Kuuntele
Kirsi Valovuoren urapolku ei ole ollut suoraviivainen ja juuri siinä piilee sen kauneus. Urheiluhierojasta fysioterapeutiksi, siitä sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi, ja nyt unelmat ovat viemässä häntä kohti kätilön työtä. Kirsi on esimerkki siitä, miten rohkeus kuunnella itseään, työn merkityksellisyys ja hyvä työyhteisö voivat ohjata oikeaan suuntaan – kohti omaa kutsumusta.
”Ei minusta koskaan pitänyt tulla hoitajaa”
Kirsi naurahtaa muistellessaan aiempia urahaaveitaan. “Hoitajan ammatti ei ollut top 10:ssä. En edes tiedä miksi, ehkä se johtui kolmivuorotyön ja hoitoalan raskaasta mielikuvasta,” hän pohtii. Käänne tapahtui odottaessa ensimmäistä lasta, kun neuvolamaailma tuli tutuksi ja jätti jäljen.
“Jäin miettimään, että tässähän voisi olla minua kiinnostava työ. Olen tehnyt aiemmin liikunnanopettajan sijaisuuksia ja tykkäsin opetustyöstä sekä työskentelystä lasten sekä nuorten parissa. Fysioterapeuttina työskentelin työikäisten parissa. Siitä se ajatus sitten lähti.”
Vaikka hoitotyö ei ollut alun perin suunnitelmissa, Kirsi on nyt syvällä sotemaailmassa; sydän avoimena ja kädet vahvasti työssä kiinni.
Sairaanhoitaja-terveydenhoitaja ‑yhdistelmätutkinnon opintojen harjoittelujaksot Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun sotessa olivat ratkaisevia Kirsin urapolulla kohti kätilön ammattia. Ne johtivat Kirsin ensin keikkatöihin, sitten työsuhteeseen Naistenkeskuksessa.
Valmistumisensa jälkeen Kirsi on työskennellyt Naistenkeskuksessa ja siirtyi tammikuussa 2025 Lastenkeskuksen Ilmattareen, vastasyntyneiden teholle. Työ on vaativaa mutta palkitsevaa.
“On ihanaa ja etuoikeutettua olla mukana perheiden elämässä sen herkässä alussa. Työn perhekeskeisyys sykähdyttää minua.”
Työnsä Kirsi kokee ennen kaikkea merkitykselliseksi. “Erityisesti ensisynnyttäjien kanssa – he usein tarvitsevat tukea, ohjausta ja vahvistusta uuden edessä. Siinä nousee esiin minun opettajamainen puoleni. Ehkä oma äitiyskin vaikuttaa – tuo ymmärrystä ja tunnetta mukaan. Työtä tehdään kuitenkin osin myös persoonalla ja oma kokemuspohja tuo perspektiiviä käytänteiden lomaan.”
Kätilöksi satelliittikoulutuksessa
Vaikka elämä oli jo kiireistä, mahdollisuus lähteä kätilöopintoihin tuli Kirsin kohdalle oikeaan aikaan ja oikealla tavalla, vain muutama vuosi terveydenhoitajaksi valmistumisen jälkeen. “Ei minulla olisi ollut mahdollisuutta lähteä toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, koska lapset ovat pieniä, mieheni tekee reissutyötä ja itse kolmivuorotyötä. Satelliittikoulutus tuli kuin kultatarjottimella eteeni. Se oli ‘nyt tai ei koskaan’ ‑tilanne.”
Pohjois-Karjalan hyvinvointialue – Siun sote käynnisti vuoden 2025 alussa yhdessä Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa uuden kätilöiden satelliittikoulutuksen. Koulutus kestää 1,5 vuotta, ja sitä voi opiskella osittain työn ohessa. Suurin osa koulutuksesta tapahtuu etänä, ja koulutukseen kuuluu harjoittelu Siun sotessa. Lähiopiskelupäiviä Kuopiossa on vain muutamia lukukaudessa.
Siun soten lisäksi koulutuksen järjestämiseen osallistuvat Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa ja Kainuun hyvinvointialue. Uusi koulutus vastaa hyvinvointialueiden tarpeeseen saada uusia kätilöjä. Siun sotella on tavoitteena saada koulutuksen kautta töihin kahdeksan uutta kätilöä.
Kilpailu opiskelupaikoista oli kovaa. Kirsikin kertoo sen olleen melkoista sekuntipeliä. Paikat menivät täyteen muutamassa minuutissa.
“Ei ole ikinä niin liukas ollut kännykkä kädessä, kun tietoja suti menemään. Kyllä siinä syke nousi,“ Kirsi kertoo jännittävistä hetkistä. Nopeus oli valttia ja hän sai paikan kätilöiden satelliittikoulutuksessa.
Satelliittiopiskelu vaatii itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. “Meidän pitää itse ottaa vastuu omasta oppimisestamme. Opiskelu on ollut intensiivistä ja vaatinut paljon, mutta olen silti tykännyt, vaikka löydän koulutuksesta myös kehitettävää. Nämä opinnot ovat minulle kuitenkin tärkeitä.”
Kirsi kiittelee työnantajaa joustavuudesta teoriaopintojen aikana. “Pyysin 50-prosenttista työsopimusta, mutta päädyimme 60 prosenttiin. Se on osoittautunut ihan hyväksi ratkaisuksi. Lisäksi työyhteisö on mahdollistanut sen, että opinnot sekä perhe- ja työelämä voivat kulkea rinnakkain. Minulla on ollut normaalia enemmän vuorotoiveita ja kaikki tarvittava on toteutunut – se on ollut hieno juttu.”
Haastatteluhetkellä Kirsi valmistautuu siirtymään opintovapaalle seitsemäksi kuukaudeksi tekemään opintoihin liittyviä harjoitteluita elokuusta alkaen. “Aikuiskoulutustukea ei enää saa, joten onhan tämä taloudellisesti haastavaa, mutta olen saanut mieheltäni tälle täyden tuen. Ilman sitä tämä ei onnistuisi. Eräs kollega minulle sanoikin, että maksan opinnoistani kovan hinnan. Nähtäväksi jää kannattiko.”
Ohjaaja-oppimammoille kiitosta
Kirsin puheesta huokuu syvä kiitollisuus myös työyhteisöä kohtaan. “Olen saanut olla Siun sotessa töissä monessa porukassa. Naistenkeskuksessa oli ihana porukka ja samaa voin sanoa Ilmattaresta. Aina saa kysyä, aina saa apua. On tilaa kasvaa ammattilaisena ja oppia toinen toisiltamme.”
Kirsin työssä painottuu perhekeskeisyys ja moniammatillisuus. “Tehdään kaikki yhdessä töitä perheiden hyvän eteen. Ja juuri se tekee työstä niin merkityksellistä. Ne ovat liikuttavia hetkiä, kun saadaan vaikkapa kauan toivottu ensi-imetys onnistumaan tai kun koittaa kotiin lähtö.”
Erityiskiitos Kirsiltä lähtee hänen ohjaajilleen. “Oppimammani, kätilökonkarit Törrösen Merja ja Romppasen Päivi 3C-osastolta ottivat minut lämpimästi vastaan perhehoitotyön harjoittelussa ja kannustivat tulemaan naistenkeskukseen töihin harjoittelun loputtua. He sytyttivät kipinän minussa kätilöksi, mutta kannustusta tuli myös muilta kätilöiltä hakea satelliittikoulutukseen. Kiitos kuuluu siis koko naistenkeskukselle, mutta myös kotiin puolisolle sekä ystäville.”
Sydän synnytyssalissa
Kätilöopintojen jälkeen Kirsillä on selkeä suunta. “Haluan tehdä kätilön työtä. Vaikka tulevat synnytyssaliharjoittelut jännittävät, luulen sen työn vievän sydämeni. Olen kuitenkin avoin erilaisille työtehtäville. Onneksi kätilötyön kenttä on laaja eikä tarvitse välttämättä valita vain yhtä osa-aluetta missä työskennellä. Tärkeintä on, että saan työskennellä perheiden ja vastasyntyneiden parissa sekä kulkea heidän rinnallaan yhdessä ihmiselämän merkityksellisimmistä hetkistä.”
Kun ympärillä on tukevat ihmiset ja rohkeus kuunnella itseään, löytyy lopulta juuri se paikka, johon sydän kuuluu. Sen tietää Kirsikin.
Vieläkö Kirsillä on jotakin opintoja näköpiirissä? “Tämä on jo viides ammattini, jospa se alkaisi jo riittämään yhdelle ihmiselle. Nyt pitää osata aloittaa nauttimaan jo niin sanotusti työnsä hedelmästä.”