosia Neliapilassa. Myös työn sujuvuus ja joustavuus korostuvat puheissa.
“Jos jollain on menoja, katsotaan vuoroja yhdessä ja joustetaan. Työt meillä jaetaan hyvin tasapuolisesti,” Tuula kertoo.
”Esihenkilö on joustava. Työvuorotoiveita saa esittää, esimerkiksi jos on oikein tärkeitä juttuja, menoja tai juhlia, niin kyllähän ne on saanut vapaaksi. Varsinkin jos tarpeeksi aikaisin esittää toiveen,” jatkaa Ritva.
Neliapilan työtiimi on varsin pysyvä, vaihtelua siihen tuovat niin sijaiset kuin opiskelijatkin.
“Sijaiset otetaan meillä aina lämpimästi vastaan sekä ohjataan ja perehdytetään hommiin. Se on meille tärkeä juttu. Minä aina kysyn sijaisilta, että mitä mieltä he ovat Neliapilasta. Mitään negatiivista ei ole tullut esille. He ovat tykänneet olla ja aina sanovat tulevansa meille mielellään uudestaan. Sana leviää, että Neliapila on mukava paikka,” Ritva lisää.
”Opiskelijoiden kanssa on sama juttu. Olemme todella opiskelijamyönteisiä. Ja on Neliapilassa myös työkokeilijoita. Me yritetään omalla esimerkillä ohjata uusia tulijoita alalle ja saada tätä intohimoa mummojen ja pappojen hoitoon tartutettua muihinkin. Tyytyväiset mummot, tyytyväiset hoitajat,” hymyilee Ritva.

Työ Neliapilassa

Neliapila ei ole tehostetun palveluasumisen yksikkö, mikä tarkoittaa, että asukkaat ovat suhteellisen omatoimisia ja hyväkuntoisia. Moni liikkuu vielä omin jaloin ja muistisairauksista huolimatta kommunikointi onnistuu.
“Asukkailla on paljon muistoja nuoruudestaan. Niitä on kiva kuunnella. Tämä on ihmisläheistä työtä, ja minä tykkään puhua ja jututtaa,” Tuula lisää hymyillen.
Työntekijöitä kannustetaan myös jatkuvaan oppimiseen. Tarjolla on koulutuksia, verkkokursseja ja mahdollisuus kehittyä työn ohessa.
“Jokainen päivä on erilainen. Täällä oppii aina uutta. Meillä on velvoitekin, että pitää opiskella tietty määrä vuodessa, ettei jää kehityksestä jälkeen,” Ritva kertoo.

Kutsu hoitotyöhön

Tuulan polku hoitoalalle ei ollut aivan suora. Hän teki aiemmin aivan toisenlaista työtä, kunnes hoitoala alkoi vetää puoleensa.
“Se kutsumus oli varmaan koko ajan mielessä. Kävin ensin hoiva-avustajan opinnot ja siitä syntyi tunne, että tämä on miun juttu. Pommitin esihenkilöä, että pääsisin töihin juuri Neliapilaan. Se onnistui,” hän nauraa.
Myös Ritva hoivatyön kipinä syttyi jo vuosia sitten ja osittain sattumalta.
”Olin Neliapilassa ensimmäistä kertaa, kun talo valmistui. Silloin en ollut vielä hoitoalalla, mutta siitä jäi kipinä. Myöhemmin opiskelin lähihoitajaksi, työskentelin Liperin kylällä ja lopulta sain paikan Neliapilasta, omalta kylältä. Asun tässä lähellä ja pääsen töihin pyörällä,” Ritva kertoo.

Työyhteisön vahvuus syntyy ihmisistä

Neliapilaan etsitään silloin tällöin uusia tekijöitä. Mutta millainen ihminen sopii porukkaan?
“Huumorintajuinen, avoin ja puhelias tai ainakin sosiaalinen. Sellainen, joka ottaa muut huomioon ja haluaa tehdä tätä työtä sydämellä,” Tuula kiteyttää.
“Tiimityöskentely on minusta tärkein ominaisuus,” Ritva jatkaa.
Vaikka vuorotyö saattaa joskus tuntua raskaalta, Ritva ja Tuula arvostavat sitä, että Neliapilassa ei tehdä yövuoroja. Se tuo arkeen keveyttä. Ja arjen vastapainona toimii rauhallinen vapaa-aika.
“Minä lueskelen, matkustelen kotimaassa ja vietän aikaa perheen sekä ystävien kanssa. Joskus vaan pötköttelen sohvalla ja nautin vapaasta,” Tuula kertoo.
”Minä liikun paljon, meillä on retkiauto ja koira ulkoilukaverina. Puutarhakin vie aikaa, kasvatan jopa viinirypäleitä! Työkaveritkin saavat aina maistiaisia puutarhasta” Ritva hymyilee.

Kiinnostaako Liperi?

Liperin kuntaan voit tutustua oheisista linkeistä:

Katso Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun soten avoimet työpaikat: Avoimet työpaikat

Pohjois-Karjalaan? Miksi mihinkään muualle?

Pohjois-Karjalasta löytyy duunia ja uramahdollisuuksia siinä missä muualtakin, mutta meillä päin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu vuorokauden muina aikoina. Ja meillähän aikaa riittää, kun kaikki on lähellä ja elämän voi omistaa muiden unelmien sijaan omilleen.

Pohjois-Karjala on niille, jotka haluavat riisua turhantärkeyden minimiin ja joiden seurassa saa olla outo tai liian tuttavallinen luvan kanssa. Vaihda siis verkkarit jalkaan tai sinistä kajalia silmiin, jos siltä sattuu tuntumaan. Puhu niin kuin ajattelet ja elä sellaista elämää, joka on sinulle tarkoitettu. Lue lisää ja tule yhdeksi meistä!